Hyppää pääsisältöön

Saastuttaja maksakoon

Pietarin seudulla on viitisentoista ”kanatehdasta”, joiden jätteitä on vuosia ajettu pelloille, soille tai jokien rannoille. Sieltä niitä saattaa ajautua Itämereen ja virtausten mukana Suomen rannoille. Käytännön syinä ovat muun muassa se, että kananlantaa ei alueella tarvita lannoitukseen ja puhdistamojen puute.

Suomi on rahoittanut ja neuvonut venäläisiä tämänkin ongelman ratkaisemisessa. Taustalla on jonkinlainen itsesuojeluvaisto, jonka mukaan on parempi kaivaa kuvetta kuin nähdä omien rantojen likaantuvan.

Kananpaskan korjaamisessa pitäisi kuitenkin noudattaa kansainvälistä periaatetta eli saastuttaja maksaa. Venäjä ei ole pieni ja köyhä naapurimaa, jos se voi satsata 50 miljardia dollaria yksiin kisoihin. Maalla olisi varaa hoitaa asia nopeasti kuntoon, jos se haluaisi. Suuri pulma ovat poliittista suojelua nauttivat yritykset, joiden rooliin ympäristöasioiden konsuli Riitta Hemmi viittaa Kerstin Kronvallin toimittamassa MOT -ohjelmassa ”Miljoonia kiloja kananpaskaa”.

Kanojen jätökset eivät ole ainoita eivätkä edes pahimpia Venäjän puolelta tulevia valumia. Tuoreessa muistissa on Suomenlahden eteläpuolella löytynyt fosforivuoto. Asioista puhuttaessa naapurin reaktio on myös aina samankaltainen: viranomaiset vaikenevat ja pahimmassa tapauksessa niskassa ovat tehtaiden johtajat tai miliisit.

Venäjästä tuli Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen, jonka seurauksena sen pitäisi muuttaa mm. keinolannoitteiden tukipolitiikkaa ja siten mahdollistaa myös vaikkapa biolannoitteiden valmistus kananpaskavuorista.