Talvinen luonto ei ole niin hiljainen ja eloton kuin usein ajatellaan. Ruokintapaikan linnut toki havaitaan ja niiden touhuja seurataan innolla. Kasvit ovat talvilevossa, mutta monet eläimet, varsinkin nisäkkäät, ovat liikkeellä ympäri vuoden. Lumeen piirtyvät jäljet sen paljastavat. Hiljaisuuden tuntu johtuneekin siitä, että suuri osa varsinkin nisäkkäistä on yöaktiivisia.
Tavallisesti koko Suomi on talvella lumen peitossa. Luonnossa lumi ja lumisade peittää alleen elämisen merkit, mutta sateen tauottua ei tarvitse kauan odotella, kun lumen pintaan ilmestyvät ensimmäiset piirrot. Jälkien runsaus riippuu monesta asiasta.
Kovettuneeseen hangen pintaan ei pienistä ja kevyistä kulkijoista juuri jälkiä jää, mutta sopivalla pehmeällä lumella niidenkin liikkeet paljastuvat. Pöllyävässä vitilumessakaan jäljet eivät näy, mutta ohut nuoskalumi sopii jäljestykseen hyvin. Silloin painallukset ovat matalia ja usein jäljet ovat märkyyden vuoksi tummia ja selkeitä. Jopa varpaat ja kynnet voivat piirtyä silloin näkyviin. Kova tuuli hioo tai peittää tehokkaasti jäljet hangelta.
Paikallakin on merkitystä. Umpimetsässä jälkiä on vähän, mutta avonaisessa maastossa jälkien määrä lisääntyy. Varsinkin metsän, peltojen ja rakennusten reunat ovat hyviä paikkoja jälkien etsintään.
Monenlaisia liikkumistapoja
Kullakin lajilla on tyypillinen kulkutapansa, joka riippuu eläimen koosta ja ruumiinrakenteesta. Kulkutapa riippuu myös siitä, mitä eläin on tekemässä tai millaisessa lumessa eläin liikkuu.
Nisäkkäiden pääkulkutavat ovat käynti, ravi, laukka ja hyppely. Hyppely on tyypillistä pienille eläimille, joilla on matalat jalat ja pitkä ruumis. Suurten hirvieläinten kulku on tavallisesti käyntiä. Rauhallisessa ravinnon etsiskelyssä liikutaan usein käyden tai ravaten, paetessa vauhti voi kiihtyä laukkaan. Näistä kustakin jää lumeen omanlaisensa jäljet.
Riistakolmiolla selvitetään eläinten määriä
Nisäkkäiden lumijälkiä käytetään hyväksi myös, kun lasketaan riistalajien talvisia määriä. Laskenta-aika on tammikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin sääoloista ja lumitilanteesta riippuen. Maastossa kuljetaan vuodesta toiseen kartalle merkitty vakioreitti, riistakolmio. Kolmion sivut ovat neljän kilometrin mittaiset, joten reitin pituudeksi tulee 12 kilometriä. Reitillä merkitään ja lasketaan kaikki laskijan reitin ylittävät jäljet.
