Hyppää pääsisältöön

Kuvio Merjan Bemarin takana

Merjan työsuhdeauto oli punainen Bemari. Asunto Helsingin Katajanokassa sadoillatuhansilla Merjan makuun sopivaksi remontoitu. Palkankorotustakin Merja pyysi, vaikka kuukausipalkka oli jo ennestään 18 900 euroa.

Viime vuoden kovin eläkeuutinen oli tarina eläkepomojen ahneudesta. Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus maalasi otsaansa maalitaulun viimeistään ilmoittaessaan, että lapsia ei voi enää kuskata Bemarilla ratsastustunneille.

Merjan, Harrin, Lassen tai Matin ökypalkat ovat eläkekuviossa vain pisara miljardien valtameressä.

Tarkkaan ottaen 158,4 miljardin eläke-euron meressä.

Kenen rahat?

Kun Y kysyi, mikä eläkesopassa ärsyttää eniten, vastauksena tuli eläkeyhtiöiden valta ja mahti.

Ärsyyntymiseen on oikeus. Eläkeyhtiöiden 158,4 miljardin potti on työntekijöiltä ja työnantajilta saatua rahaa. Se on suuri luottamuksenosoitus yhtiöille, joiden päätöksiin keskimääräinen tienaaja ei voi juuri vaikuttaa.

Työntekijöiden on maksettava jonkun toimitusjohtajaista palkka joka tapauksessa. Vaikka kuntatyöntekijää ärsyttäisi Ailuksen Bemari, hän ei voi valita maksavansa eläkettään jonnekin muualle. Julkisella sektorilla ei valinnanvaraa ole, eikä yksityisellä puolellakaan eläkeyhtiön valintaa tee työntekijä.

Eläkepotin kartuttajan mielipidettä voidaan eläkepäätöksissä joskus kohteliaisuudesta kysyä, mutta päätöspöytään pääsevät vain harvat ja valitut. Eläkeuudistukset valmistellaan katseilta piilossa.

Poliitikoilla ei eläkerahoihin ole sen enempää vaikutusvaltaa. Heiltähän eläkerahat laitettiinkin eläkeyhtiöihin turvaan.

Kun eläkejärjestelmää 60-luvulla suunniteltiin, vaihtoehtoina olivat valtion oma eläkelaitos ja yksityiset yritykset. Päättäjät puolsivat yksityistä vaihtoehtoa.

Yksityisissä eläkeyhtiöissä eläkemarkkojen ajateltiin olevan turvassa siltä, että ne hädän tullen käytettäisiin esimerkiksi valtion velan kattamiseen. Näin yksityiset eläkeyhtiöt saivat hoidettavakseen lakisääteisen tehtävän eläkkeiden keräämisestä.

Antaa kuulua

Tiedossa on jo, miten kävi Merja Ailukselle. Ailuksen lähtö osoitti, että ahneudella on rajansa eläkeyhtiössäkin. (Ailus tosin sai 303 581 euron erorahan.)

Eläkepotin maksajat osoittivat hetken oikeutettua kiinnostusta siihen, miten heidän rahojaan käytetään. Kun suuren yleisön kiinnostuksen kohteeksi vielä nousevat Bemaria kalliimmat asiat, voi eläkepolitiikassakin jokin muuttua.

Miljardien potti kun on lopulta kaikkien yhteinen asia.

  • Merkitse eläkejemmasi karttaan

    Y:n toimittajat piilottivat rahakätköt.

    Y:n toimittajat piilottivat rahakätköt vanhuuden varalle ympäri Tamperetta. Nyt on teidän vuoronne.

  • Rahat vai eläke?

    Yrittäjä on vastuussa omista eläkkeistään. Eläkemaksujen pitäminen minimissä on uhkapeliä omalla sosiaaliturvalla. Pitääkö yrittäjällä olla mahdollisuus ottaa se riski?

  • Näkymättömät 350 000 euroa

    Suomalainen maksaa satoja tuhansia euroja eläkemaksuja. Tällaisista summista ja niiden kohtalosta kannattaa olla kiinnostunut.