Hyppää pääsisältöön

Mestaripelimanni Urho Myllymäen osa oli kerjurin osa

Mestaripelimannin henkilökuvassa vuodelta 1972 seurataan Myllymäkeä eri esiintymistilanteissa aina naapuritorpan kahvipöydästä Helsingin Finlandia-talon estradille. Toisin kuin korkeakulttuurin edustajilla, oli kansanmuusikoiden arki karua. Apurahoista ei edes uneksittu ja päivätyönään sähköasentajana työskentelevän Myllymäen arki kului tuulessa ja viimassa.

Urho Myllymäki oli kansansoiton toisen polven Suomen mestari. Urhon isä Iisakki "Hiskin Iikkoo" Myllymäki oli aikanaan soittanut mestaruuden kaksirivisellä haitarilla ja oli 1900-luvun alkupuolen tunnetuimpia pelimanneja Etelä-Pohjanmaalla.

Isänsä opettama Urho voitti oman Suomen mestaruutensa vuonna 1961 niin ikään kaksirivisellä harmonikalla, mutta samana vuonna myös viululla. Mestaripelimanniksi hänet nimettiin vuonna 1971 Kaustisen kansanmusiikkijuhlissa.

Kansansuosiota nauttinut Myllymäki oli tehnyt myös poliittista työtä ollen kahden vuoden ajan Kauhajoen kunnanvaltuutettuna. Omien sanojensa mukaan hän pyrki tuolloin ajamaan erityisesti alueen köyhien asiaa. Haastattelussa hän kuitenkin myöntää, ettei tosipelimanni kuitenkaan voi koskaan todella olla poliitikko, vaikka musiikkia toki voidaan käyttää politiikan välikappaleena.

Mestaripelimannien arki oli taloudellisesti kovin karua. Musiikilliset tienestit tulivat lähinnä esiintymispalkkioina. Apurahoista ei sopinut edes uneksia, kun taas pääkaupungin viulutaiteilijoista väitettiin, etteivät nämä edes kantaneet omia ostoskassejaan koska pelkäsivät herkkien sormiensa kangistuvan.

"Kerjurin osa se on ainakin mun elämäni osa ollut tähän saakka", Myllymäki sanoo.

Lähteet: Niina Kiprianoff Pro gradu 2008: Mestaripelimanni Urho Myllymäki - Henkilökuva ja polkansoittotapa

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto