Hyppää pääsisältöön

Ylilyöntejä ja takapotkuja

Kuvituskuva. KUVA Jonas Rannila.

Orkesterin- ja kuoronjohtoa Leipzigissa opiskeleva Jonas Rannila kirjoittaa kokemistaan huippu- ja ei niin huippu -oopperaelämyksistä sekä päiviensä kulumisesta opintojen parissa.

Ylilyöntejä ja takapotkuja

Saksassa talvilukukausi päättyi ja saman tien satoi ensilumi maahan. Himassa haisee vanhalta dööneriltä ja fagotin rööriltä, makuuhuoneen nurkissa lojuu kertaalleen avattuja pulloja. Kasa likaisia kalsareita odottaa sängyn päällä pesupussiin pääsyä. Voihan sauerkraut. On aika siivota ja tuulettaa käytössä kuluneet partituurit sekä oma pääni. Ehkä asuntokin. Kuukauden mittainen opintovapaa odottaa jo ovella. Myönteisen löylytetty olo, mutta ennen kaikkea kaipaan nyt Suomeen saunomaan. Raitista ilmaa ja juomavettä.

Sadat koulussa vietetyt oppitunnit korreloivat vahvasti omaan hyvänolontunteeseeni. Tätä tulin täältä etsimään: lisää tietoja ja taitoja. Se, mitä en täältä tullut etsimään on huomattavasti mielenkiintoisempi lista. Pakkasen karaisemat suomalaiset hermoni olivat useaan otteeseen koetuksella. Byrokratia on luotaantyöntävä sana, joten ehkäpä ”saksalainen vieraanvaraisuus” on miedompi versio jatkuvalle jonotukselle, paperi- ja kopiovuorille, edestakas heittelylle ja sille oletukselle, että tunnen asunnonvuokraus- ja pankkiasioitten saksankielisen sanaston entuudestaan. Maahanmuuttajaa pompotellaan fermaatilta toiselle.

Jonas Rannila.
Konserttien jälkeen Gewandhausin solistit ja maestrot jakavat fanilaumoilleen nimmareita. Sain allekirjoituksen maestro Riccardo Chaillylta Visa-korttiini. Pakko myöntää, että oon joutunut tämän takia jo muutaman kerran hankaluuksiin, mutta kuinka siistiä!!! Chaillyn ilme ois myös ollut kuvan arvoinen, kun lykkäsin pankkikortin allekirjoitettavaksi…

Rytmihäiriöitä

Alkusyksy oli siis yhtä kamppailua viranomaisten kanssa. Arkisen aherruksen vastapainona oli onneksi rakastamani musiikki ja sen opiskelu. Googlettamalla löytyy lukuisia otsikoita, mitä musiikin kuuntelu ihmisessä aiheuttaa. ”Musiikin kuuntelu vaikuttaa ihmisen mielialaan ja vireystilaan”, ”Tempo vaikuttaa sydämeen ja verenpaineeseen”, ”Surullisen musiikin kuuntelu aiheuttaa miellyttävää surua”, ”Musiikin kuuntelu aktivoi aivojen mielihyvämekanismeja”, ”Uuden musiikin kuuntelu aiheuttaa aivoille samaa kuin seksi tai syöminen”. Syöminen, siitäkin tykkään. ”Älkäätte pihistelkö syömisen ja juomisen suhteen, sillä maailma, jonka olemme jättävä, on todellinen juhlapöytä” sanoi sametilla ja silkillä vuorattu Richard Wagner korkatessaan uutta viinipulloa.

Opiskelijaruoka on halpaa ja se on pääosin hyvää, tosin usein ihan saman makuista kuin edellisenkin päivän schnitzelit. Purjoo, sellerii ja pakastevihanneksii. Niitä ei tuu ikävä. Leipzigin asuntoni alakerrassa on onneksi (valitettavasti) italialainen ravintola ja ihka oikea panimo (!), jonka terassin avautumista Tuomaskirkon pihamaalle odotan jo bachit housuissa.

Evelyn Herlitzius Straussin Elektra-oopperan nimiroolissa. CREDIT Matthias Creutziger.
Elektra: ”Dich haben die jungfräulichen Nächte stark gemacht! - Neitseelliset yöt ovat tehneet sinusta vahvan!”. Dresdenin Semper–oopperassa sai tammikuussa ensi-iltansa 150-vuotispäiviään tänä vuonna täyttävän Richard Straussin kunniaksi uusi Elektran tuotanto. Ohjaajaa on turha edes mainita, kun näyttämötoimintaa en juurikaan havainnut, mutta musiikillisesti tuotanto nousi Strauss-produktioiden kirkkaimpaan kaartiin. Kiukaana lavalla oli Evelyn Herlitziuksen esittämä Elektra. Herlitzius on kokonaisvaltainen laulajatar, vähään samaan tapaan kuin oma Karitamme. Ostaessaan liput Christian Thielemannin johtamaan Sächsische Staatskappellen konserttiin tai oopperaan voi olla varma käyttäneensä valuuttaa korkeimman luokan taide-elämykseen. Illan muista solisteista mainittakoon Dresdenin oma kasvatti René Pape sekä Daniel Barenboimin ex-naisystävä Waltraud Meier. Väkivaltaisen kiihkeä musiikki ja Hugo von Hofmannsthalin nerokkaan aistillinen teksti nostattivat aplodivyöryn lisäksi itselleni kalmanhien pintaan. Oopperan loppukohtauksessa Elektra tanssii itsensä hengiltä riemunvalssissa.

Kun kaupungin ja koulun virkamiesten kuivakasta saksalaishuumorista pääsi syksyn puolivälissä eroon, on ajankulu räjähtänyt käsiin. Muistatko sen hetken ja tunteen kun kuulit jonkun lempikappaleistasi ensimmäistä kertaa? Näitä ’neitseellisiä öitä’ olen nyt saanut viettää syksyn aikana useasti. Ikean suuri parisänky, joka oli pitkään ainut huonekaluni, on täyttynyt partituureista, libretoista ja ammattikirjallisuudesta. Kellonajoista ei välillä ole ollut mitään tietoa. Uusiin teoksiin tutustuminen on ihan huikeaa. Eka kerta uuden partituurin kanssa voi olla pettymys tai ilotulitusta, jonka muistaa koko loppu elämän. Pitää olla inspiroituneessa ’tilassa’. Muuten hupi muuttuu työksi.

Normaalina kouluviikkonani opetusta on kolmena tai neljänä päivänä. Aamut alkavat saksalaisella aamukahvilla - on ollut ikävä Suomen tummaa paahtoa - jonka jälkeen instrumentaalikollegani suuntaavat harjoituskoppeihin tai luennoille. Leipzigin musiikki- ja teatterikorkeakoulun oppilaista noin 40% tulee ulkomailta. Siksi olen sulautunut muiden Erasmus-oppilaiden tavoin kohtalaisen hyvin tähän kirjavaan muusikoiden joukkoon.

Uskaliaimmat (lähinnä dramaturgiaa ja näyttelijäntyötä opiskelevat) saattavat aamutuimaan rientää teatterimiekkailuun tai opiskelemaan huutamista. Itse teatterimiekkailen tahtipuikollani musiikinhistorian merkkiteoksia: Beethovenin ja Brahmsin sinfonioita, Straussin sävelrunoja sekä lyöntiteknisesti vaativia ooppera- ja oratorioresitatiiveja. Luentoja, sinfonian tulkintaa, orkesterin- ja kuoronjohtoa, partituurinsoittoa, laulua jne. Aina välissä luen partituureja, syön ja juon. Musiikin opiskelu on ihan parasta, vaikka päämäärä ja tulevaisuus onkin ihan pimennossa ja toiveiden varassa.

Kohtaus oopp. Don Carlo. CREDIT Bettina Stoeß.
Musiikillisesti syksyn kohokohtiini kuului Berliinin Deutsche Operin Don Carlon esitykset. Jo pari vuotta sitten ensi-iltansa saanut Marco Arturo Marellin visuaalisesti huikea ohjaus ristielementteineen saavutti vasta tänä syksynä musiikillisen täyttymyksensä. Yritän välttää ylisanoja ja totean vain, että tätä parempaan ei ihmiskunta musiikkiteatterimaailmassa enää kykene. Älytöntä, että 147 vuotta vanha teos kykenee vaikuttamaan nyky-ihmiseen ikimuistoisella tavalla. Musiikillisesti huikean kokonaisuuden kruunasivat solistit Anja Harteros, Hans-Peter König, Russel Thomas ja Violeta Urmana. Esityksen myötä minusta tuli täysi Harteros-fani. Tämän naisen perässä kannattaa juosta ja jonottaa. Mainintansa ansaitsee myöskin erinomainen Otellon esitys José Curan ja Barbara Frittolin keimaillessa kerrankin uskottavasti lemmenvuoteella. Verdi-juhlavuoteni sen sijaan päätyi pettymykseen Deutsche Operin Falstaffin ensi-illassa. Joskus olis vaan kannattanut kuunnella teos mieluummin kotona levyltä.

Soittajakaverit ovat ihmeissään kun en varsinaisesti harjoittele, mutta todellisuudessa yritän valmistautua mielestäni ihan hyvällä tahdilla siihen tehtävään, mikä kapellimestarille on välttämätöntä: teoksien suvereeniin opetteluun, lyöntitekniikan aukottomaan automaatioon sekä suurien rakenteiden ja muotojen dramaturgiseen hallintaan. Parilla sanalla ilmaistuna, opiskelen taiteellista itsekuria. Voi jos joku näkis mun vessaan, missä on mun kämpän ainoa peili: partsikka lavuaarin päälle ja musa soimaan. Siinä saattaa mimiikan ja käsien kanssa vierähtää useitakin tunteja peilin edessä.

Täytyy silti tässä vielä kuuluttaa ilman sordiinoa kunnioitukseni laulun- ja soitonopiskelijoita kohtaan. Valtavasta harjoitus- ja valmistautumistyöstä saa harvoin ansaitsemaansa kiitosta. Teknistä ja musiikillista hienomotoriikan hiontaa ei opi muuten kuin harjoittelemalla. Useat ystäväni harjoittelevat keskimäärin 4-5 tuntia päivässä, eräät jopa vaihtelevasti yli 8 tuntia päivästään. Pelkästään soittimien huoltoon tai fagotin röörin tekemiseen voi uhrata viikostaan monia neitseellisiä iltoja.

Koen suurta alemmuuden tunnetta puhuessani harjoittelusta kollegoitteni kanssa. Tosi asia kuitenkin on, että huonoa kapellimestaria ei orkesterit tarvitse, mutta hyvä maestro voi saada jo muutamassa sekunnissa orkesterin soittamaan tavallista inspiroituneemmin.

Laulajia katukuvassa.
Kolmen kuorokulttuurin tiedot ja taidot yhdistyivät Leipzigin katukuvassa King’s College Cambridgen, Leipzigin Tuomaskuoron ja Cantores Minoresin jäsenten yhteistyönä. Kvintettimme ilahdutti Leipzigin joulutorin hehkuviiniasiakkaita ja pyykinpesurahaakin kertyi mukavasti.

Musiikinopiskelu tarjoaa sekä pettymyksiä että onnellisia hetkiä. Ei ole terveellistä koko ajan liidellä yläsävelsarjoissa. Löylyä ei kannata koko ajan olla heittämässä. Nyt suunnaksi Tampere ja saunan lauteet. Helmikuun 15. päivä saa Tampere-talolla ensi-iltansa Mozartin Figaron häät. Sen juonihan on suoraan kuin parhaasta opiskelijaelämästä…

Jonas Rannila

Jonas Rannila. KUVA Jonas Rannilan kokoelmat.
Jonas Rannila on Sibelius-Akatemian opiskelija, joka opiskelee syksyn 2013 ja kevään 2014 Leipzigissa orkesterin- ja kuoronjohtoa. Nuori musiikin sekatyömies kuvaa itseään kriittiseksi wagneriaaniksi ja Bach-maanikoksi. Jonas lupaa kertoa kaikesta mielenkiintoisesta näkemästään ja kuulemastaan Berliinin, Dresdenin ja Leipzigin klassisesta kolmiosta.

Julkaistu 7.2.2014

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.