Juhana Säilynoja
Yle
Venäjän rajat ovat muuttuneet vuosisatojen aikana useasti. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1994 valtion viralliset rajat eivät olleet välttämättä yhtä kuin Venäjän rajat.
Venäjä valvoi omien rajojensa lisäksi monia muitakin, muun muassa Tadzikistanin ja Afganistanin välistä rajaa yli 2000 kilometrin päässä Venäjältä.
"Näin Venäjä pyrkii luomaan itsestään kuvaa kristityn maailman puolustajana leviävää islamia vastaan", juonsi toimittaja Jarmo Mäkelä Ykkösjutussa vuonna 1994.
Samaan aikaan Venäjä taisteli kynsin hampain pitääkseen kiinni Tsetseniasta.
Ulkoministeriön erikoistutkija Ilmari Susiluoto näki molemmissa tapauksissa kaksi yhteistä tekijää: öljy ja islam. Öljyvarantojensa vuoksi useimmat entiset Neuvostoliiton valtiot olivat riippuvaisia Venäjästä. Tämä antoi Venäjälle poliittista valtaa alueella.
Venäläisyys syntyi Ukrainassa
Öljyvaltaansa Venäjä käytti myös Ukrainassa, tuolla venäläisen kulttuurin, ortodoksisen kirkon ja kyrillisten kirjainten alkusijoilla.
Venäjä käänsi öljyhanansa tiukemmalle ohjatakseen Ukrainaa tahtomaansa suuntaan.
Samassa Ykkösjutun ohjelmassa toimittaja Jyrki Saarikoski raportoi Ukrainan Lvivistä, kaupungista, joka oli aiemmin ollut osa Puolaa ja sitä ennen osa Itävalta-Unkaria. Lviv on siis täysin eurooppalainen kaupunki.
Ukrainan kaksi todellisuutta herätti kysymyksiä siitä kuinka kauan Ukraina voi olla itsenäinen, varsinkin kun maalla meni huonosti ja ukrainalainen nationalismi nousi.
Nationalistinen UNA-järjestö kävisi mielellään sotaan Venäjää vastaan.
"Moskovan nykyiset johtajat pyrkivät palauttamaan vanhan imperiumin rajat. Meille on samantekevää missä kulkee rintama kun taistelemme Moskovan laajentumispyrkimyksiä vastaan" kertoo järjestön poliittinen tarkkailija Anatoli Lubilis. Hänen mukaansa järjestöllä on runsaasti sotaan valmiita jäseniä.
"Venäjä on paha uhka Ukrainan itsenäisyydelle. Ukraina on velkaa Venäjälle ja siksi presidenttimme ei voi esittää heille mitään vaatimuksia. Hän joutuu vain myötäilemään venäläisiä", kommentoi ukrainalainen opiskelijanuorukainen.
Näistä seikoista huolimatta ei Ukrainan arjessa näkynyt kansallisuuskiistoja. Sitä todistavat ukrainalaiset ja venäläiset opiskelijat.
"Ystävättäreni on venäläinen, muttei meillä ole ristiriitoja. Tosin täällä on jännitteitä enemmän kuin Itä-Ukrainassa", kertoivat lviv'läiset opiskelijanaiset.
Teksti: Juhana Säilynoja
