Hyppää pääsisältöön

Voodoo-talous otti vallan: käsikirjoitus

Mot-tunnus

Tuija Hanhisalo, kassatyöntekijä:
”Yhteiskunnan päättäjille on semmonen viesti, että ne lähtis itte istuun jonnekin tekeen osa-aikatyötä, koska jos määkin oon kaupanalalla ollu töissä reilusti yli kolkytävuotta ja mun palkkani on vähän reilu tuhannen euroo kuussa käteen, ja siitä pitäis maksaa vuokrat ja ostaa ruuat, niin tota, lähtisivät itte kokeileen sitä samaa asiaa, millä ne pärjää.”

George Bush, presidentti:
”So what I’m saying is that it’s, it just isn’t gonna work and its very interesting that the man who invested this type of what I call a voodoo economic policy”

Jyrki Kataisen johtama hallitus kokoontuu tämän kuun lopulla neuvottelemaan talouspolitiikan suurista linjoista. Viime kevään kehysriihessä hallitus teki jo ison ratkaisun. Se alensi yritysten voitoistaan maksaman yhteisöveron kahdestakymmenestäneljästä ja puolesta prosentista kahteenkymmeneen prosenttiin.

Grafiikka:
Yritysvero 24,5% -> 20%

Jutta Urpilainen, TV-uutisissa 21.3.2013:
”Tää oli meidän sukupolven velvollisuus näyttää, että mekin kykenemme kantamaan vastuuta ja tekemään isojakin uudistuksia, joilla vahvistetaan tulevaisuudenuskoa ja luodaan edellytyksiä talouskasvulle ja uusien työpaikkojen syntymiselle, ja mun mielest me onnistuttiin siinä, ja siitä kokonaisuudesta olen ylpeä.”

Markku Kuisma, professori, Helsingin yliopisto:
”Kyllä se kertoo tietysti hurskaasta toiveesta päästä ikään kuin hyvän kierteeseen, ja se kertoo myös siitä arviosta, että eletään maailmassa, jossa tällainen kansakuntien verokilpailu on vallitseva trendi ja Suomen on oltava siinä mukana. Ongelma vain on se, että sillehän ei näy loppua, kun siinä kierteessä ollaan.”

Taloushistoriaan erikoistunut Markku Kuisma toimii Suomen ja pohjoismaiden historian professorina Helsingin yliopistossa.

Markku Kuisma:
”Mut Suomessa veroaste ei ollut kohtuuton yrityksille tähän astikaan, eurooppalaista keskitasoa joka tapauksessa, et lopputulema on tavallaan se, että väärä lääke väärän diagnoosin perusteella.”

Jyrki Katainen A-studiossa 27.3.2013:
”Meillä oli niin tunteikas kehysriihi, että fiilikset on päällä edelleenkin.”

Valtiontalouden tarkastusvirasto arvosteli viime kevään veropäätösten tekotapaa poikkeuksellisen kovin sanakääntein. Virasto selvitti valtiovarainministeriön toimittamien asiakirjojen avulla, miten muun muassa yhteisöveron alennusta perusteltiin.

Lukija:
"Olisi toivottavaa, että keskeisten miljardiluokkaa olevien veropoliittisten linjauksien valmisteluaineisto toisi esille asian valmistelussa olennaiset seikat perusteluineen . . . Toimitetun aineiston perusteella on käytännössä huomattavan vaikeaa arvioida päätösten sisältöä ja perusteita . . . Valtiovarainministeriö on olettanut itserahoitusasteeksi 50 %, eli että puolet verokannan laskun aiheuttamasta verotulojen menetyksestä korvaantuu veropohjan kasvulla. Aineistossa ei lainkaan perustella tehtyä oletusta.”

Jukka Pekkarinen, talouspolitiikan koordinaattori, vm:
”Se, mihin me nyt Suomessa olemme tietoisesti pyrkineet, että talouspolitiikan valmistelussa pyrkisimme entistä enemmän siihen, että mahdollisimman suures määrin päätöksenteko on näyttöön perustuvaa, niin etukäteen kuin jälkikäteen tehdään arviointeja toimenpiteiden vaikutuksista. Tässä meillä on iso työsarka johon olemme keskittyneet.”

Miten talouspolitiikan suuria linjoja oikein vedetään? Pohjautuvatko myös tämän kuun lopussa pidettävän hallituksen kehysriihen päätökset toiveisiin? Ovatko talouspoliittiset ratkaisut yksittäisiä – toisistaan riippumattomia – päätöksiä? Päätimme selvittää, löytyykö talouspolitiikan ratkaisujen takaa yhtenäistä linjaa tai ideologiaa.

Voodoo-talous otti vallan

MOT:
”Miten paljon taloustieteelliset näkökulmat vaikuttavat talouspolitiikan linjaan?”

Jukka Pekkarinen:
”Luulen että talouspolitiikan valmistelu noin koulukuntamielessä on aika pragmaattista, ja sillä on oma sisäinen jatkuvuutensa, . . ."

Jukka Pekkarinen toimii valtiovarainministeriössä talouspolitiikan koordinaattorina.

Jukka Pekkarinen:
”. . . siinä mielessä nää koulukuntakäännökset, jotka toisaalta talouskeskustelussa, tieteellisessä keskustelussa tapahtuu, ne eivät välity kovin nopeasti eivätkä kovin suoraan talouspolitiikkaan.”

Lauri Holappa työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella.

Lauri Holappa:
”. . . mun nähdäkseni, tota, suomalainen talouspoliittinen päätöksenteko on lähes yksinomaan talous(tietee . . . -)tieteilijöiden dominoimaa. On ihan selvää, että aika monet, et aika monet sellaset päätökset, mitä suomalaisessa talouspolitiikassa jatkuvasti tehdään, niin ne ei niinkun vastaa monienkaan, esimerkiks puolueiden, intressejä, niiden ideologisia intressejä niin sanotusti. Mutta näitä kuitenkin tehdään, koska ne nähdään välttämättöminä. Ja minkä takia ne nähdään välttämättöminä, niin tietenkin sen takia, että, että ajatellaan, että taloustieteilijät tai muut talouden asiantuntijat, asiantuntijakommentaattorit, ikään kuin suosittelevat ja pitävät näitä ainoina välttämättöminä ratkaisuina.”

MOT kokosi lähinnä vero- ja työllisyyspolitiikasta kymmenen tärkeää talouspoliittista päätöstä kahdenkymmenen viime vuoden ajalta. Huomio kiinnittyy ensiksi veropäätöksiin. Veroja – ja varsinkin yritysten maksamia veroja – on alennettu rivakasti.

Esko Ahon hallitus asetti pääomatuloille ja yrityksille alhaisen kahdenkymmenenviiden prosentin tasaveron. Ennen vuoden 1993 uudistusta näitäkin tuloja verotettiin sitä kireämmin mitä enemmän tuloja oli.

1990-luvun alun laman jälkeen myös kansalaisten palkoistaan maksamia tuloveroja on alennettu voimakkaasti. Alennuksissa kunnostautuivat etenkin Paavo Lipposen hallitukset. Matti Vanhasen ykköshallitus poisti varallisuusveron ja kevensi yritysveroa. Jyrki Kataisen hallitus jatkoi yritysveron alennuksia tämän vuoden alusta.

Pertti Honkanen toimii Kelan johtavana tutkijana.

Pertti Honkanen:
”. . . Näissä on aikalailla sama, sama linja, että tuloverotusta, erityisesti myös sitten hyvätuloisten verotusta on, on kevennettävä siinä toivossa tai ainakin sillä lupauksella höystettynä, että sitten se auttaa talous-, talouskasvua."

Lauri Holappa:
“. . . jos katotaan tavallaan tätä yhtäältä tätä ratkaisua, jossa pääomatulot otettiin irti progressiivisesta verotuksesta ja tuli sitten 25 prosentin tasavero alun perin siihen. Ja sitten tää viimeaikanen lasku sitten 20 prosenttiin yhteisverossa ja näin, niin ei kai nyt siinä sitten tartte kauheesti niinkun spekuloida, että ketkä siitä ovat hyötyneet.”

