Hyppää pääsisältöön

Miedot tunteet kyllästyttivät Minna Canthia

Kouluradion ohjelmassa vuodelta 1959 tutustutaan kirjailija Minna Canthin persoonaan ja yksityiselämään 1800-luvun Suomessa. Ohjelmassa myös haastatellaan Canthin tytärtä rouva Lyyli Andersinia ja kirjailijan läheisesti tuntenutta rouva Aija Kotilaista.

Minna Canth (1844–1897) oli yksi suomenkielisen kirjallisuuden, erityisesti näytelmäkirjallisuuden suurista nimistä. Hän oli myös taitava liikenainen ja suurperheen äiti, joka jaksoi myös kiinnostua yhteiskunnallisista asioista ennen kaikkea tasa-arvosta ja tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamisesta. Teksteissään hän toi esiin monenlaisia yhteiskunnallisia epäkohtia, joita aikalaiset eivät aina olleet valmiit kuulemaan.

Minna eli Miinu oli syntynyt Tampereella, mutta hän muutti kahdeksanvuotiaana perheensä kanssa Kuopioon. Miinun isä Gustaf Johnson perusti kaupan Kuopioon. Kauppa sijaitsi samassa talossa kuin perheen koti, joten koko perheelle oli luontevaa hoitaa kauppaa yhdessä. Vaikka pieni kaupunki sijaitsikin Savon sydämessä, sen virkamiehistä suurin osa puhui ruotsia. Jotkut sivistyneet perheet puhuivat kuitenkin kotonaan suomea periaatteesta, ja Minna Canthin luona puhuttiin aina suomea, totesi rouva Aija Kotilainen Kouluradion haastattelussa

Kuopiossa Miinu jatkoi Tampereella aloittamaansa koulunkäyntiä. Hän pääsi ruotsinkieliseen valtion tyttökouluun (Frouvasväen koulu sivistyneimpäin vanhempain tyttäriä varten ), johon hänen ei olisi syntyperänsä vuoksi pitänyt päästä. Mutta kauppias Johansonin hyvien liiketoimien ansiosta näin tapahtui. Koulussa suurin osa oppitunneista omistettiin käsitöille, joten tyttöjen tiedollinen kasvattaminen koulussa oli hyvin rajattua.

Miinun päästyä Frouvasväen koulusta, isä olisi halunnut Miinun jäävän kotiin ja opettelevan naisille sopivia puuhia, kuten koruompelua, pianon soittoa ja kaunista käytöstä. Miinu oli hyvin voimakastahtoinen ja halusi opettajaksi, joten hän haki ja pääsi Jyväskylän seminaariin vuonna 1863. Nyt Miinu alkoi käyttää etunimenään Minnaa. Jyväskylän seminaarin luonnontieteiden lehtori J. F. Canth ihastui nuoreen Minnaan. Opiskelu jäi, kun vuonna 1865 solmitun avioliiton myötä alkoivat perheenemännän huolet Jyväskylässä.

Eihän Helsingissä työskentelystä tulisi mitään. Hiljaisuutta se vaatii.― Minna Canth Aija Kotilaiselle Helsingin vierailun aikana

Cantheille syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Kiireisellä perheenäidillä oli puhtia kirjoittaa miehensä toimittamiin lehtiin kansankasvatuksesta, -valistuksesta ja naisten oikeuksista. Kun lehtori Canth kuoli vuonna 1879, Minna Canthin vastuulle jäi perheen elättäminen. Pian Canth muutti lapsineen takaisin Kuopioon, jossa hän otti hoitaakseen isänsä lankakaupan.

Kuopiossa Canthin Kanttilaksi kutsuttuun taloon muodostui erityinen "Minnan salonki", jossa kävi kirjallisuudesta kiinnostuneita henkilöitä aina ulkomaita myöten. Aija Kotilainen muistelee, että Cathin oppilaat olivat myös tervetulleita Kanttilaan. Hän ei väheksynyt nuoria vaan nautti heidän seurastaan. Kotilaisen ensitapaaminen Minna Canthin kanssa tapahtui vuonna 1890, jolloin Kotilainen oli 16-vuotias. Hänen Helsingissä opiskeleva veljensä oli avioitunut Canthin tyttären kanssa. Nuoripari asui Helsingissä, jossa Canthilla oli myös sivuliike. Kun sitten Savon rata vihdoin valmistui ja ensimmäinen juna lähti kohti Helsinkiä, matkustajiksi tulivat sekä Canth että Kotilainen. Kirjailija otettiin pääkaupungissa riemuiten vastaan. Juhlia ja päivällisiä riitti, mutta paluu kotiin Kuopioon poltteli ajatuksissa jo parin päivän kuluttua. Rauhaton Helsinki ei kirjailijan mielestä sopinut hänelle. Hän kaipasi rauhallista ympäristöä kirjoitustyötään varten.

Rouva Lyyli Andersin, kirjailijan tytär, kertoo elämästään äidin kanssa Kuopiossa. Erityisesti hän muistelee äidin onnea, kun tämä pääsi kirjoittamaan. Hän heräsi aamuvarhaisella ja alkoi kirjoittamaan kynttilänvalossa, sillä sähkövaloahan ei ollut. Kirjoitustyö jatkui aina aamiaiseen asti. Liikeasiat kuitenkin veivät väistämättä osan ajasta. Iltaisin kotona kävi vieraita, ja tyttären mukaan Minna Canth oli mielissään siitä, että sai keskustella ja pohtia asioita. Aivan yksin Canth ei työtaakkaansa kantanut vaan liiketoimissa oli mukana apulaisia kuten myös kotonakin.

Draamassa täytyy olla suuria tunteita ja suuria konflikteja.― Minna Canth näytelmästään Papin perhe

Vuonna 1882 tapahtui Minna Canthin uran mullistava käänne. Helsingin Suomalainen teatteri vieraili Kuopiossa ja teatterinjohtaja Kaarlo Bergbom asui Kanttilassa vierailun ajan. Bergbom ja hänen sisarensa Emilie Bergbom ystävystyivät Canthin kanssa. Lyyli Andersin muistelee, miten hänen äitinsä odotti suuresti Bergbomien vierailuja. Ystävyys Minna Canthin ja Bergbomien kanssa johti siihen, että Canthista tuli sekä rakastettu että kiistelty näytelmäkirjailija. Monet hänen näytelmiensä aiheista olivat suoraan elävästä elämästä. Esimerkiksi Anna Liisan esikuva oli eräs nuori nainen, joka oli joutunut vankilaan. Työmiehen vaimossa näkyi Canthin ja Savon radan työmiesten väliset keskustelut. Draamakirjailijana Canth kavahti mietoja tunteita eivätkä hänen totuudenjanonsa ja rehellisyyden kaipuunsa olisi toisenlaisista tunteista sallinut kirjoittaakaan.

Kuunnelmia Canthista ja Canthilta Areenassa

Kommentit
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto