Hyppää pääsisältöön

Eivätkö lääkkeet tehoa – onko sinulla väärät geenit?

Kuva: Milla Vahtila
Kuva: Milla Vahtila Kuva: Milla Vahtila perinnöllisyys

Siinä missä tietty lääkekuuri kukistaa ystäväsi pöpön, niin se ei ehkä pure sinun tautiisi. Ihmiset reagoivat eri tavoin lääkkeisiin, ja syy tähän piilee esi-isiltämme perityissä geeneissä. Tulevaisuudessa geenitestit saattavat kertoa, mikä lääke sopii juuri sinulle parhaiten.

Vauhdilla etenevä geenitutkimus tarjoaa meille jatkuvasti uutta tietoa ihmisen perimästä ja esimerkiksi perinnöllisistä sairauksista. Vaikket sinä sairastaisikaan jotain vakavaa tautia, niin uudesta tutkimustiedosta voi pian olla apua jokaiselle, joka joskus joutuu asioimaan lääkärillä ja apteekissa.

Geenitieto auttaa lääkkeen valinnassa

Ihmisten perimässä on eroja eri yksilöiden välillä. Tämän myötä yksi sama lääke voi tehota eri henkilöihin eri tavoin: yksi saa hyödyt, toinen haitat ja kolmanteen lääke ei kenties vaikuta laisinkaan.

Yleensä tavanomaisimmat lääkkeet antavat noin 50 – 75 % ihmisistä sen hyödyn, joka niiden on tarkoituskin antaa. Farmakogenetiikan professori Mikko Niemi Helsingin yliopistolta tuo kuitenkin esille, että lääkkeiden määräämiseen liittyy riskejä.

”Perinteisesti, jos potilaalle ollaan määräämässä jotain riskilääkettä, niin lähdetään liikkeelle pienestä annostuksesta, ja tarvittaessa annosta suurennetaan”, Niemi toteaa. Varovaisuudesta huolimatta hän myöntää, että lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset ovat merkittävä sairaalahoidon syy länsimaissa.

”Lääkehoidon tehon riittämättömyys on ongelma, ja lääkehoidoissa on parannettavaa”, professori kiteyttää.

Mikäli potilaalle annettava lääke ei tehoa halutulla tavalla, niin markkinoilla on usein erilaisia lääkevaihtoehtoja, joista haetaan parhaiten sopiva. Niemi kertoo, että esimerkiksi korkeaan kolesteroliin on saatavilla kuusi erilaista lääkettä, joiden joukosta usein löytyy kullekin potilaalle sopiva ja toimiva lääke.

Eri vaihtoehtojen kokeileminen ja läpikäyminen ei kuitenkaan ole täysin vaaratonta.

Tässä apuun tulevat uudet geenitestit. Niiden avulla osataan tarkemmin arvioida etukäteen, miten tietty lääkeaine vaikuttaa kulloiseenkin potilaaseen. Näin hakuammunnan sijaan lääkkeiden hyödyt ja haitat voitaisiin lukea suoraan perimästämme.

Riskit selville ennakkoon

Geenitestit ovat jo nyt rutiinia joidenkin sairauksien kohdalla. Tutkijat ovat esimerkiksi tunnistaneet perintötekijöitä, jotka altistavat tietyn lääkkeen haittavaikutuksille.

”Parhaat saatavilla olevat geenitestit liittyvät harvinaisiin sairauksiin ja lääkkeisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten yleisin syöpä, leukemia”, Niemi kertoo.

Erääseen lasten leukemialääkkeeseen liittyy harvinainen perinnöllinen haittaominaisuus, joka ilmenee noin yhdellä 300:sta suomalaisesta.

”Jos näille henkilöille annetaan normaaliannostus tätä lääkettä, heillä on riski saada vakava haittavaikutus, luuydinlama”, Niemi selventää. Tämä geenitesti tehdäänkin rutiininomaisesti aina, jos kyseistä lääkettä ollaan määräämässä.

Toinen Niemen esittelemä geenitesti liittyy HIV-infektion hoitoon.