MOT:
“Eli ketkä?”

Lauri Holappa:
“No, luonnollisesti sitten ihmiset, jotka nauttivat esimerkiksi isoja pääomatuloja niin nauttivat siitä, että pääomatulovero on, on tiputettu varsin alhaiseksi tasaveroksi.”

Hallitukset ovat myös pyrkineet patoamaan julkisen sektorin kasvua ja auttamaan yksityisen sektorin hintakilpailukykyä. Vanhasen hallitus lanseerasi tuottavuusohjelman, joka pudotti tuhansilla valtion henkilöstömäärää. Kataisen hallitus luopui täystyöllisyyden tavoitteesta ja kätilöi työmarkkinaratkaisun, joka sisältää vaatimattomat nimelliset palkankorotukset.

Työurien pidentäminen on ollut yksi hallitusten tärkeimmistä tavoitteista. Kataisen hallitus on sopinut työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen kanssa, että keskimääräistä eläköitymisikää nostetaan reilut kaksi vuotta vuoteen 2025 mennessä.

Lauri Holappa:
“. . . eihän tämmöstä kenelläkään ole missään lipastossa mitään semmosta suurta, niinkun, että tässä on joku suunnitelma, että tätä tullaan aina noudattamaan, vaan kyse on semmosesta hitaasta, asteittaisesta ajattelutapojen muutoksesta, joka voidaan sitten jälkeenpäin nimenomaan havaita listaamalla näitä politiikkatoimia tällä tavalla.”

Markku Kuisma:
“. . . näissä näyttäisi kaikissa olevan kysymys tästä josta nyt puhutaan tarjonnan taloustieteen käsitteen alla, sen tyylisestä, tai sit jos puhutaan reaalitalouden ja yhteiskunnan käsittein, niin näissä on kaikissa uudistuksissa selvästi kysymys tällaisista, voisko sanoo, sijoittajalähtöisen globaalikapitalismiin sopeutumisesta tai maailmanlaajuisiin markkinoihin sopeutumisesta ja kansainväliseen verokilpailuun ja tuottavuuskilpailuun sopeutumisesta.”
“Kuinka paljon poliitikot oikeasti miettii . . . mä luulen että tilanteet tulee aika lailla konkreettisina eteen semmosina niin kun yhden tai kahden vaihtoehdon malleina, sellaisina pakkoina, jotka täytyy nopeesti ratkaista. Sitä pitäisi melkein kysyä niiltä, jotka niitä päätöksiä tekee, että missä hengessä niitä joudutaan tekemään."

Jukka Pekkarinen:
“Talouspolitiikka on aina trade offin hakemista, kompromissin löytämistä, usein vastakkaisten eri suuntiin vaikuttavien näkökohtien välillä. Sen lisäksi talouspolitiikalla on monta tavoitetta, ja voi sanoa, et tämmösiä tavoitekokonaisuuksia ja niitä eri tavoitekokonaisuuksia pitää hakea eri toimenpitein . . . Jos nyt tästä linjasta, tästä luettelosta jonkinmoisen linjan hakisin, niin kyllä tässä on kysymys siitä pitkästä toimenpiteiden jatkumosta, jolla on haettu talouteen lisää kasvuvoimaa ja työvoiman tarjontaa, mikä ilman muuta on yksi keskeinen talouspolitiikan tehtävä, mutta ei suinkaan ainoa."

Grafiikka:
trade-off = vaihtokauppa, valinta

MOT:n taulukosta ja asiantuntijoiden vastauksista näyttää siis paljastuvan, että suomalaisen talouspolitiikan tärkeänä punaisena lankana ovat olleet niin kutsutun tarjonnan taloustieteen opit.

MOT:
”Onko väärin sanoa . . . tulkita tuota taulukkoa sillä tavalla, että tarjonnan taloustieteen vaikutus suomalaiseen talouspolitiikkaan on kasvussa?”

Jukka Pekkarinen:
”Minä en sanoisi sillä tavalla, . . . kysymys on siitä, että näiden tarjontapuolen ongelmien merkitys meidän taloudessamme on korostunut ja totta kai ne täytyy ottaa myöskin talouspolitiikassa huomioon, ihan näistä yleisimmistä koulukuntaeroista ideologiaperäisistä koulukuntaeroista riippumatta.”

MOT:
”Miten nämä tarjontapuolen asiat ovat korostuneet Suomessa?”

Jukka Pekkarinen:
"Meillä on supistuva väestö, meidän vientimme on tavattoman yksipuolinen, joka näkyy siinä, kuinka pahoin meihin kohdistui tämä kansainvälinen talouskriisi, meillä on vaikeuksia löytää oma tehokkaasti arvonlisää tuova paikkamme tässä globaalistuvassa työnjaossa, missä meillä on tuota ongelmia sekä työvoiman että pääoman muodostuksen puolella ja uutena ihan yllättävänä ongelmana on tullut eteen, että taloushistoriassa se elintason kasvun valtatekijä eli tämä tuottavuuden nousu, niin se on meillä dramaattisesti viime vuosina hidastunut, ja näitten kysymysten suhteen talouspoliittinen päätöksenteko meillä on – se täytyy myöntää – monessa suhteessa ymmällään, mitä pitäisi tehdä ja miten tilanne voitaisiin korjata, että siinä, jos nyt toimittajan sanontaa käyttää, tarjonnan taloustieteelle on kyllä tekemistä kylliksi.”

Eija Lyttinen, lehdenjakaja:
”Mä olen Eija Lyttinen, lehdenjakaja Lahdesta, tullut taloon 94 vuonna ekan kerran ja vuodesta 96 ollut sitten siitä eteenpäin jatkuvasti töissä. Lehdenjakajan työssä on parasta oikeestaan se, että saa olla niin sanotusti oman itsensä herra. Eli jos kaikki menee hyvin, kukaan ei oikeestaan kaipaa sua, sä saat mennä tuolla ja olla ihan rauhassa ja tehdä sitä omaa hommaa. Yötyö sopii mulle, mm, ehkä, emmä osaa sanoo, emmä tiedä, mä vaan tykkään. Jakajan työtä ei juurikaan arvosteta. Se lehti, kuvitellaan, et se itsekseen ilmestyy sinne laatikkoon, et lehtihän ei tule, vaan me tuodaan se.”

Tarjonnan taloustieteen näkökulmat kehittyivät etenkin Yhdysvalloissa ja Britanniassa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa vastauksena korkeaan työttömyyteen ja nopeaan inflaatioon. Siihen saakka vallassa olleen keynesiläisen opin mukaan työttömyyttä olisi pitänyt nujertaa lisäämällä julkisia menoja, mutta se olisi samalla kiihdyttänyt hintojen nousua entisestään.

Pertti Honkanen:
”. . . Aikaisemminhan oli paljon vahvempi asema tällä ns. keynesiläisellä talousajattelulla ja suhdannepolitiikassa, jossa katsottiin, että valtion, valtio voi toimillaan ja sen jopa pitää sitten suhdannetilanteen mukaan tasoittaa, luoda työpaikkoja tai varmistaa työllisyyttä ja mahdollisuuksien mukaan myös tasoittaa suhdanteita. Sehän on jäänyt taka-alalle ja enemmän nyt painotetaan sitten markkinoiden vapaata toimintaa niin kuin kaiken lähtökohtana.”

Tarjontakoulukunta teki ensimmäisen näyttävän esiinmarssinsa Yhdysvalloissa, kun presidentti Ronald Reagan alensi voimakkaasti varakkaiden verotusta. Ennen valintaansa Reaganin varapresidentiksi George Bush vanhempi kutsui tämän talouspolitiikkaa voodoo-taloudeksi. Bush yritti kiistää käyttäneensä voodoo-sanaa, mutta NBC-kanavan uutiset löysi videoidun puheen, joka puhuu puolestaan. Voodoo-nimitys on seurannut tarjonnan taloustiedettä tuosta hetkestä alkaen.

George Bush:
”So what I’m saying is that it’s, it just isn’t gonna work and its very interesting that the man who invested this type of what I call a voodoo economic policy.”
(Lähde: NBC:n uutiset)

MOT:
”Onko voodoo-talous hyvä nimi tarjonnan taloustieteelle?”

Lauri Holappa:
”No, kyllä ainakin niinkun joillekin, joillekin osille sitä, vois sanoo näin. Että, tota, tietysti se on niinkun rankka ilmaus. Mutta kyllä ennen kaikkea se ajatus, tämmönen, voisko sanoa, klassinen Sayn lain mukainen ajatus, että tarjonta loisi oman kysyntänsä, että kokonaiskysynnällä ei ole merkitystä, vaan ainoastaan niinkun työntarjonta määrittelee niinkun meillä sekä talouskasvun asteen että sitten sen, että mimmosessa työllisyystilanteessa talous on, niin kyllä tää näkemys on ainakin ihan silkkaa voodoota.”

Grafiikka:
Liikemies Jean-Baptisten Sayn (1767–1832) ajatuksista johdettu laki = tarjonta luo oman kysyntänsä

Pertti Honkanen:
”. . . väitettiin, että jos tuloveroja alennetaan, niin se, se sama raha virtaa takaisin valtion kassaan, kun talous kasvaa sitten niin voimakkaasti tämän ansiosta. Tämähän on, tämä tuomittiin silloin voodoo-taloustieteeksi, ja kyllä se varmaan edelleenkin on sitä.”

Markku Kuisma:
”Mikä tahansa tällainen oppi, vaikka sen taustana on ihan vakava ja itse itseään tarkistava tutkimus ja tieteellinen virtaus, niin kun se muuttuu vähän ideologian ja uskonnon kaltaiseksi, se ikään kuin brutalisoituu, yksinkertaistuu ja siitä tulee uskonkappale, niin tämmönen luonnehdinta on ihan osuva.”

Tarjonnan taloustieteen perusväittämä on, että markkinoiden tehostaminen kiihdyttää talouskasvua. Käytännössä tämä on näkynyt etenkin suosituksena, että taloutta yritetään piristää alentamalla tuloveroja tai yritysveroja. Tarjonnan taloustieteessä uskotaan, että aiempaa pienemmät palkkakustannukset ja alhaisemmat yritysverot auttavat yrityksiä lisäämään tuotantoaan niin paljon, että se korvaa veroprosentin alennuksesta johtuvan aukon valtiontaloudessa.

Tätä samaa perustelua käytti Suomen hallitus puolustaessaan yritysverotuksen keventämistä.

Jyrki Katainen 21.3.2013:
”Valtiovarainministeriön vero-osasto on arvioinut, että varovasti arvioiden yhteisöveron alennus johtaa parempaan työllisyyteen siinä määrin, että noin puolet siitä verotulomenetyksestä saadaan takaisin.”

TV-uutisten juontaja:
”Toisin sanoen, unelmia, toiveita?”

Jyrki Katainen:
"No, sitähän ylipäänsä yhteiskunta on.”

Väitteelle että verojen alentaminen laajentaisi veropohjaa, ei ole saatu pitävää tieteellistä näyttöä. Tarjonnan taloustieteen oppeihin kuuluu myös se, että työttömyyskorvauksia heikennetään, jotta työttömillä olisi selvä kannuste ottaa vastaan töitä huonommillakin ehdoilla. Tarjonnan taloustieteen nykysovelluksessa korostetaan, että talous kasvaa sitä nopeammin mitä edullisemmin palkansaajat tarjoavat työtään.

Björn Wahlroos Ykkösaamussa 11.1.2014:
”Mutta ennen kaikkea opiskeluaikojen lyhentäminen, eläkeiän nosto, työttömyysaikojen lyhentäminen sillä, että pitkäaikaistyöttömien työllisyysturvaa heikennetään eli toisin sanoen synnytetään voimakkaampia kannustimia hakeutua uudelleen töihin.”

Wahlroosin ohella toinen suomalainen tarjonnan taloustieteen voimakas puolestapuhuja on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen. Hän on jopa nimittänyt itseään ”tarjontatalibaniksi”.
Maanpuolustuskurssille osallistunut Vartiainen ei ehtinyt MOT:n haastatteluun.

Katja Mechelin:
”Olen Mechelinin Katja Myllykoskelta, ja olen aloittanut siivoustyöt 1998 alkuvuodesta . . . tällä hetkellä toimin pääluottamusmiehenä. Olen ylpeä työstäni, koska siinä näkyy kädenjälki heti. Tää ylikiree aikataulu, et sun askeleet on laskettu niin tarkkaa, miten se työ tehdään. Se johtuu tästä kilpailutustilanteesta. Tietyissä kohteissa on semmonen hyvä yhteishenki, ku kaikki on ylityöllistetty niitten hurjien askelmäärien takaa, niin tavallaan sielt tulee se joukkohulluuskin jollain tavalla, et tulee semmonen yhteishenki, että kyl me yhes tää hoidetaan.”

MOT:
”Onko liioiteltua sanoa, että Suomesta on ollut voodoo-talouden mallioppilas?"

Lauri Holappa:
”No, viime vuosien kehitystä jos katotaan, niin se ei oo liioiteltua sanoa. Sillä tavalla, että se tapa, millä tossa noin kaks vuotta sitten Suomen talouspoliittinen keskustelu tempautui tavallaan tämmöseen, tämmöseen niinkun tarjontahegemonian valtaan, niin on ollu niinkun täysin vailla vertaa . . . kysymys on siitä, että tää keskustelu on ollu täysin niinkun yksipuolista. Me ollaan niinkun unohdettu täysin kokonaiskysynnän merkitys taloudessa, ja siten niinkun kuviteltu, et jotenkin nää, nää, nää tarjontatekijät on ainoita tekijöitä, jotka määrittää tavallaan talouden kehitystä . . . siinä mielessä niinkun Suomessa on entistä enemmän vaadittu kovaa budjettisopeutusta samanaikaisesti kun niinkun on kuviteltu, että kasvu lähtee pelkästään sitten näistä, näiden tarjontatekijöiden ansiosta niin nousuun.”

Tarjonnan taloustiede on noussut valta-asemaan myös euroalueella. Se nivoutuu kuritaloudeksi kutsuttúun leikkauspolitiikkaan, jolla eteläisiä euromaita yritetään väkisin panna kuntoon.

Tarjonnan taloustieteen puhdasoppiseen linjaan kuuluu myös niin kutsuttu tihkumisteoria, joka tunnetaan parhaiten englanninkielisenä versiona: trickle-down. Se tarkoittaa, että rikkaille annetut veronalennukset päätyvät lopulta kaikkien hyödyksi, kun rikkaat sijoittavat ja käyttävät kasvanutta varallisuuttaan. Käytännössä viime vuosina on globaalisti käynyt niin, että rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet ennen näkemätöntä vauhtia. Sveitsiläisen Credit Suisse -pankin selvityksen mukaan ihmiskunnan rikkain kymmenen prosenttia omistaa 86 prosenttia kaikesta varallisuudesta. Brittiläisen Oxfam-järjestön laskelman mukaan 85 rikkainta perhettä omistavat saman verran kuin ihmiskunnan köyhin puolikas eli kolme ja puoli miljardia ihmistä.

Grafiikka.
trickle-down = tihkumisteoria
10% omistaa 86% varallisuudesta
85 rikkaimman perheen omaisuus = 3,5 miljardin ihmisen omaisuus

Lauri Holappa:
”. . . kun me katotaan dataa esimerkiksi siitä, et miten työttömyys on kehittyny länsimaissa jo pidemmän, jo ennen tätä finanssikriisiä, niin on aika selvää, että finanssipolitiikka on ollut liian kireää. Se on ylläpitäny liian korkeita työttömyysasteita, jotka on sitten… ja pitkittynyt työttömyys on sitten jumahtanu lopulta rakenteelliseksi työttömyydeksi. Eli, eli tää ei oo ollu mun mielestä niinkun selvästikään oikee politiikkavalinta. Ei Suomessa eikä myöskään monessa päin muualla maailmassa.”

