Hyppää pääsisältöön

Miljoonia kiloja kananpaskaa: käsikirjoitus

Riitta Hemmi:
"Se ei oikeastaan tämmöisen suomalaisen siipikarjatuottajan käsityskykyyn mene, että onko se mahdollista, ettei ole niin kuin rehutuotantoon eikä lannan hyötykäyttöön yhtään hehtaaria peltoa vaikka on jopa miljoonia kanoja."

Konstatin Mitjin:
"Kukaan ei vastaa mistään. Kananlannastakaan kukaan ei ota vastuuta."

Jaakko Henttonen:
"Nykyinen presidentti on maininnut joskus aikaisemmin että talous on tärkein asia, ympäristöhaitat voidaan paikata myöhemmin ja sehän ei ole ollenkaan kestävä lähtökohta."

MOT-tunnus

Kansainväliset ympäristötutkijat selvittivät jo 20 vuotta sitten, että Pietarin lähistöllä ja muualla Suomenlahden pohjukassa olevat jättikanalat ovat vakava ympäristöongelma, johon pitää puuttua nopeasti. 20 vuosikymmenen aikana juuri mitään ei ole tehty eikä kukaan ota vastuuta.

Miljoonia kiloja kananpaskaa

Kyse on näistä maisemista, Suomenlahden herkästä luonnosta. Karjalan kannaksella ja muualla Leningradin alueella on ainakin kolmetoista suurta kanalaa, jotka tuottavat broilerinlihaa ja munia.

Mielikuvissamme me haluaisimme kanojen kasvattamisen olevan tällaista. Todellisuus on kuitenkin tämä.

Kanalat ovat niin valtavia, että venäläiset puhuvatkin hyvällä syyllä - "lintutehtaista".

Leningradin alueella on ehkä 28 miljoonaa kanaa. Lihan ja munien lisäksi kanat tuottavat myös läjäpäin lantaa. Vuosittainen määrä liikkuu 1,3 - 2 miljoonan tonnin välillä. Ongelma on valtaisa.

Jos kananlannan ravinteet pääsevät vesistöihin, ne ovat ennemmin tai myöhemmin myös Suomen vesillä ja rannoilla. Suomenlahden virtaus kulkee nimittäin etelärannalla itään ja pohjoisrannalla länteen.

Kananlannan aiheuttamista vakavista riskeistä on puhuttu jo vuosia. Toistaiseksi on voitu huokaista helpotuksesta, koska mitatut päästöt ovat olleet suhteellisen pieniä. On kuitenkin mahdotonta saada luotettavia tietoja siitä, miten suuria todelliset päästöt ovat.

Pervomaiskojen kylä tunnetaan Suomessa entisenä Kivennapana, ja se saa käytännössä elantonsa kanataloudesta. Kylän lähistöllä on viiden miljoonan kanan kanala. Yrityksen tuotteita myydään myös täällä keskellä kylää.

Kyläläiset alkavat kyllästyä kanankakan hajuun, mutta asiasta ei mieluusti puhuta. Kylässä vierailulla oleva Konstantin on suorapuheisempi.

Konstatin Mitjin, Pervomaiskoje:
"Olen kuullut ongelmasta. Se ei ole vain Pervomaiskojen ongelma vaan muidenkin kanaloiden ja sikaloiden. Miksi asia sitten on niin? Ymmärsin 1990-luvun alussa, että tarkoitus oli päästä eroon tappiollisista sovhooseista ja perustaa niiden sijaan maatiloja. Silloin konkreettinen ihminen kantaisi konkreettisen vastuun. Nyt meillä ei ole niin. Millään maamme alueella kukaan ei vastaa mistään. Kukaan ei ota vastuuta siipikarjan lannastakaan."

Leningradin alueella on suurkanaloiden lisäksi myös suuria navettoja ja sikaloita. Jälkimmäisten tilanne on hieman parempi. Niillä on yleensä käytössään ainakin maa-alueita ja peltoja.

On vaikea käsittää, miten suurista lantamääristä on kyse. Jos kanalat tuottavat vuodessa 2 miljoonaa tonnia lantaa, sen kuljettamiseen tarvitaan 40 000 täyteen lastattua rekkaa. Suomen ympäristöasiantuntijat ovat pohtineet lantaongelmaa vuosia, ja heillä on ollut ratkaisuehdotuksiakin. Ongelma tunnetaan hyvin myös Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa.

Riitta Hemmi, ympäristöasioiden konsuli, Suomen pääkonsulaatti, Pietari:
"Parhaillaan on suuri jätelain uudistus meneillään ja joitakin uusia tuloksia on ensi vuonna toiveissa saada mutta tämä maatalouden lantaongelma niin se ei ole riittävästi otettu huomioon lainsäädännössä, esimerkiksi se, että voi perustaa isonkin siipikarjatilan eikä ole yhtään maata tällä tilalla niin se ei oikeastaan tämmöisen suomalaisen siipikarjatuottajan käsityskykyyn mene että onko se mahdollista ettei ole niin kuin rehutuotantoon eikä lannan hyötykäyttöön yhtään hehtaaria peltoa vaikka on jopa miljoonia kanoja."

Kanaloiden munat ja liha myydään Pietarissa, joka on noin viiden miljoonan asukkaan suurkaupunki. Asukkaita on siis lähes yhtä paljon kuin koko Suomessa.

Jaakko Henttonen, johtaja, NDEP, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki:
"27 miljoonaa kanaa on Leningradin läänin alueella ja se lantamäärä mitä he tuottaa, nimenomaan fosforin määrä, niin sehän ylittää tietysti huomattavasti Pietarin kaupungin tuottaman jätemäärän, ja kun se varastoidaan altaisiin niissä tapahtuu, ei mitenkään harvinaisesti, että altaiden reunat murtuvat yllättäin kun sinne tuulee tietenkin sulamisvesiä, ja voidaan sanoa, että yllättävästi näiden tilojen omistajille ei tule mitään sanktioita."

Riitta Hemmi:
"Ei aina edes ole ollut velvollisuutta hoitaa sitä sen nimenomaisen lantakaatopaikan tai lannan sijoituspaikan kunnostamista tai niin kuin hoitamista kuntoon, että sakoilla on monta kertaa selvitty."

MOT:
"Miksi kanaloiden omistajia ei ole saatu ratkaisemaan lantaongelmia? Kanankakastahan voisi valmistaa myös kaupallisia lannoitteita."

Jaakko Henttonen:
"Yksi syy on se että mineraalilannoitteiden tuotantoa on tuettu valtion puolelta ts ei ole muuta hyötykäyttöä oikeastaan kannattavalla pohjalla. Toinen on se että kanatilojen kasvu on ollut huomattava viimeisen muutaman vuoden aikana. Presidentti Putin kiinnitti huomiota aikaisemmin siihen että täällä on hyvä tuotantopohja ja sitten ilmaisi mielipiteenään että tuottakaa lisää."

Venäjä pyrkii nyt lisäämään elintarvikkeiden omavaraisuusastetta. Vielä vuonna 2011 Venäjälle tuotiin lähes 75.000 tonnia kananlihaa. Tämä käy ilmi valtion tilastolaitoksen Rosstatin tilastoista.

Palataan Pervomaiskojeen, missä yritin saada kuvauslupaa kanalaan, mutta johtaja ei ollut koskaan paikalla, kun soitin.

Kanatehtaan portilla:
--Lähdetäänkö?
-Lähdetään vaan.
-Kaikkea hyvää, pojat.

Tämä kyläläinen on eläkkeellä, mutta hän työskenteli siipikarjatilalla yli 30 vuotta. Hän näytti meille lähiseutuja. Hän sanoi tietävänsä metsässä paikkoja, joihin lantaa on viety.

Michail Korbiev, eläkeläinen, Pervomaiskoje:
"Tällaista elämää voi olla vain Venäjällä. Tehdas on hyvä asia, ja periaatteessa me elämme siitä. Talvella se tuo lämmön. Tarkoitan lämmitystä. Kun työntekijä jää eläkkeelle, hän saa tehtaalta tuotteita. Tehtaan johtaja antaa kaikille kaksi kanaa, broilerin ja kymmenen kananmunaa."

MOT:
"Mitä mieltä ihmiset ovat ympäristöasioista?"

Michail Korbiev:
"Ympäristöasioista en osaa sanoa mitään. Periaatteessa haluan kuitenkin sanoa, että ympäristön tila ei ole täällä huono. Pietarista käy täällä niin sanottuja vihreitä, jotka tarkkailevat ympäristöä. He eivät ole valittaneet tehtaasta. Lantaa kuivataan koko ajan, ja märkä lanta viedään... Joku on huomannut minut."

Mihail ilahtui, kun autosta nousi hänen entinen pomonsa, mutta tunnelma muuttui äkisti.

”Ex-pomo”
"Te olette kuvanneet yksityisalueella."

MOT:
"Siinä tapauksessa me emme kuvaa enää."

”Ex-pomo”
"Te kuvaatte ilman lupaa, emmekä tiedä, mihin te pyritte. Tuhotkaa kuvaamanne aineisto meidän nähden! Poliisi saa selvittää asian."

MOT:
"Sopii."

"Ex-pomo":
"Lähdetään heti poliisiasemalle."

Kanalan korkein johtaja ei ollut aiemmin ollut tavattavissa, mutta ilmaantuikin nyt yhtäkkiä paikalle. Poliisin luo ei lähdetty, mutta hän uhkasi ilmoittaa poliisille, mikäli julkaisisimme kuvaamaamme materiaalia. Epäilyt heräävät vääjäämättä, kun meidät ajetaan pois näin töykeästi.

Pääsimme ärsyttävän lähelle metsän lantakasoja näkemättä niitä kuitenkaan omin silmin. Saimme myöhemmin kuvia vastaavista lantakätköistä.

On vaikea ymmärtää, miksi lannankäsittely on niin arka aihe. Ei varmaankaan ole mukavaa olla siipikarjatilan johtaja, kun lantakasat kasvavat päivä päivältä, ilman että niitä voidaan hyödyntää järkevästi. Asiasta pitäisi silti voida puhua.

Jaakko Henttonen:
"No joo, tää on hyvä kysymys. Nykyinen presidentti on maininnut joskus aikaisemmin, että talous on tärkein asia - ympäristöhaitat voidaan paikata myöhemmin - ja sehän ei ole ollenkaan kestävä lähtökohta."

Riitta Hemmi:
"Arkaluontoista, joo … niin … no ehkä sitten se, että nää on sellaisia suuria tai vaikuttajia, jotka näitä holdingyhtiöitä omistavat, ja heillä on sitten myöskin monennäköisiä muita hankkeita liike-elämässä, joita - sanotaan - alueellinen ja valtakunnallinen poliittinen taho joutuvat tavallaan kuuntelemaan niin siinä yhteydessä ei välttämättä niin poliittisella taholla ole uskallusta lähteä vaatimaan tiettyjä investointeja."

Tämä voi olla syynä siihen, miksi Suomen, Pohjoismaiden tai Euroopan hankkeet, joilla on pyritty järjestämään lannankäsittely, ovat olleet hedelmättömiä. Suomi on sijoittanut 10 vuodessa lähes kaksi miljoonaa euroa kestävän lannankäsittelyn tutkimukseen ja siitä tiedottamiseen. Hyväntahtoinen Suomi ei ole silti vain kantanut rahaa Venäjälle, missä raha on kadonnut tuntemattomien taskuihin.

Jaakko Henttonen:
"Mä olin itse vastuussa rahojen käytöstä ja tehtiin 90-luvun alussa periaatepäätös, että suomalainen rahoitus kohdistuu suomalaisiin palveluihin, tuotteisiin, tavaroihin ja vielä sillä tavalla - se oli Baltian maissa että Venäjällä - niin tämä vastaanottava osapuoli kattaa osan suomalaisista palveluista, plus sitten omat paikalliskulunsa."

Rahoja ei ole siis heitetty hukkaan, vaan niillä on ollut työllistävä vaikutus Suomessa, vaikka ne eivät ole suoranaisesti parantaneet ympäristön tilaa.

Siipikarjatilan kokous:
"Älkää ujostelko … tulkaa sisään vain... täällä on nyt kyse tekniikasta ja eri tavoista hyödyntää lantaa."

Pääsimme Oredežin siipikarjatilan kokoukseen, missä johtaja Nelli Andrejeva kuulee hollantilaisasiantuntijoita.

Siipikarjatilan kokous:
- … pienten luukkujen avulla voidaan säädellä ilmanvaihtoa. Nyt ne ovat koko ajan auki, ja säätely tapahtuu tuulettimilla.
- Järjestelmä on siis olemassa, mutta sitä ei voi säädellä. Onko asia niin?
- Kyllä.
- Sitä ei siis ole säädetty?
- Jokaisessa kanalassa pitää tehdä omat säädöt.

Kyse on järjestelmästä lannan kuivaamiseksi. Kuivattua massaa voi polttaa tai käyttää lannoitetuotannossa. Emme pääse täälläkään näkemään kanalaa tai lannankäsittelyä, mutta johtaja Andrejeva näyttää, mitä hän näkee itse valvontakameroilla. Hän sanoo, että lantaongelma on tärkeä asia, jossa on kyse vastuusta.

Nelli Andrejeva, johtaja, Oredezin siipikarjatila:
"Asia on pakko ottaa vakavasti. Ensinnäkin sitä vaaditaan, ja toiseksi kyse on taloudestamme. Jos alkaa laskea rahassa, ymmärtää hyvin pian, että myös lanta on tuote. Se on raaka-aine tuotteelle, mutta se pitää saada sellaiseen muotoon, jota voivat hyödyntää kaikki asiakkaamme, niin sovhoosit kuin yksityiset viljelijätkin."

MOT:
"Ymmärtääkseni joissakin kanaloissa toimitaan toisin. Olen kuullut sellaistakin, että lantaa viedään metsään."

Nelli Andrejeva:
"Se ei ole totta. Yhdenkään kanalan ei kannata toimia niin, että rikkoo sääntöjä. Tuollaiset puheet vain vaikeuttavat kanaloiden tilannetta. Käymme keskusteluja ja pyrimme löytämään ratkaisuja."

On outoa, että kanaloita on niin vaikea päästä kuvaamaan juuri nyt. Joitain vuosia sitten se onnistui. Kävin silloin eräällä Viipurin seudun lintutehtaalla.

TV-nytt 17.5.2010
Ari Kultanen:
"Kuten tässäkin näkyy, niin tänne eri paikkoihin kumuloituu erittäin suuria määriä kananlastaa jotka sitten sisältää huomattavia määriä fosforia. Fosforimäärä mitä vuodessa tulee näistä kanaloista on saman verran kun Pietarin kaupungin jätevesissä oleva fosforimäärä. Ja se vuosi vuoden jälkeen kertyy tänne ja koko ajan se pikkuhiljaa kuitenkin johonkin täältä häviää."

Maxim Smirnov:
"Ajattelimme ensin, että ratkaisu olisi biokaasu, mutta tiedämme nyt, että se on vain halpaa energiaa eikä ratkaise ympäristöongelmaa."em>

Toimittaja:
"Miten pian ongelma on ratkaistava?"

Maxim Smirnov:
"- Eilen. Se olisi pitänyt jo ratkaista, mutta valitettavasti tämä on vaikea kysymys. Etsimme ratkaisua kauan, ja se tulee erittäin kalliiksi."

Ympäristöseminaari, Pietari:
"On myös kiinnostavaa, että Hollannin pinta-ala on Leningradin aluetta pienempi, vaikka alue on yli puolta pienempi, siipikarjaa on 97 miljoonaa kanaa."

Leningradin alueella on 28 - 30 miljoonaa kanaa. Suomi on käyttänyt 10 vuodessa miljoonia euroja neuvontaan, mutta eurot eivät ole käytännössä hyödyttäneet ympäristöä. Lannankäsittelyssä on kyse siitä, onko varaa tehdä sijoituksia.

David Pepper, tiimiesimies, Maxwell Stamp PLC:
"Rahoitus on aina kompastuskivi. Lopulta siihen on pakko olla varaa, olipa se mieleen tai ei. Venäjän korkotilanne on kuitenkin hyvin vaikea. Jos pitäisi lainata rahaa tekniikkaan, josta ei ole niin näyttöä Venäjällä, ruplalainojen korot olisivat pitkälti toistakymmentä prosenttia. Leasingyhtiötkään eivät ole kiinnostuneita. Traktorit tai leikkuupuimurit olisivat eri asia."

Pepper uskoo kuitenkin, että asia ratkaistaan muutamassa vuodessa.

David Pepper:
"Pitää löytää pari edistysmielistä tilaa, jotka omaksuvat tämän tekniikan. Muiden tilojen pitää nähdä, että tekniikka on käytössä ja toimii. Naapurien puuhat kiinnostavat aina maanviljelijöitä. Kukaan ei vain halua kokeilla ensimmäisenä, toimiiko jokin asia."

Tekniikka on olemassa ja valistustyö on jatkunut vuosia, mutta ratkaisut tuntuvat silti olevan kaukana tulevaisuudessa. Kananlanta on erityisen vaikeasti käsiteltävää kosteutensa takia. Lanta pitääkin kuivata, ennen kuin sitä voi käyttää.

Homanen toimii NEFCO:ssa, joka on pohjoismainen ympäristörahoitusyhtiö. Seuraamme NEFCO:n Kari Homasta lannankäsittelyseminaariin. Seminaarin aiheena on siis lannankäsittely. Tapaamme jälleen hollantilaisten kuivauslaitteistojen edustajat.

Ympäristöseminaari, Pietari:
"... maanviljelijöiden yhteistyötä, sillä heidän on pakko tehdä jotain..."

Uhkana ympäristölle on, että fosfori ja typpi huuhtoutuvat vesistöihin. Ne ovat ratkaisevia aineita ravinnekuormituksen kannalta ja edellytys leväkukinnalle.

Suomen kanalat eivät ole läheskään niin isoja kuin Venäjällä, ja Suomessa lantaongelma on ratkaistu valmistamalla jätteestä lannoitteita. Mahdollisuudet samaan ovat kasvaneet Venäjälläkin nyt kun maa on liittynyt Maailman kauppajärjestö WTO:hon. Mineraalilannoitetuotantoa ei voida enää tukea niin, että se syrjäyttäisi biologiset lannoitteet markkinoilla.

Kari Homanen, Venäjän aluejohtaja, Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö NEFCO:
"Kyllähän tää ongelma on melkoinen kun Leningradin oblasti erityisesti niin on suuri kananmunien ja lihan tuottaja ja kaikki ravinto tuodaan ulkopuolelta tänne oblastiin, ja ne kaikki ravintoaineet eivät sitoudu näihin tuotteisiin ja ne jää tänne alueelle . /// Tästä orgaanisesta aineesta voidaan tiettyjen prosessien kautta muodostaa energiaa joko sähkön muodossa tai biokaasun muodossa ja myös sitten niin kuin lannoitteeksi. Pitäisi jalostaa semmoseen muotoon, että se kelpaa esimerkiksi tavalliselle kuluttajalle puutarhoihin tai sitten semmoisessa muodossa että se voitais kuljettaa vähän kauemmaksi, koska kyllä lannoitteille tarvetta Venäjällä on."

(Oblasti=hallintoalue)

Se, että Pietarin seutu on niin ongelmallista, juontaa juurensa Neuvostoliiton yhteiskuntarakenteeseen.

Kari Homanen:
"Ongelman synty on Neuvostoliiton perua. Silloinhan täällä myös oli voimakasta kananmunien ja muuta tuotantoa, mutta silloin kaikki lanta vietiin junakuljetuksin alueelle etelä-Venäjällä, jossa sillä oli käyttöä pelloilla. Ja nyt kuitenkin tänä päivänä, sehän ei sitten enää kannattanut kun järjestelmä romahti ja sitä ei saa valtion tuella kuljetettua satojen kilometrien päähän. Täällä ei ole peltoa mihin käyttää sitä, peltoa on aivan liian vähän näillä lantamäärillä."

MOT:
"Tuntuu ihan absurdilta että sitten kuitenkin edelleen rakennetaan ja laajennetaan niitä tuotantolaitoksia juuri täällä."

Kari Homanen:
"No täällä on tietysti, yleensähän tuotanto on lähellä kuluttajaa, ja tää on kuuden miljoonan kulutusalue, niin tuotanto tulee sinne lähelle. Se, että absurdia on tässä se, että sille osalle tuotantoa, koska toki lannantuotantokin on sitä, niin sille ei tapahdu mitään. Sille ei ole löytynyt taloudellisesti järkevää käyttöä kun peltoja ei ole."

Kysyn Kari Homaselta, miksi kanatilojen on niin vaikea puhua lantaongelmasta avoimesti.

Kari Homanen:
"Maatalous on myös strateginen sektori, jolle on asetettu lainsäädännön kautta tiettyjä salassapitovelvollisuuksia jos sanotaan näin. Kyllä näistä asioista on vaikeata puhua jossa ympäristö kärsii, se avoimuus ei ole vielä ihan siihen saakka."

MOT:
"Mitä maataloudessa voi olla salassa pidettävää?"

Kari Homanen:
"No tietysti nää tuottajat puhuvat tuotantoteknisistä liikesalaisuuksista ja muista, yleensä jos sinne ei päästetä puhutaan animal health eli terveyskysymyksistä. Mutta kyllähän täällä jokainen laitos tietää, että jos he kasaa siellä metsässä tai pellolla isot kasat niin kyllähän he tietää, ettei se ole nykyisenkään lainsäädännön mukaista."

Vuosien valmistelevan työn jälkeen asiaa työstäneet alkavat käydä kärsimättömiksi ja ihmetellä, miten kauan voidaan jatkaa ilman konkreettisia parannuksia.

Jaakko Henttonen, johtaja, NDEP, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki:
"No nyt on ihmiset heränneet siihen, että että ei jakseta kestää sitä sitä kuormitusta joka tulee, joka tuli Pietarin kaupungista, joka tulee näiltä tiloilta, vaan ratkaistaan ongelmaa."

Riitta Hemmi, ympäristöasioiden konsuli, Suomen pääkonsulaatti Pietari:
"Niin 15 vuotta ongelma on ollut mutta koko ikäni Venäjän kanssa toimineena niin, niin sitä on tottunut siihen, että askeleet on joskus lyhyitä ja pitkäkestoisia ja mutta yleensä sit kuitenkin niin voidaan odottaa että päästään ratkaisuun."

Kari Homanen:
"No, mä oon ollut ikuinen optimisti ja meillä on tällä hetkellä useampikin tämmönen projektiaihio viritteillä, joissa osassa lopputuloksena olisi polton kautta energiaa, mädätyksen kautta bioenergiaa, siis biokaasua ja sitten myös niinku lannoitetta siinä muodossa että sen voisi kuljettaa kauemmas. Aikataulusta on vähän vaikeata sanoa. Osa näistä projekteista joko toteutuu tai kaatuu niin sanotaan tos ensi vuoden alkupuolella useammat aihiot jotka nyt on tiiviissä valmistelussa niin sanotaan ensi vuoden alkupuolella ensimmäisellä vuosineljänneksellä meidän pitäisi tietää että onko ne toteutettavissa."

MOT:
"Ja jos eivät ole niin mitä sitten tapahtuu?"

Kari Homanen:
"Tilanne jatkuu niin kuin tänään."