Hyppää pääsisältöön

Merja Kokko – elämää jatkuvien kipujen kanssa

– Se on liian pitkä aika, jos seitsemän vuotta joutuu sanomaan, että on kipeä eikä sitä uskota, miettii oululainen Merja Kokko.

Vuosi toisensa jälkeen Merja Kokko yritti saada lääkäreitä uskomaan ja ottamaan tosissaan hänen kipunsa. Takana oli vuonna 2003 skolioosin takia tehty selän luudutusleikkaus, jonka jälkeen kivut pahenivat pahenemistaan.

– Yritin sanoa, että ei tämän selän pitäisi olla näin kipeä. En pystynyt tekemään mitään enkä ymmärtänyt, miksi siihen ei reagoitu millään tavalla.

– Varmaan ensimmäiset kaksi, kolme vuotta kivut laitettiin toipumisen piikkiin. Sen jälkeen puheet olivat vähän sellaisia, että johtuisikohan ne kivut sittenkin pääkopasta, Merja muistelee.

Pääkopasta kivut eivät johtuneet. Seitsemän vuoden jälkeen leikkauksesta lääkärit huomasivat, ettei leikkaus ollutkaan mennyt niin kuin oli tarkoitettu.

– Selkään laitettu rauta oli mennyt poikki. Se johtui siitä, ettei ranka ollutkaan luutunut kokonaan ja se rauta oli repinyt tiensä tänne alas, mistä reisilihas lähtee. Rauta oli tuolla lihassäikeiden välissä, Merja kertoo ja osoittaa kehostaan kohtaa, mihin rauta oli kulkeutunut.

– Sitten tuli kiireellisenä uusi leikkaus.

Uusi pettymys

– Minä paranen ja voin jatkaa elämääni siitä, mihin se jäi ennen sitä ensimmäistä leikkausta, 31-vuotias Merja Kokko kertaa neljän vuoden takaisia ajatuksiaan.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan tälläkään kertaa. Leikkauksen jälkeen Merja huomasi kipujen pahentuneen. Hermosärky sekä tunnoton alue kehossa oli laajentunut ja kaikkinensa tilanne oli mennyt pahemmaksi.

Yle Akuutti

– Leikkauksessa oli korjattu se, mikä pitikin, minuthan oli pakko leikata toisen kerran, mutta oli se kova paikka tajuta, ettei kaikki mennytkään siten kuin oli suunnitellut, Merja miettii.

– Silloin koko maailma romahti. Kaikki ne mitä oli suunnitellut ja unelmoinut, vetäistiin pois. Tuntui, ettei elämällä ollut enää mitään tarkoitusta. Silloin suoraan sanottuna toivoin, että voisinpa vaan pyyhkiytyä pois, Merja kertoo synkimmistä ajatuksistaan.

Synkkien ajatusten jälkeen Merja päätti tehdä tietoisesti töitä muuttaakseen negatiiviset ajatuksensa positiivisiksi.

– Kun lääkäri sanoi minulle, ettei sinulla tule enää koskaan olemaan kivutonta päivää, se oli pahinta ja parasta, mitä saatoin kuulla. Silloin tajusin, että minun pitää hyväksy itseni tällaisena, Merja miettii.

– Siihen asti olin ajatellut pelkästään asioita, joita en pysty tekemään. Päätin kuitenkin kääntää ajatteluni niin päin, mitä pystyn tekemään. Pystyn kävelemään, harrastamaan, minulla on ihana mies ja perhe sekä ihania ystäviä.

Nuori eläkeläinen

Jatkuvien kipujen takia Merja ei voi opiskella tai tehdä töitä. Nykyään hän elääkin arkeaan eläkeläisenä. Pari vuotta sitten tullut eläkepäätös oli nuorelle naiselle lopulta helpotus vaikkakin aluksi häpeällistä. Nykyään eläkkeestä kertominen ei tunnu enää vaikealta.

– Kaikkeen tottuu, Merja sanoo hymyillen.

