Milla Vahtila
Yle
Naisten ja miesten välisestä parinvalinnasta on tasa-arvo kaukana. On esimerkiksi täysin hyväksyttyä, että naiset kelpuuttavat kumppaneikseen vain pitkiä miehiä. Onko siinä kuitenkaan järkeä?
Kirjoittaja: Milla Vahtila
Monet naiset haaveilevat pitkästä, komeasta miehestä – niin tein minäkin ennen. Kunnes vastoin odotuksiani huomasin päätyneeni naimisiin itseäni yli 5 cm lyhyemmän miehen kanssa.
Nyt en pysty enää käsittämään, miksi vain pitkät miehet vievät naisilta jalat alta.
Tuoreen texasilaistutkimuksen mukaan naiset kokevat itsensä naisellisemmiksi ja turvatummiksi pitkän miehen rinnalla. ”Naiset pitävät heitä seksikkäämpinä, miehekkäämpinä ja turvallisempina”, toteaa kirjailija ja yhteiskuntatieteilijä Henry Laasanen. Hänen mukaansa nämä kriteerit kumpuavat ajalta, jolloin nainen tarvitsi miestä fyysisesti suojelijakseen. Nykypäivänä koko ei kuitenkaan enää ratkaise, kuka selviää hengissä ja kuka ei.
Siihen, kuka pääsee jatkamaan sukua, pituudella saattaa kuitenkin olla vaikutuksensa. Miksi? Koska naiset niin päättävät. Texasilaistutkimuksen mukaan miehiä ei juuri haittaa, jos nainen on pidempi, mutta suuri osa naisista ei kelpuuta itseään lyhyempää partneria.
Parinvalintaa sekä tasa-arvoa paljon tutkinut Laasanen toteaa, että yhteiskunnassa vallitseekin naisten moraali pariutumisessa. Naisten jutut, kuten juuri kumppaniin kohdistuvat odotukset sekä esimerkiksi romantiikka, ovat hyväksyttyjä, kun taas miesten naisfantasiat ja esimerkiksi porno usein tuomitaan.
”Jos mies haluaa pienen, heikon ja kurvikkaan naisen, mies on seksisti tai sovinisti. Mutta kun nainen toteaa naistenlehden haastattelussa, että hän haluaa pitkän ja komean miehen, kaikki huokaisevat ihastuksesta.”
”Se, jolla on kulta, määrää säännöt”
Laasasen mukaan pariutuminen jätetään usein kokonaan tasa-arvokeskustelun ulkopuolelle.
”Esimerkiksi naisten parinvalintakriteerejä ei kyseenalaisteta. Naisten seksuaalisuus tekee naisista miehiä arvokkaampia, ja siten naisilla on mahdollisuus sanella ehdot pariutumismarkkinoilla. Tämä valtaero koetaan luonnollisena asiana”, hän toteaa.
Naisten ja miesten välisessä pariutumisessa on toki mahdotonta edetä täydelliseen tasa-arvoon, sillä biologisista eroista nyt ei vain päästä eroon. Parinvalintaan liittyvät, nyky-yhteiskunnassa biologista perustaa vailla olevat normit, sekä sukupuolten toisiinsa kohdistama hiljaa hyväksytty syrjintä ja rasismi pitäisi kuitenkin tiedostaa ja voida nostaa keskusteluun.
Tätä Laasanenkin on useaan otteeseen koettanut. Ilmeisesti pariutumiseen liittyvä sukupuolien välinen tasa-arvo on kuitenkin herkkä alue, jota ei haluta analysoida sen tarkemmin.
Ei kai kyse vain ole siitä, että me naiset emme halua nostaa suurennuslasin alle omia seksuaalisia moraalejamme?
Mieltymykset eivät sisäänrakennettuja
Kuten Laasanenkin vahvistaa, lyhyys on todella ilmeinen ominaisuus, jonka perusteella naiset karsivat kumppaniehdokkaat heti ensisilmäyksellä – tai ensiklikkauksella, jos kyse on nettideittailusta.
”Moni nainen ei edes harkitse alle 170-senttisiä miehiä treffiseuraksi”, Laasanen toteaa. Näin lyhyet yksilöt eivät saa mahdollisuutta tehdä naiseen vaikutusta muilla avuillaan ja ansioillaan.
Jotkut väittävät, että lyhyet miehet pelkäävät itseään pidempiä naisia. Laasanen kuitenkin huomauttaa, että jos lyhyet miehet kokevat, etteivät ole seksikkäitä itseään pidempien daamien silmissä, niin he eivät lähesty heitä.
Toki on niitäkin naisia, jotka tyytyvät lyhyisiin. Tällöin nainen on ehkä joutunut jostain syystä, kuten töiden takia, tutustumaan lyhyeen mieheen pinnallisia ominaisuuksia syvällisemmin.
Näin kävi itselleni. Pakon edessä jouduin tutustumaan mieheeni, ja kirosin, kun vahingossa meninkin rakastumaan sellaiseen pätkään.
Nyt kuulumme niihin muutaman prosentin vähemmistöpareihin, joissa nainen on miestä pidempi.
Enää en jaksa väännellä niskaani ja vilkuilla ylöspäin pitkien miesten perään
Suhteemme myötä oma miesihanteeni on kuitenkin muuttunut. Enää en jaksa väännellä niskaani ja vilkuilla ylöspäin pitkien miesten perään, mutta lyhyet ja ruumiinrakenteeltaan omaa miestäni muistuttavat urokset saavat pääni kääntymään.
Laasanen selittää muuttuneet mieltymykseni sillä, että naisten mieli hakee koherenssia. Mielestäni en kuitenkaan uskottele itselleni, että pidän nyt lyhyistä miehistä. Tahtomattanikin huomaan, että koen enemmän vetovoimaa heitä kohtaan, vaikken tietoisesti miehiä vilkuilekaan.
Siksi uskon, ettei mieltymys pitkiin miehiin ole naisiin sisäänrakennettua. Ehkä se on jonkinlainen ympäröivän yhteiskuntamme aikaansaama normi, joka rajoittaa naisten parinvalintaa.
Lyhyiden miesten ansiot
Tietynlaiset ruumiinpiirteet ovat hyväksyttävämpiä ja uskottavampia, jos ne jollain tavoin korreloivat ihmisen statuksen kanssa. Erityisesti miehille on tärkeää, että ulkoinen habitus käy yks yhteen sen kanssa, mitä hän tekee.
Laasasen mukaan esimerkiksi ravimiehillä pienuus on osa habitusta, ja myös telinevoimistelijoille lyhyys annetaan anteeksi.
Mutta onko se lyhyys nyt loppujen lopuksi niin suuri puute miehessä? Miksi naiset, jotka aina huutelevat tasa-arvon perään, kuitenkin haluavat katsoa miestään ylöspäin ja tuntea olonsa pieneksi hänen rinnallaan?
Pussatessa toisen ei tarvitse kurotella
Mielestäni on helpompaa, kun nainen ja mies ovat melko samanpituiset. Pussatessa toisen ei tarvitse kurotella ja toisen kumarrella. Sängyssä naisen ei tarvitse liiskaantua itseään huomattavasti isomman miehen alle, vaan voi ”painia” melko tasavertaisen kumppanin kanssa. Tarvittaessa sitä voi lainata kumppanin vaatteita, ja jos mies ei ole aivan suunnattoman iso, niin hän ei luultavasti syö kuin hevonen, jolloin ruokaan ei kulu niin paljon rahaa ja ruuanlaittoon aikaa.
Jos omista ennakkoluuloista ja järjettömistä kriteereistä pääsee eroon, niin lyhyidenkin miesten joukosta voi löytyä aika kelvollisia kumppaneita.
Pituudesta ja pituuseroista myös Prisma Studiossa:
