Hyppää pääsisältöön

Osteoporoosi – luita haurastuttava sairaus

– Sitä oli sillä tavalla masentunut, että tässä se minun elämä nyt on, kuvailee kemiläinen Sinikka Ulander 15 vuoden takaisia ajatuksiaan saatuaan luuntiheysmittauksensa tulokset.

Sinikka Ulander oli 55-vuotias, kun hänellä todettiin vakava osteoporoosi. Taustalla oli selkeä sukurasite. Ulanderin äidillä todettiin osteoporoosi lonkkamurtuman seurauksena. Tämä herätti myös Sinikan sisaruksineen huolehtimaan ja tutkituttamaan omien luidensa kunnon luuntiheysmittauksella. Myös suvussa kulkeva laktoosi-intoleranssi oli syy, miksi luiden kunto huolestutti.

Osteoporoosi eli luukato

Osteoporoosi eli luukato on luuston sairaus, jossa luun määrä on vähentynyt. Jopa 400 000 suomalaista sairastaa tätä luuston sairautta, jossa luiden lujuus heikkenee ja murtuma-alttius lisääntyy.

Luu on elävää kudosta, joka rakentuu ja hajoaa koko elämän ajan. Ikääntyminen vaikuttaa luustoon väistämättä, mutta luiden kuntoon voi vaikuttaa jo lapsuudesta lähtien oikeanlaisella ravinnolla, riittävillä kalsium- ja D-vitamiinimäärillä, proteiinipitoisella ruualla sekä monipuolisella liikunnalla.

Aina sairautta ei kuitenkaan voi välttää. Riskitekijöitäkin on olemassa.

Yle Akuutti

– Osteoporoosi on suhteellisen vahvasti perinnöllinen sairaus. Muita riskitekijöitä ovat pitkäaikainen kalsiumin ja D-vitamiinin liian niukka saanti sekä vähäinen liikunta. Luu tarvitsee rasitusta, se on ihan selvä. Kaksi viikkoa sängyn pohjalla, ja luuta on menetetty jo noin 2 prosenttia. On myös paljon lääkkeitä ja sairauksia, jotka kuluttavat luuta hyvin vahvasti. Esimerkiksi kortisonilääkitys on yksi riskitekijä, kertoo professori, osteoporoosilääkäri Jorma Heikkinen.

Iän ja vaihdevuosien tepposet luustolle

Muiden riskitekijöiden lisäksi ikääntyminen vaikuttaa vääjäämättä luustoon. Miehillä luun määrä alkaa vähetä 40 – 50 vuoden tienoilla. Fyysisesti rasittavaa työtä tekevillä luustossa ei tapahdu juurikaan muutoksia ennen 50 – 60 ikävuotta, mutta kevyempiä töitä tekevillä luuntiheyden taso laskee jo aiemmin. Syynä ovat kalsiumin imeytymisen sekä d-vitamiinin vaikutuksen huonontuminen sekä hormonitasojen madaltuminen.

Naisilla keskeinen vaihe luiden kannalta on vaihdevuodet.

– Estrogeenitasot laskevat parin vuoden aikana käytännössä nollaan, joka vaikuttaa hyvin dramaattisesti naisen luustoon. Luun aineenvaihdunta lisääntyy noin nelin viisinkertaiseksi, jolloin luun hajoaminen on luunmuodostumista paljon voimakkaampaa. Tässä vaiheessa luuta menetetään noin 2 prosenttia per vuosi. Tätä kiihtynyttä luun aineenvaihdunta-aikaa on 4-5 vuotta, osteoporoosilääkäri Jorma Heikkinen selvittää.

Usein naiset, joiden luiden alkutilanne on ollut jo alkujaan heikko, menettävät vaihdevuosien aikana luuta vielä enemmän. Riskiä lisää pieni ja hento ruumiinrakenne, perinnölliset tekijät, liikkumattomuus sekä ruokavalion niukkuus.

– Tällainen henkilö voi menettää neljänneksen luustaan muutamassa vuodessa ja jokainen ymmärtää, että tällainen henkilö on riskipotilas hyvin suuressa määrin, Heikkinen vielä lisää.

Lääkkeitä, liikuntaa ja oikeanlaista ravintoa

Sinikka Ulanderin osteoporoosia hoidettiin aluksi lääkkeillä neljästä viiteen vuotta. Alun järkytyksen jälkeen nainen päätti ottaa myös itse vastuun osteoporoosin nujertamisessa.

Yle Akuutti

– Siinä 60 vuoden tienoilla aloin miettimään, että nyt on totisempi remontti tarpeen, Sinikka Ulander kertoo.

– Aloin käymään punttisalilla lääkärin kehotuksesta. Kävinkin siellä ahkerasti, kunnes näin Jorma Uotisen baletin, josta hurmaannuin täysin. Uotinen kertoi käyttäneensä liikkeiden pohjana Aikidon liikkeitä, ja silloin päätin, että tuota minäkin haluan harrastaa, Sinikka Ulander kertoo nauraen.

Niinpä nainen hakeutui Aikidon peruskurssille ja aloitti lajin harrastamisen. Liikunnan lisäksi vuosikausia laktoosi-intoleranssista kärsinyt Sinikka Ulander etsi myös kalsium-pitoiset ruoka-aineet takaisin lautaselleen, lopetti tupakoinnin, aloitti D-vitamiinin syönnin ja jätti sokerit sekä valkoisen vehnän pois ruokavaliostaan.

Murtumien esto kaiken a ja o

Osteoporoosi voidaan diagnosoida luuntiheysmittauksella. Mikäli osteoporoosi todetaan, määrää lääkäri potilaalle perushoidon. Riskitekijät tarkistetaan ja niistä pyritään eroon.

Yle Akuutti

– Lääkkeillä saadaan esimerkiksi murtuma-alttiutta vähennettyä 50 prosenttia. Se ei ole mikään pikkujuttu, kun ajatellaan ihan kaikkia kustannuksia ja potilaan hyvinvointia, professori, osteoporoosilääkäri Jorma Heikkinen sanoo.

Murtamariskin minimoiminen onkin erittäin tärkeää osteoporoosin hoidossa. Kun terveellä, normaaliluisella henkilöllä esimerkiksi lonkkamurtuman riski on yhden prosentin luokkaa, on riski osteoporootikoilla jo viisitoistakertainen. Osteopeniassa eli osteoporoosin esiasteessa murtumariski on viisinkertainen.

Kaatumiset ja murtumat ovat kalliitta ja jopa kohtalokkaita. Esimerkiksi yhden lonkkamurtuman kokonaishoito vuoden aikana maksaa yhteiskunnalle noin 22 000 euroa. Ikääntyneelle ihmiselle lonkkamurtuma voi maksaa koko elämän. Joka viides lonkkamurtumapotilas kuolee ensimmäisen vuoden aikana murtumasta.

– Hyvin tärkeä asia on, että lääkäri käy läpi potilaan kanssa yksilöllisesti murtumanestoasioita. Jos kyseessä on jotakin perussairautta sairastava henkilö, kuten parkinson- tai huimauspotilas, on se otettava ehdottomasti huomioon hoidossa, koska kaatumisalttius on olemassa. Myös kotona kannattaa poistaa matot, joihin voi kompastua. Myös kaksitehosilmälasit voivat olla todella suuri riski vaikkapa portaissa. Siitä ei monestikaan puhuta, Heikkinen muistuttaa.

Yle Akuutti

Muita hyviä keinoja pysyä pystyssä ja suojautua turhilta murtumilta on kotiin asennettavat erilaiset tuet ja kahvat, myös kävelykeppi vähentää kaatumisia. Liukkailla talvikeleillä varmuutta liikkumiseen saa kävelysauvoista tai kengänpohjiin kiinnitettävistä liukuesteistä. Hyviä lonkkamurtumien estäjiä ovat myös lonkkasuojavyöt ja -housut.

Positiivinen esimerkki

Sinikka Ulander on positiivinen esimerkki muille osteoporoosipotilaille. Omalla aktiivisuudellaan hän on parantanut luidensa kuntoa merkittävästi.

– Kun katsotaan hänen luuntiheysmittaustuloksiaan, siellä on yli 10 prosentin luuntiheyden nousu. Hohkaluussa eli nikamissa lääke varmasti vaikuttaa, mutta reisiluun kaulassa luuntiheyden nousu tuntuu jatkuvan liikkumisen ansiosta ja nyt ollaan jo reilusti yli 20 prosentin nousussa, Jorma Heikkinen kehuu 70-vuotiaan Sinikka Ulanderin luuston kuntoa.

– Aikidossa nimenomaan on paljon näitä kuperkeikkoja, joita me kutsumme ukemeiksi. Siinä tulee luuliikuntaa joka puolelle: selkärankaan, käsille ja olkapäihin. Ja ennen kaikkea tässä harrastuksessa oppii kaatumaan niin, ettei täräytä lonkkia, kyynärpäitä, ranteita ja ennen kaikkea päätään.

Yle Akuutti

– Kaikille Aikido ei välttämättä sovi, mutta jokaiselle löytyy varmasti oma räätälöity lajinsa. Olipa mitä vaivoja kertynytkin, niin pitää vaan etsiä muoto, mikä sopii omaan elämäntilanteeseen, Sinikka Ulander kannustaa liikkumaan.

Lue lisää:

> Luustoliitto

Asiantuntijat:

JORMA HEIKKINEN, professori, gynekologi, osteoporoosilääkäri

PAULIINA TAMMINEN, luustoneuvoja-projektipäällikkö, ASKO-hanke, Suomen Luustoliitto ry


Toimittaja: MIRA PELO

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 4.12.2015