Hyppää pääsisältöön

Kirjailija Iris Kähäri sai aiheensa menetetystä Karjalasta

Viipurilaissyntyisen kirjailijan Iris Kähärin (1914 - 1995) kirjallisessa tuotannossa Karjalalla oli keskeinen sija. Kahdesti evakkoon joutuneen kirjailijan teoksien teemoina olivatkin usein kadotettu kotiseutu ja pakolaisuus. Toisaalta näiden teemojen kautta hän käsitteli myös naisen asemaa.

Iris Kähärin kaunokirjallinen tuotanto käsittää niin romaaneja, novelleja kuin näytelmiäkin. Tunnetuimpia Kähärin romaaneja ovat vuonna 1960 ilmestynyt Elämän koko kuva, joka kertoo siirtokarjalaisten kohtaloista ja neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt Viipurilaisen iltapäivä. Siinä Kähäri kuvaa menetetyn kotiseudun kaihoa ja yksinäisyyttä uudella kotiseudulla.

Monien Karjala-aiheisten teostensa lisäksi Kähäri otti tuotannollaan osaa myös keskusteluun naisen asemasta. Fiktiivisilla naishahmoilla oli usein myös vastineensa todellisuudessa. Viipuriin sijoittuva Kesämaa-romaani ( 1967) on kuvaus mieheensä ripustautuvasta naisesta, jolta puuttuu terve itsetunto. Seppele Viipurille ajoittuu jatkosodan aikaan. Romaani kuvaa kahden erilaisen naisen, vakavan nuoren lotan ja aviottoman, venäläisvankeja ymmärtävän äidin yhteiseloa ja kohtaloita Viipurissa. Otolliset vuodet (1979) sen sijaan sijoittuu Lohjalle, Kähärin Karjala-ajan jälkeiselle kotiseudulle. Karjalaistaustaisen perheen elämä on muutoksen kourissa. Perinteet, niin rooleissa kuin tavoissakin ovat arvossaan. Mutta perheen kotona asuva tytär kapinoi annettua roolia vastaan ja tekee elämässään ratkaisuja, joita vanhemmat eivät hyväksy.

Vaikka karjalaisuus ja Karjala kulkivatkin Kähärin teoksissa läpi koko kirjallisen tuotannon, hän ei omien sanojensa mukaan tietoisesti valinnut Karjalaa ja karjalaisuutta tuotantonsa teemoiksi kuten ei myös kirjailijan ammattiakaan. Kähärin mielestä lapsuuden muistot ja nuoruusajan sekasortoiset tapahtumat vaikuttivat opettajanuran valinneeseen Kähäriin niin, että hän alkoi kirjoittaa.

Mutta karjalaisuus ei ole Kähärille merkinnyt "turhaa Karjala-haaveilua", johon hän sanoi olevansa kyllästynyt eikä hän liioin pyrkinyt teoksissaan kuvaamaan Karjalaa tai karjalaisia ihannoivasti. Sen sijaan hän pyrki luomaan teksteihinsä ristiriitatilanteita, joiden kautta "saattoi omaansa puolustaa" mutta samalla saaden syvyyttä muun muassa henkilökuvauksiin. Eikä hän paistanut piirakoita. Sillä sitä taitoa hänellä ei ollut niin karjalainen kuin olikin.

Naiseus oli Kähärin omassa elämässä eräänlainen ristiriitatilanne. Hän oli luonut uraa opettajana jo Karjala-vuosinaan ja tätä uraa hän jatkoi sotien jälkeenkin. Kirjailijana Kähäri tunsi odotukset ja niiden tuomat paineet, joita hänelle perheenäitinä asetettiin ja joihin hän ei aina osannut mielestään vastata. Sillä "hänenhän pitäisi olla ahkera, siisti, huolehtivainen ja muistavainen". Omasta mielestään hän oli laiska, joka mielellään vain loikoilisi sängyssä. Kähäri jopa tunsi, että perhe-elämä häiritsee hänen kirjallista uraansa.

Kähäri ei kirjailijan ja opettajan ammatistaan sekä kotiäitiyden tuomista haasteistaan huolimatta päässyt pakoon vaimolle asetettua roolia, jonka mukaan hänen "oikeutensa ja velvollisuutensa" on puuttua puolisonsa työhön. Toimittaja kysyikin radiohaastattelussa, miten Kähäri osallistuu kansanopiston johtajana toimivan miehensä työhön. "Kinastelen ja riitelen hänen kanssaan kaikenlaisista asioista ja yritän ohjata häntä oikeaan", Kähäri kuittaa.

Eräs kriitikko olikin osuvasti kuvannut Kähäriä toteamalla, että tämän kohtalona oli olla karjalainen ja nainen.

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit
  • Haapa klapisee ja sumu pitää ääntä Tiina Harpfin lastenkuunnelmissa

    Tiina Harpf jätti puumerkkinsä Lasten Radion seikkailuihin

    Mustan myllyn mestari ja Velhojuuri ovat esimerkkejä Yle Areenassa olevista lastentuotannoista, jotka Tiina Harpf ohjasi Yleisradiolle 1980-luvulla. Harpfin kuunnelmat klapisevat, helisevät, ja joskus niissä soi aimo annos hiljaisuutta. Juonenkäänteistä löytyy mustaa magiaa ja noitavainoja sekä seikkailunriemua. Päähenkilöitä johdattaa usein uteliaisuus.

  • Reino Paasilinna – kiisteltyjen ohjelmien toimittajasta Ylen kiistellyksi pääjohtajaksi

    Toimittaja Reino Paasilinnasta Ylen toimitusjohtajaksi.

    Reino Paasilinna (s. 1939) oli Yleisradion toimittaja ja myöhemmin myös pääjohtaja, jonka toimittamat ohjelmat synnyttivät keskustelua ja lehtiotsikoita. Ohjelmat olivat usein myös sellaisia, jotka eivät miellyttäneet Yleisradion johtoa. Artikkeliin on koottu joitakin esimerkkejä Reino Paasilinnan toimittamista ohjelmista.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto