Tuolittoman tammikuun viimeinen päivä. Sitä pitää juhlistaa, ihan baarissa. Siis pystybaarissa.
Puhdaslinjaista pystybaaria ei tosin tähän hätään löydy. Paremman puutteessa notkun pubin baaritiskillä.
Olo on jotenkin väliaikainen, kiireinen. Ja poikkeava. Kanta-asiakkaat röhnöttävät mukavasti tuoleillaan. Käynks mä usein täällä?
Tässä kohtaa tipaton ja tuoliton tammikuu, tai ainakin tuoilin ja alkoholin kohtuukäyttö, lyövät kättä. Jos baarissa ei istu, ilta jää luultavasti lyhyemmäksi. Ja huomaa helpommin, kun nautitut juomat alkavat tuntua jaloissa.
Jos ottaisinkin sellaisen linjan, että nauttisin alkoholia vain seisten?
No haloo, pientä rajaa! Kyllä alkoholi on Suomessa niin vakava asia, että sen ääreen pitää istahtaa.
Pystybaarien lisäksi poikkeuksen tekevät coctail-kutsut, joilla seistä pönötetään. Kohteliasta smalltalkia ja hillittyä alkoholinkäyttöä. Ei oikein kumpikaan suomalaisten leipälajeja. Ja vielä seistä pitäisi.
Kohta on keskiyö. Sitten mie romahan, istumaan.
Päätän tuolittoman tammikuun sekä raporttini pystybaarista tähän. Pasila, Porilaisten marssi!