Kivut vaikuttavat Merjan elämään ja jaksamiseen. Jokainen päivä on erilainen eikä Merja voi suunnitella tekemisiään kovin pitkälle.

– Lihakset kramppaavat joskus niin pahasti, etteivät raaja liiku enää ollenkaan. On vaikea selittää hermokipua, mutta jokaisella on varmaan joskus ollut hammassärkyä. Kun sen kivun ajattelee paljon isommalle alueelle jatkuvana, pääsee vähän käsityksiin minun kivustani. Kipu on läsnä joka minuutti, joka tunti, joka päivä ja joka viikko. Se on koko ajan siinä. Sitä on pitänyt oppia sietämään.

Merja syö kipulääkkeitä päivittäin. Lääkkeet kyllä helpottavat, mutta kokonaan ne eivät poista kipua.

Yle Akuutti

– En olisi toimintakykyinen ilman lääkkeitä. Minulla on unelmissa, että pääsisin jossain vaiheessa lääkkeistä eroon, mutta se on erittäin epätodennäköistä. Haaveilen siitä vaikkakin se voi olla aivan mahdoton ajatus. Pitää kuitenkin muistaa, etteivät lääkkeet tee elämää autuaaksi. Pitää tehdä itse paljon muutakin oman olonsa eteen, Merja muistuttaa.

Vertaistukea itselle ja muille

Merja Kokko haluaa olla positiivisena esimerkkinä sekä vertaistukena myös muille selkäpotilaille. Puolitoista vuotta sitten Merja alkoi vetää Oulussa nuorille ja nuorille aikuisille selkäpotilaille suunnattua Porina poppoo -vertaistukiryhmää.

– Olisin itse kaivannut ensimmäisestä leikkauksesta toipuessani keskustelukaveria, jotakin, joka tietää, mistä puhun. Mietin asiaa ensin monta vuotta ja lähdin sitten mukaan Oulun selkäyhdistyksen toimintaan.

– Jotenkin tuntuu, että nuoria ei oteta huomioon niin hyvin tuolla terveydenhuollossa kuin pitäisi. Siellä on lähes jokaisella sellainen tausta, että kipua ei ole otettu tosissaan. Vertaistuessa onkin tärkeää kuunnella, mitä ihmisellä on sanottavaa. On raskasta elää kipujen kanssa, jos toiset epäilevät niitä koko ajan.

Merja puhuu vähättelystä ja epäilystä kokemuksella. Hän toivoisikin asennemuutosta hoitohenkilökunnassa.

– Valitettavasti on sitä asennetta, että nuori nätti tyttö, et sinä näytä kipeältä. On ollut sellaisiakin tilanteita, että en ole enää pystynyt kävelemään, ja vielä siinä vaiheessa on vähätelty. Se tuntuu tosi pahalta ja sitä tapahtuu nuorten kohdalla liian paljon. Siihen pitäisi minun mielestä puuttua.

Itsepäisesti eteenpäin

– Olen aina ollut itsepäinen. En ole suostunut luovuttamaan. Olen kipeä, mutta minulla on kuitenkin vain tämä elämä elettävänä. On otettava itse vastuu omasta elämästään, koska kukaan muu ei sitä tee puolesta, Merja miettii.

Kivuista huolimatta Merja on löytänyt elämäänsä myös uuden harrastuksen.

– Vuosia luulin, että en voi harrastaa joogaa. Alkuvuodesta päätin kuitenkin kokeilla kundaliinijoogaa ja heti ensimmäisen tunnin jälkeen huomasin kipujen helpottavan. Uusi harrastus on antanut minulle todella paljon lyhyessä ajassa ja se rentouttaa oloa, Merja kertoo ja suosittelee harrastustaan muillekin selkäpotilaille.

– Ajattelen, että minun elämä on tällä hetkellä hyvinkin onnellista. Siinä on omat rajoitteensa ihan kuten meillä kaikilla, mutta siitä huolimatta elämästä voi tehdä hyvän, Merja vielä lisää ja lähtee ulos oman tassuterapeuttinsa kanssa.

Yle Akuutti