Hyppää pääsisältöön

Eduskunnan EU-kiistassa vedottiin Jumalaan ja jatkosotaan

Kun eduskunta alkoi puimaan Suomen EU-jäsenyyttä syksyllä 1994, eri osapuolet hakivat kannoilleen taustanojaa mahdollisimman suurista arvoista ja auktoriteeteista – niin maallisista kuin taivaallisista. Lähetekeskustelussa riitti sanottavaa siinä määrin, että neljän ja puolen tunnin tv-lähetykseen mahtuivat vasta ryhmäpuheenvuorot.

Ylen selostajat luonnehtivat EU-jäsenyyttä "kovimmaksi ratkaisuksi 50 vuoteen". Kansanäänestys oli edessä lokakuussa, ja puntit kyllä- ja ei-puolien välillä olivat melko tasan. Syytä äänestäjien häilyvään kantaan etsittiin presidentin ja pääministerin välisestä EU-edustuskiistasta, maatalousneuvottelujen keskeneräisyydestä yms.

Lähetekeskustelun aluksi pääministeri Esko Aho, jonka oma puoluekin oli asiassa jakaantunut, liputti EU:n puolesta silminnähtävän maltillisesti ja tasapainotellen, maan kahtiajaosta varoittaen. Astetta jyrkemmin jäsenyyttä puolsi EU-ministeri Pertti Salolainen. Taloudellisten seikkojen lisäksi hän perusteli hakemusta Suomen olemuksella "läntisenä, demokraattisena sivistysvaltiona".

Keskustan Mirja Ryynänen jakoi ryhmäpuheenvuorossaan Ahon tasapainottelevan linjan. Ryynäsen eräänä perusteena kyllä-kannalle oli suomen kielen aseman vahvistuminen unionissa.

Jatkosotaa käyttivät selkänojanaan niin EU:n kannattajat kuin vastustajat. SDP:n Paavo Lipponen vertasi liittymispäätöstä siihen, miten Tuntematon sotilas -romaani kuvasi sotaanlähtöä sotaan. EU oli samalla tavoin otettava kiertämättömänä realiteettina.

Lipponen ajoi jäsenyyttä kursailematta ja kovasanaisesti (samaan tapaan kuin istunnossa arvosteltu presidentti Martti Ahtisaari aiemmin). Myös kokoomuksen Sauli Niinistö esitti suoraan äänestäjille samantyyppisen voimakkaan EU-vetoomuksen.

Vieraan pelkoa ja uusien arvojen uhkaa

Muissa ryhmäpuheenvuoroissa kantojen kirjo oli laajempi. Vasemmistoliiton Claes Andersson epäili ratkaisun taloudellisia hyötyjä ja ennusti Suomen päätyvän mukaan WEU:n pohjalta kehittyvään sotilasliittoon. Jäsenyys veisi myös mahdollisuuden säädellä rahapolitiikalla suhdannevaihteluja ja vaikeuttaisi hyvinvointivaltion ylläpitämistä. Andersson jätti ratkaisun kuitenkin kansan käsiin.

Vihreiden Pekka Haavisto piti EU-kielteistä kantaa nurkkakuntaisuutena ja vieraan pelkona. Jäsenyysasiassa jakautunut puolue vaati ympäristönsuojelulle nykyistä keskeisempää roolia unionin päätöksenteossa.

Kristillisten Toimi Kankaanniemi, joka oli jäsenyyskysymyksen johdosta eronnut hallituksesta, tarjosi EU:n vaihtoehdoksi voimassaolevaa ETA-sopimusta ja pohjoismaisen yhteistyön tiivistämistä. Hän varoitteli unionin tuovan mukanaan rikollisuutta, huumeita ja uusia arvoja. Kankaanniemi vetosi sotiemme veteraanien uhrauksiin itsenäisyyden puolesta. Apu Suomelle ei tullut EU:sta vaan ”sieltä mistä isiemme ja äitiemme rukouksiin tuli vastaus”, ts. taivaasta.

Sotahistoriaan viittasi myös SMP:n Tina Mäkelä, joka katsoi EU-jäsenyyden supistavan olennaisesti Suomen itsemääräämisoikeutta. Mäkelä mukaili vapaasti pääministeri Antti Hackzellin kommenttia välirauhansopimuksesta syksyltä 1944: "Mitä ei ole saatu tehdyksi aseilla, älköön annettako tehdä direktiiveillä!”

Lähetekeskusteluun oli pyydetty yli 70 puheenvuoroa, mutta tv-lähetyksessä niistä ehdittiin nähdä vain ryhmäpuheet. Ylen Hannu Lehtilän mukaan keskustelu oli tv-ohjelmana tylsää mutta asiana tärkeä. Jo tässä vaiheessa kommentaattorit kiinnittivät huomiota puheenvuorojen melkoiseen pituuteen.

Rajoittamaton puhemahdollisuus oli kuitenkin suomalaisen demokratian perusoikeus, Lehtilä toteaa. Suosituksena oli 15 minuutin maksimipituus, mutta laillista takarajaa kestolle ei ollut.

Teksti: Jukka Lindfors

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto