Tuula Viitaniemi
Yle
Miten virkistävää onkaan nauraa! Olin katsomassa Ryhmäteatterin uutuutta Sormet hunajapurkissa, jonka on kirjoittanut ja ohjannut Kari Heiskanen. Vaikka kyseessä on komedia, iltaa leimasi tietty haikeus. Esitys jää nimittäin Ryhmiksen viimeiseksi ensi-illaksi Pengerkadulla. Vuodesta 1982 asti voimassa ollut vuokrasopimus lakkaa vuoden lopussa, eikä sopimusta uusita.
Sormet hunajapurkissa kertoo miehestä ja naisesta, Kauko Vuoresta ja Eeva Törmästä. Parivaljakkoa tulkitsevat Juha Kukkonen ja Sanna-Kaisa Palo. Kauko on romahtanut tähtinäyttelijä ja naistenmies, joka on jättänyt teatterin, kesken Kuka pelkää Virginia Woolfia -esityksen. Kauko suunnittelee katoamistemppua, jonka avulla hän pääsisi lopullisesti eroon menneestä. Eeva taas on takavuosien television tähtijuontaja, jonkinlainen Hermunen tai Pyykkö. Eeva jätti oman uransa ja perheensä ja lähti miehen perässä ulkomaille – vain tullakseen itse jätetyksi.
Nyt nämä entiset suuruudet ja entiset rakastavaiset räpistelevät elämänsä rääppeiden keskellä. Huvittavaa sinänsä, että Palo näyttelee jälleen toimittajaa - hän teki kovapintaisen juorutoimittajan roolin viime syksynä Q-teatterin näytelmässä Hämeenlinna.
Esitys on perinteistä näyttelijän teatteria. Ohjaus on konstailematon, tarina samoin. Vielä ensi-illassa alku on kankea: näyttelijät puhuvat kirjallisen kuuloisia repliikkejään kuin näyttelisivät näyttelemistä. Mutta kun komedia pääsee vauhtiin, se toimii. Katsomo kajahtelee naurunremakoista, kun klassiset yllätykset, väärinkäsitykset, valheet ja huiputukset kiepsauttelevat tarinaa ympäri ja ylösalaisin.
Sanna-Kaisa Palo on hurja komedienne. Kun hän ryyppää näyttämöllä vedenkeittimestä raakaa viinaa, se on yksinkertaisesti uskomattoman hauskaa. Tarina on kaksintaistelu ja tanssi, jossa näyttelijät ottavat tosissaan toisistaan mittaa. Juha Kukkonen tekee hienon roolin kalsareissaan hiippailevana masennustoipilaana, joka juoksee rakkautta kohti ja karkuun yhtä aikaa. Mies ei osaa valita ketä panisi, joten hän panee varmuuden vuoksi kaikkia.
Kyse on rakkaudenjanosta ja toivosta, luottamuksesta, pettämisestä, vanhenemisesta, narsismista ja julkisuudesta. Kyse on kuoleman pelosta, ja elämän. Rakkaus on hunajaa, mutta kuka sitä uskaltautuu maistamaan? Isoja teemoja heitellään ilmaan, kaikkea pilkataan sumeilematta.
Koskettavia hetkiä silti on, purskahtelevan naurun seassa. Kaksi kertaa kyyneleet kihoavat silmiini, kun tunnelma leikkaa äkisti räävittömästä herkkään. Lopussa Kauko pitää Eevalleen ihmeellisen kauniin puheen, ja Eeva vastaa yhtä kauniisti. Sillä joskus koittaa se hetki, jolloin elämälle nostetaan malja viimeisen kerran. Ja kun se on juotu, se on juotu.
Ryhmäteatteri: Sormet hunajapurkissa. Käsikirjoitus ja ohjaus Kari Heiskanen. Lavastus Kari Heiskanen ja Janne Siltavuori, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, valosuunnittelu Ville Mäkelä, pukusuunnittelu Marita Kuusiniemi, maskeeraus Riikka Virtanen, kampaukset Eija Kuokkanen. Rooleissa Juha Kukkonen ja Sanna-Kaisa Palo. Ensi-ilta Pengerkadun näyttämöllä 30.1.2014.