”On olemassa tietty tehokas lääke, abakaviiri, joka on yleensä todella hyvin siedetty. Se kuitenkin aiheuttaa parille prosentille potilaista vakavan yliherkkyysreaktion. Tämä voidaan kuitenkin ennakoida geenitestillä ja valita riskipotilaille vaihtoehtoinen lääke.”

Perimän vaikutusta lääkehoitoihin tutkitaan koko ajan, ja mahdollisesti tulevaisuudessa yleisimpien lääkkeiden sopivuus kullekin potilaalle voidaan varmistaa etukäteen.

Suomalaisille tyypilliset lääkeainegeenit

Mihin juontaa juurensa, että eri ihmiset reagoivat eri tavoin eri lääkkeisiin? Onko tietyillä kansoilla, kuten meillä suomalaisilla, jotain yliherkkyyksiä tietyille lääkeaineille tai siedämmekö joitain lääkkeitä muita paremmin?

Populaatiogenetiikan avulla tutkijat parhaillaan kartoittavat suomalaisia ”lääkeainegeenejä” ja sitä, minkälaisia lääkehoitoon vaikuttavia perintötekijöitä meillä suomalaisilla on verrattuna muihin kansoihin.

Suomalaisten ja muiden valkoihoisten eurooppalaisten välillä onkin löytynyt eroja. Niemi kertoo, että esimerkiksi geenimuutos, joka altistaa statiinilääkkeiden aiheuttamalle lihashaittavaikutukselle, on vähän yleisempi meillä kuin keskieurooppalaisilla.

”Toinen esimerkki liittyy kipulääkkeenä käytettyyn kodeiiniin”, Niemi lisää. ”Kodeiini ei itsessään ole aktiivinen, vaan siitä muodostuu kehossa lääkeaineenvaihdunnan seurauksena morfiinia, joka on varsinainen kipua lievittävä lääke.”

Tavallisesti vain pieni osa kodeiinista muuttuu kehossa aktiiviseksi morfiiniksi. On kuitenkin joukko ihmisiä, joilla tämän muutoksen tekevä entsyymi on tavallista aktiivisempi.

”Tavallisesti yliaktiivista entsyymiä esiintyy 1-2 %:lla ihmisistä, mutta Suomessa vastaava luku on 7-8 %. Poikkeamme näin esimerkiksi länsinaapureistamme”, Niemi selventää.

Esi-isiemme elinolot heijastuvat meihin

Lisätietoa:

  • Farmakogenetiikka on tieteenala, jossa yhdistyät farmakologia eli lääkeaineiden tutkimus sekä genetiikka eli perinnöllisyystiede. Farmakogenetiikassa tutkitaan, miten perimä vaikuttaa lääkehoitoihin.
  • Epigeneettinen säätely mahdollistaa epigeneettisen periytymisen aktivoimalla ja passivoimalla geenejä. Geenit eivät muutu, mutta niiden luenta muuttuu, aktivoituu tai vaimenee. Epigeneettinen muutos voi periytyä tytärsolujen lisäksi myös jälkeläisille seuraavaan sukupolveen.
  • Olosuhteet vaikuttavat epigeneettiseen säätelyyn, esimerkiksi ravinnon metyylipitoisuus vaikuttaa metylaatioiden määrään. Epigeneesin vuoksi genotyypeiltään eli perimältään samanlaiset yksilöt, kuten identtiset kaksoset, voivat kehittyä ulkoisilta olemuksiltaan eli fenotyypeiltään hyvinkin erilaisiksi. Yksilöiden geenit ovat tällöin aktivoituneet eri tavoilla.

Mutta miksi meille suomalaisille on kehittynyt tyypillisiä piirteitä? Vastaus voi löytyä luonnonvalinnasta ja epigenetiikasta sekä esi-isiemme aikana vallinneista olosuhteista ja niihin sopeutumisesta.

Epigenetiikassa ollaan kiinnostuneita muun muassa siitä, miten geeniemme luenta on muuttunut sukupolvien saatossa.

Esimerkiksi aliravitsemus on saattanut vaikuttaa esi-isiemme niin kutsuttuihin nuukuusgeeneihin, ja virittää niitä yliaktiivisiksi. Nälkäkausina hengissä selvisivät nimittäin ne, joiden keho pystyi hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti vähäisenkin ravinnon.

Nämä menneinä aikoina virittytyneet geenit voivat ilmetä väestöissä vielä nykypäivänäkin. Nuukuusgeenit ja ravinnon tarkka hyödyntämiskyky näkyvät siinä, että monille kertyy helposti liikakiloja.

Vastaavalla tavalla myös se, miten reagoimme erilaisiin lääkkeisiin, voi selittyä sillä, miten esi-isiemme geenit ovat aikoinaan virittyneet erilaisten tekijöiden vaikutuksesta.

Epigenetiikan merkitys siinä, miten eri väestöt reagoivat lääkeaineisiin, on todella tuore ja ajankohtainen, mutta haasteellinen tutkimusaihe.

Professori Niemi kuitenkin arvioi, että tutkimus epigenetiikan vaikutuksista lääkehoitoihin ei tule kehittymään niin nopeaan tahtiin kuin mitä perusgenetiikan tutkimus on kehittynyt.

Yksilötason herkkyys

Yksilötasolla perinnölliset erot siinä, miten reagoimme lääkkeisiin, voivat johtua neljästä eri syystä.

”On tekijöitä, jotka vaikuttavat lääkkeen pitoisuuteen eri elimissä ja kudoksissa. Lisäksi on tekijöitä, jotka vaikuttavat lääkeaineen imeytymiseen sekä siihen, miten se jakautuu kudoksiin. Ja on myös lääkeaineen hajottamiseen sekä elimistöstä poistamiseen liittyviä tekijöitä”, Niemi luettelee.

Yksillä lääkkeet esimerkiksi imeytyvät nopeammin kehoon, ja toisilla aineenvaihdunta saattaa muuttaa jonkin lääkeaineen tehokkaasti joksikin toiseksi aineeksi.

Joidenkin ihmisten keho taas reagoi herkemmin lääkkeisiin. Ja kun yhden keho poistaa lääkeaineet nopeasti, niin toinen kroppa saattaakin hautoa niitä viikkoja.

Elimistön herkkyyden ja aineenvaihdunnan lisäksi yksilöiden välillä on eroja myös solutasolla.

Niemi kertoo, että on olemassa myös geenejä, jotka eivät vaikuta lääkkeen imeytymiseen, pitoisuuteen tai kehosta poistumiseen, mutta ne vaikuttavat lääkevasteeseen. Tällöin esiin voi nousta yllättäviäkin haittavaikutuksia, jotka eivät liity lääkkeen annostukseen, vaan kehon immuuni- eli puolustusjärjestelmään.

Immuunijärjestelmän perinnölliset erot voivat aiheuttaa, että jotkut harvat ihmiset reagoivat todella voimakkaasti tiettyihin lääkkeisiin. Tällaiset reaktiot ovat yleensä ennalta arvaamattomia ja iskevät yllättäen kuin puun takaa.

Artikkelin on kirjoittanut Milla Vahtila, ja se perustuu Leena Mattilan tekemiin haastatteluihin sekä seuraavaan radio-ohjelmaan:


Toimittaja: Leena Mattila
Haastateltava: farmakogenetiikan professori Mikko Niemi

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

  • Varoitus: tämä kuva saattaa järkyttää maailmankuvaasi

    Luotaimen ottama kuva näyttää kuinka mitätön maapallo on.

    Tasan 30 vuotta sitten Nasan Voyager 1 -avaruusluotain suuntasi kameransa kohti maapalloa ja otti erään avaruuslentojen historian tärkeimmistä valokuvista. Äkkiseltään katsottuna kuvassa ei ole juuri muuta kuin mustaa ja Auringon häikäisystä johtuvaa vaaleaa sumua. Mutta kun kuvaa katsoo tarkasti, on siellä pieni valopiste.

  • Juorua oikein, se tekee tutkitusti hyvää!

    Kaikki juoruavat ja se on hyvä juttu.

    Väitetään, että kaikki ihmiset juoruilevat. Nyt laaja tutkimus todistaa, että näin tosiaan on, eikä se ole lainkaan huono juttu.

Uusimmat sisällöt - Tiede