Grafiikka:
Lue lisää euroalueen tilanteesta: yle.fi/mot

Pertti Honkanen:
”. . . etenkin suurten yritysten toiminta on muuttunut siten, että tällaiset, tämmöinen investointitoiminta, jossa kirjaimellisesti luodaan työpaikkoja ja nimenomaan Suomeen, sen merkitys on vähentynyt, kun puhutaan yritysten voittojen käytöstä. Osingot omistajalle ovat kasvaneet jyrkästi, ja vielä viime vuosinakin tässä finanssikriisin aikana osingot ovat olleet aika korkealla tasolla. Sitten toisaalta investointeja kyllä tehdään eri muodoissa, mutta ne entistä enemmän sit suuntautuu ulkomaille, ulkomaille sijoitettuun teollisuuteen. Kuten kaikki tietävät, paljon teollisuutta on siirretty Suomesta, Suomesta eri maihin, yhä enemmän Kaukoitään, Kiinaan ja niin edelleen.”

Tuija Hanhisalo:
”Mä oon Tuija Hanhisalo ja oon kaupan kassalla töissä, ja mä oon ollu siellä kakskytäviis vuotta ja olen Tampereelta. Parasta työssä on se, että tota, ykskään päivä ei oo samanlainen, et asiakkaat vaihtuu, et välillä on kinkkimäisiä asiakkaita, mutta enimmäkseen niit on paljon mukavempia, niitten kans on kiva turista siinä – jos kiireeltä ehtii. Mä oon huippu. Mä oon omasta mielestäni paras. Saan mää sieltä pyyhkeitä välillä, mut tota ei aina voi viihdyttää kaikkia. Mää teen vastentahtosesti osa-aikatyötä, kun en saa tunteja. Työsopimus ei nouse ollenkaan, ja ovesta puskee aina lisää työntekijöitä. Mul on kolkytyks tuntia viikossa työsopimuksella (26:01), ja yleensä se menee näin, että jos mä teen tällä viikolla kolkytkaks tuntia, niin se on seuraavasta viikosta poies.”

Lauri Holappa:
”. . . pohjoismainen hyvinvointimalli ei oo kauheen hyvin yhteensopiva tämmösten niinkun tarjontaa korostavien näkemysten kanssa, nimenomaan työvoiman tarjontaa korostavien näkemysten kanssa. Koska, koska käytännössä se, mihin nää työvoiman tarjontaan perustuvat näkemykset niinkun perustuu, niin on semmonen analyysi, että meidän on muutettava työmarkkinoiden rakenteita siten, että ihmiset tarjoisi työvoimaansa entistä edullisemmalla hinnalla.”

Arkkipiispa Kari Mäkinen on yrittänyt edistää köyhien asemaa talousratkaisuissa.

Kari Mäkinen:
"Mitä verotukseen tulee, niin minusta on hyvä nähdä, että verotus ei ole koskaan pelkästään talouspoliittinen väline, vaan verotuksella on aina vaikutusta myös koko yhteiskuntapolitiikkaan, myöskin sosiaalipolitiikkaan ja sosiaaliseen eheyteen ja sitä kautta myös sosiaaliseen eri-, sosiaalisen eriarvoisuuden poistamiseen, ja voi olla, että juuri tästä näkökulmasta olisi tarpeen tarkastella suomalaista verotusta nykyistä tarkemmin."
". . . yhteiskunta ei ole olemassa sitä varten, että saisimme bruttokansantuotteen kasvatettua, vaan yhteiskunta on olemassa sitä varten, että kansalaisilla on mahdollisimman hyvä elää täällä. Ja että ne elämisen edellytykset ovat mahdollisimman hyvät kaikille."
"Okei. Niin näyttää siltä, että se todellisuus, jossa kaikkein heikoimmin tässä yhteiskunnassa voivat tällä hetkellä elää, niin se on myös jollain tavalla piilossa tai näkymättömissä, ja samalla tavalla se todellisuus, jossa kaikkein vauraimmin tässä yhteiskunnassa elävät, on niin kuin erkaantunut. Eli tällaista yhteiskunnallista eriytymistä tapahtuu, ja se on ehkä yksi näistä kehityssuunnista, jotka näyttää jatkuvan."