Lenovo A10 maksaa 270 euroa. Se ei ole kovin paljon 10,1-tuumaisesta kannettavasta tietokoneesta, mutta asiassa on yksi mutta. A10 ei nimittäin ole perinteinen läppäri vaan Android-tabletti, jossa on kiinteä näppäimistö.
Onko älypuhelimiin ja tabletteihin suunniteltu Android-käyttöjärjestelmä tarpeeksi joustava vastaamaan myös läppärikäyttäjän perustarpeisiin? Tiivis vastaus: melkein, mutta ei aivan.
Jos CES-messujen valikoimasta voi mitään päätellä, lähitulevaisuudessa kaupoissa nähdään reilusti enemmän Android-kannettavia ihan jo siksi, että niissä valmistajat säästävät rahaa Windows-lisenssin verran.
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että vaikka testilaite onkin Lenovon, käsittelen tässä jutussa oikeastaan koko tuotekategoriaa. Osa kommenteista liittyy nimenomaisesti A10-malliin, mutta valtaosa niistä koskee kaikkia Android-kannettavia tai ainakin merkittävää osaa niistä.
Mihin se riittää?
Aluksi pitää määritellä, mitä tarkoitan perusläppärillä. Sillä pitää pystyä surffaamaan webissä, hoitaa sähköpostit, lukea, kirjoittaa, kuunnella musiikkia, katsoa videoita ja välillä vähän pelailla.
Seitsemän tunnin akunkesto on halpaläppärille hyvä tulos.
Kirjoittamista lukuunottamatta nämä onnistuvat kaikilla Android-vekottimilla ihan kohtalaisesti, olivatpa ne sitten puhelimia, tabletteja tai läppäreitä.
Oikeastaan kirjoittaminen onkin perusläppärin kulmakivi: fyysinen näppäimistö on kosketusnäppäimistöä mukavampi, luotettavampi ja nopeampi; isolle näytölle mahtuu enemmän tekstiä, jolloin sitä on helpompi mietiskellä kokonaisuuksina. Ja kunnollisessa tekstinkäsittelyohjelmassa on vähintään kopioi/leikkaa/liimaa- ja peruuta-toiminnot.
Lenovon mukana tulee Kingsoft WPS Office -toimisto-ohjelmistopaketti, jolla perustarpeet hoituvat. Se osaa lukea ja tallentaa tiedostot pilvipalveluihin (Google Drive, Skydrive, Dropbox ja Box), mikä on erinomainen ominaisuus, koska silloin ne tulee automaattisesti myös varmuuskopioitua. Ohjelmiston saa ladattua ilmaiseksi muihinkin Androideihin.
Lenovo A10 pyöritti akkutestissä YouTube-videoita 7 tunnin ajan, mikä on alle 300 euron läppärille aika hyvä tulos. Kalliimmat tabletit toki pyyhkivät sillä lattiaa, mutta tuolla määrällä pärjää käytännössä yhden työpäivän ilman lataustaukoja.
Näppäimistöä ei saa kokonaan piiloon, mikä on hankalaa.
Lisäksi siinä on sisäänrakennettu SD-muistikortinlukija ja kaksi usb-liitäntää, mikä helpottaa ulkoisten lisälaitteiden käyttämistä. Eipähän tarvitse sovitinpalikkaa usb-kovalevyn kanssa.
Mitä jää puuttumaan?
Lenovo on maailman suurimpia kannettavien tietokoneiden valmistajia, joten sinänsä ei ole ihme, että tabletista on saatu väännettyä läppäri varsin luontevasti. Näyttö kääntyy noin 315 astetta, eli sen katselukulman saa varmasti sopivaksi ja ääriasennossa näppäimistö taittuu sen taakse piiloon jalustaksi.
Mutta näppäimistöä ei saa kokonaan piiloon, mikä on himskutin hankalaa, jos haluaisi pidellä näyttöä pystyasennossa vaikka lukiessaan. Muutenkin A10 on tehty enemmän pöydällä tai jalkojen päällä makuutettavaksi kuin kädessä pideltäväksi.
Näppäimistön alle on tungettu hyvin pieni ohjauslevy, joka on täysin hyödytön. Onneksi sen saa kytkettyä pois päältä pikanäppäimellä. Erillinen langaton hiiri ei ole paljon käyttökelpoisempi, sillä vaikka Android ymmärtää hiirten päälle, ohjelmat on yleensä suunniteltu sormella tökittäviksi, eli kättä joutuu kuitenkin siirtelemään hiiren ja kosketusnäytön tai näppäimistön ja kosketusnäytön välillä.
Jatkuva tarve hipelöidä näyttöä on muutenkin rasittavaa. Ei siis pelkästään ärsyttävää, vaan puhtaasti kättä rasittavaa. Ennen tietokoneen käyttämisestä sai jännetuppitulehduksen, nyt yläselkä menee pitkän päälle jumiin. Tämä on paraatiesimerkki ominaisuudesta, joka olisi hankala jokikisellä Android-tietokoneella, oli sen näyttö sitten miten hieno ja missä asennossa tahansa.
Tökkivää moniajoa
Tableteilla ja älypuhelimilla moniajo tarkoittaa suunnilleen sitä, että Spotify raikaa taustalla samalla kun katselee Facebookista kissakuvia. Tietokoneella työskennellessä moniajon merkitys muuttuu hieman. Selaimessa on auki monta välilehteä, sähköpostin kirjoittaminen on kesken, chatteja on kesken puolenkymmentä ja niin edelleen.
Sellaiseen moniajoon Lenovo A10:n rahkeet eivät oikein riitä. On jossain määrin epäreilua verrata laitteen suorituskykyä neljä kertaa kallimpaan työläppäriini, mutta kyse on kuitenkin niin yksinkertaisista ja tiuhaan toistuvista toiminnoista, että niiden on onnistuttava sujuvasti tai muuten koneen käyttäminen harmittaa koko ajan. On selvää, että raskaat operaatiot (kuvankäsittely jne.) sujuvat hitaammin, mutta että tällaiset arkiset jututkin – ei kelpaa.
Toinen vertailukohta on viime vuonna testaamani Sonyn valtava phablet-laite Xperia Z Ultra, jolla ohjelmasta toiseen loikkaaminen tuntui tapahtuvan silmänräpäyksessä. Tämä on pelkkä muistinvarainen havainto, koska en päässyt kokeilemaan laitteita rinnakkain, mutta voi olla, että Lenovon suorituskyvystä on tingitty halvan hinnan takia vähän liikaakin.
Lenovon erikoisuudet
Lisäksi Lenovo A10:n näyttö on aika huono, himmeä ja katselukulma on pieni. Saman valmistajan toisessa uudessa Android-tabletissa oli paljon parempi näyttö, joten tässäkin lienee kyse kustannusten puristamisesta minimiin. Väärässä paikassa säästetty, sanoisin.
Normaalisti Android-laitteissa on kolme painiketta: koti, valikko ja takaisin. Lenovossa jokaiselle on oma fyysinen näppäin, suunnilleen siellä missä funktionäppäimet majailevat, ja lisäksi vielä muutama erikoisnärpylä. Yhdellä pääsee ruudulle, jossa listataan kaikki asennetut sovellukset ja toisella suoraan asetuksiin. Näppäriä, mutta niille on käyttöä melko harvakseltaan.
Hinta-laatusuhteen kompromissi on huono.
Onko Lenovo A10 hinta-laatusuhteeltaan suositeltava kompromissi? Minusta ei. Se on halvempi kuin Windowsia pyörittävät pikkuläppärit ja laitteessa on monia hyviä puolia, kuten akunkesto ja Androidien nykyään aika pätevä sovellusvalikoima.
Mutta viimeisen hinnasta höylätyn 100–150 euron myötä saa laitteen, joka on kuitenkin ennen kaikkea tabletti, jossa on kiinteä näppäimistö. Tietokoneen omainen käyttö – jos nyt sellaista on enää olemassa – ei onnistu, ja toisaalta tablettikäyttöön näppäimistöä ei erityisemmin tarvitse.
Jos siis on pakko saada kannettava tietokone, kokeilisin venyttää budjettia edes hiukkasen.
