Jukka Lindfors
Yle
EU-kansanäänestyksen tuloksen selvittyä eduskunta jatkoi marraskuussa 1994 väittelyä Suomen unionijäsenyydestä mm. Ilmestyskirjan ja George Orwellin teosten valossa. Kotimaiset puhe-ennätykset ropisivat keskusteluissa, joista Elävä arkisto tarjoaa nyt näytteinä yli 10 tunnin paketin.
Lokakuussa 1994 pidetyssä kansanäänestyksessä Suomen EU-jäsenyys oli saanut selkeän kannatuksen. Tiistaina 1. marraskuuta kansanedustajat saivat luettavakseen ulkoasiainvaliokunnan laajan, jäsenyyttä puoltavan mietinnön lukuisine vastalauseineen.
Keskustan Paavo Väyrysen ja eräiden EU-vastustajien tavoitteena oli lykätä Suomen päätöstä siihen asti, että Ruotsin vastaavan kansanäänestyksen tulos olisi tiedossa. Puolin ja toisin uumoiltiin Ruotsin tuloksen vaikuttavan empivällä kannalla olevien edustajien äänestyspäätökseen.
Jäsenyyden vastustajat arvostelivat valiokuntatyön kireää aikataulua ja vaativat mietinnön pöydällepanoa, koska edustajille jäi liian vähän aikaa perehtyä siihen. Uuvuttavan yöllisen väittelyn ja äänestyksen jälkeen eduskunta päätti kuitenkin aloittaa asian ensimmäisen käsittelyn jo seuraavana päivänä.
Keskustelu oli päätetty televisioida, mutta lähetysajasta leijonanosan veivät edustajien sijasta ministerit ja heidän puheenvuorojensa kommentoijat.
Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Paasio ja EU-ministeri Pertti Salolainen moittivat kumpikin valiokunnan työtä puheillaan pitkittäneitä sopimuksen vastustajia. Salolainen kehotti useampaan otteeseen eduskuntaa käsittelemään asian mahdollisimman nopeasti ja "sujuvasti".
Työministeri Ilkka Kanervan puheenvuoro valtionhallinnon sopeuttamisesta EU-jäsenyyteen nostatti vilkkaan keskustelun, ja noin 30 vastauspuheenvuoron joukossa oli Kanervaa kohtaan kovaakin kritiikkiä. Tämä vastasi arvosteluun tuohtuneena.
Sisäministeri Mauri Pekkarinen ilmoitti kannattavansa jäsenyyttä mutta arvosteli valiokuntatyön ja eduskunnan päätöksenteon "ylikiirehtimistä" etukäteen päätetyllä aikataululla. Mielikuva siitä, että voittajat onnistuivat polkemaan eri mieltä olevat nurkkaan, ei ollut jaa-kannan eikä kansan voitto.
Varsinaisista puheenvuoroista ensimmäisen sai edustaja Vesa Laukkanen, joka kristillisistä erottuaan muodosti oman, yksihenkisen Vaihtoehto Suomelle -ryhmänsä. Tyypilliseen tapaansa puhuja lähestyi aihetta varsin kaukaa. Aluksi Laukkanen, joka oli yli vuoden ajan äänestänyt kaikissa kysymyksissä tyhjää, perusteli käyttäytymistään vallankäytön "perkeleellisellä" luonteella tukien esitystään sitaateilla Raamatusta.
Laukkasen avauspuheenvuoro kesti ainoastaan 58 minuuttia.
Keskustelu jatkui tauotta kaikkiaan viidettä vuorokautta, mutta televisio seurasi asiaa jatkossa vain uutisväläyksissä. Laukkanen rikkoi käsittelyn kuluessa eduskunnan puhe-ennätyksiä pariinkin otteeseen.
Laukkasen puhemaraton jatkui vielä kolmannessa käsittelyssä
Toisen käsittelyn alkaessa tiistaina 8.11. eduskunnan ulkopuolelle kokoontui pieni EU-vastainen mielenosoittajajoukko, ja äärioikeistolaisen IKL:n mustapaidat asettuivat lehterille näyttävästi univormuissaan. Paavo Väyrynen vihjasi keskustelussa vaativansa vielä lisää lausuntoja valiokunnilta ja arvosteli "kansanedustajien itseilmaisuoikeuden riistoa". Suomi oli hänestä jo yhteiskunta, jollaista George Orwell kuvasi romaanissaan Vuonna 1984. "Orwellilaisuudesta" keksi myös Väyrysen vastapuoli sanottavaa.
EU-ratkaisun kolmas ja ratkaiseva käsittely alkoi maanantaina 14. marraskuuta, kun Ruotsin kansanäänestyksen tulos oli jo tiedossa. Naapurimaan kyllä-kanta oli pettymys niille, jotka olivat luottaneet "Ruotsi-korttiin". Keskustelussa kävi selväksi, että enää vain hyvin pieni vähemmistö tulisi äänestämään Suomen jäsenyyttä vastaan.
Toisaalta puheista ilmeni myös, että eduskunta halusi pitää Suomen EU-politiikan johdon omissa käsissään. Moni puhuja korosti myös Suomen Venäjä-tietoutta ja sillanrakentajaroolia idän ja lännen välillä.
Demarien Erkki Tuomiojan mukaan myönteisessä EU-päätöksessä olisi kyse Suomen "avautumisesta". Kokoomuksen Ben Zyskowicz perusteli ratkaisua Suomen kansan "vuosisataisilla pyrkimyksillä" puolustaa raskain uhrauksin vapautta, demokratiaa ja läntistä elämänmuotoamme.
Claes Andersson vahvisti Vasemmistoliiton kunnioittavan Suomen kansanäänestyksen tulosta mutta säilyttävän kriittisen asenteen erinäisissä kysymyksissä. Puolue vastusti sotilaallista liittoutumista ja vaati ympäristönäkökulman korostamista.
Tämän jälkeen olivat vuorossa sopimusta vastustavat eduskuntaryhmät. Kristillisten Bjarne Kallis ja SMP:n Raimo Vistbacka ehdottivat odotetusti jäsenyyden hylkäämistä. Ensimmäisen käsittelyn jarrutuskeskustelussa kunnostautunut Vesa Laukkanen ilmoitti puheenvuoronsa aluksi käyvänsä pääsanomansa ensin läpi "muutamassa tunnissa" ennen kuin siirtyisi "hieman syvällisempään argumentaatioon". Laukkanen toivoi, että asia voitaisiin puhumalla siirtää peräti seuraaviin valtiopäiviin, mutta myönsi ettei yksin siihen kykene.
Tässä pitkässä puheenvuorossaan Laukkanen käsitteli mm. EU:n suhdetta Ilmestyskirjan ennustuksiin. Kaikkiaan 3,5 tuntia kestäneestä puheesta nähtiin tv:ssä vajaa 2,5 tuntia. ”Harvoin on yhden ihmisen hallussa puheoikeus kanavalla monta tuntia", Ylen kommentaattori Hannu Lehtilä huomautti. Sääntöjen mukaan kansanedustaja sai kuitenkin puhua ”niin kauan kuin nenä on puhujapöntön yläpuolella”, hän totesi tympeästi.
Yhteensä neljä päivää kestäneen 3. käsittelyn muita osuuksia ei televisioitu. Eduskunta hyväksyi Suomen EU-jäsenyyden 18. marraskuuta.
Tietolaatikko
Eduskunnan EU-ratkaisun 1. käsittely käytiin 2.—7.11.1994. Ennen ensimmäistä käsittelyä sopimuksen vastustajat esittivät ulkoasiainvaliokunnan mietinnön pöydällepanoa, mutta hävisivät. Ensimmäisenä käsittelypäivänä pöydällepanoa esittivät vuorostaan sopimuksen kannattajat, jotka halusivat estää ei-puolta käyttämästä samaa asetta jarrutukseen. Uusi istunto aloitettiin 12 minuuttia pöydällepanon ja edellisen istunnon keskyettämisen jälkeen. Kyllä-puolen edustajat pääsivät nukkumaan pelkäämättä uusia yöllisiä äänestyksiä, koska samassa käsittelyssä sai pöydällepanoa esittää vain kerran. Ensimmäisen vuorokauden pisimmät puheet pitivät Paavo Väyrynen (81 min), Toimi Kankaanniemi (67 min), Esko Seppänen (60 min), Vesa Laukkanen (58 min) ja Raimo Vistbacka (50 min).
Kun keskustelu oli kestänyt yötä päivää yli neljä vuorokautta, puhemies Riitta Uosukainen päätti taipua jarruttajien tahtoon, ja kolmas käsittely siirrettiin alkavaksi Ruotsin kansanäänestyksen jälkeen. Toinen käsittely alkoi tiistaina 8. marraskuuta, ja kolmas käsittely käytiin 14.—17. marraskuuta.
Ensimmäisessä ja kolmannessa käsittelyssä käytettiin yhteensä n. 1300 puheenvuoroa (mukana vastauspuheenvuorot). Ensimmäisen käsittelyn puheiden yhteiskesto oli noin 100 tuntia, kolmannessa käsittelyssä puolet siitä.
Torstaina 3.11. edustaja Vesa Laukkanen puhui tauotta 4 tuntia 35 minuuttia, mikä lehtitiedoissa mainittiin eduskunnan ennätykseksi. Hän rikkoi tämän ennätyksen puhumalla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä peräti 6,5 tuntia. Kolmannessa käsittelyssä keskiviikkona 16.11. Laukkanen piti vielä 4,5-tuntisen puheenvuoron.
