Hyppää pääsisältöön

Rita Bergman - nainen täynnä energiaa

Rita Bergman Stradan kuvauksissa 2013. KUVA Vesa Kytöoja / Yle.

Aamuyön tunneilla bileisiin tulla pamahti jostain toisista pirskeistä keski-ikäinen nainen, toimittaja Vesa Kytöoja muistelee. Hän oli kuin suoraan yökerhon lavalta: paljettitoppi, kiiltävä minihame ja huimat korkokengät. Nainen istui flyygelin ääreen ja säestäen itseään lauloi suvereenin tyylikkäästi Topi Kärjen Illan viimeisen tangon. Näin käynnistyi Frau Bergman, dokumentti harvinaislaatuisesta muusikosta ja naisesta. - Katso dokumentti Frau Bergman Yle Teema pe 7.3. klo 17.45 & uusinta Yle TV 1 su 9.3. klo 12.05 ja Rita Bergmanin viimeisimmät kuulumiset Stradassa Yle TV 1 pe 7.3. klo 21.30 & uusinta su 9.3. klo 12.35.

Opiskellessani Karlsruhessa vuonna 2002 satuin kerran muusikkobileisiin laulaja Herman Wallenin luo. Juhlissa oli tuona iltana varmaan kaikki Karlsruhen suomalaiset musiikinopiskelijat. Aamuyön tunneilla bileisiin tulla pamahti jostain toisista pirskeistä keski-ikäinen nainen. Hän tuli kuin suoraan yökerhon lavalta: paljettitoppi, kiiltävä minihame ja huimat korkokengät. Nainen istui flyygelin ääreen ja säestäen itseään lauloi suvereenin tyylikkäästi Topi Kärjen Illan viimeisen tangon. Esitys teki lähtemättömän vaikutuksen niin minuun kuin kaikkiin muihinkin paikalla olleisiin nuoriin muusikoihin.

"Tää kuokkavieras on mun mutsi!"


Esityksen jälkeen Herman esitteli: "Joo, tää kuokkavieras on mun mutsi.” Tällä naisella oli käsittämätön ausstrahlung, karisma ja energia. Vielä samana iltana sain kuulla hänen taloprojekteistaan, vanhasta maalaistalostaan viiniviljelmien keskellä, biodynaamisesta ruokavaliostaan, Karlsruhen vanhimmasta mieskuorosta, jota hän johti ja esiintymisistään Baden Badenin huippuhotelleissa. Ajattelin, ettei tällaisiin ihmisiin törmää joka päivä. Niin syntyi idea tehdä henkilökuva harvinaislaatuisesta naisesta, Rita Bergmanista.

Ritan mukana bileissä oli hänen hyvä ystävättärensä Renata Beckel. Renatasta tuli sittemmin vuokraemäntäni, ja samalla, kun Rita kävi moikkaamassa ystäväänsä, sain kuulla uusista projekteista ja tekemisistä.

Oli käsittämätöntä, kuinka Rita ulkomaalaisena oli pystynyt hankkimaan ympärilleen sellaisen sosiaalisen piirin. Sain kuulla myös hänen vankkumattomasta uskostaan biodynaamiseen ravintoon ja rakkaudesta vanhoihin taloihin ja niiden korjaamiseen. Minne Rita ilmestyikin, fiilis oli, kuin siihen paikkaan olisi syttynyt valot päälle.

Rita Bergman Stradan kuvauksissa syksyllä 2013. KUVA Vesa Kytöoja / Yle.

Frau Bergman TV-henkilökuvassa


Vuonna 1990, avioeronsa jälkeen oopperalaulaja Rita Bergman halusi tehdä elämässään radikaalin muutoksen. Hän irtisanoutui virastaan Sibelius-Akatemiassa, myi kaiken omaisuutensa ja muutti kahden pienen lapsensa kanssa Saksaan. Hän aloitti kaiken tyhjästä.

Rita elätti itsensä 15 vuoden ajan Saksassa freelance-laulajana, konsertoi, opetti, esiintyi häissä, hautajaisissa ja hienostohotellien juhlissa. Lisäksi hän veti kuoroja ja järjesti mitä erilaisimpia musiikkitapahtumia. Samaan aikaan hän kunnosti ja myi vanhoja taloja. Saatuaan yhden talon valmiiksi, hän myi sen ja osti uuden tilalle, jota alkoi taas kunnostaa. Bergmanin intohimoja olivat musiikki, vanhat rakennukset ja terveellinen ravinto. Ne kolme kulkivat tiiviisti rinnan hänen elämässään.

Frau Bergman on kuvaus rohkeasta ja ennakkoluulottomasta suomalaisnaisesta, joka sulatti poikkeuksellisella elämänilollaan ja tarmollaan saksalaisten sydämet. Henkilökuva valmistui jo 2003, mutta katosi arkistojen uumeniin digitalisoinnin yhteydessä. Dokumentti löytyi kuitenkin yllättäen nyt vuoden vaihteessa Ylen arkistosta, ja siksi se esitetään ensi kerran vasta nyt. Dokumentin ovat ohjanneet Vesa Kytöoja ja Roman Rokicki.

Frau Bergman Yle Teema pe 7.3. klo 17.45 & Yle TV 1 su 9.3. klo 12.05

Rita Bergman syksyllä 2013. KUVA Vesa Kytöoja / Yle.

Strada selvitti, mitä Rita Bergmanille kuuluu nyt


Kahdeksan vuotta sitten 2005 Rita Bergman muutti Saksasta takaisin Suomeen, kun hän 60-vuotiaana sai Pernajasta vakituisen kanttorin viran. Tavoilleen uskollisena Rita pisti hihat heilumaan ja järjesti piskuisen Pernajan kulttuurielämän uuteen uskoon. Hän perusti kylätoimikunnan, kuoroja, järjesti taidenäyttelyitä, konsertteja ja tuotti kokonaisen oopperaproduktionkin. Samalla hän kunnosti purkutuomion saaneita vanhoja taloja. Kahdeksan vuoden aikana hän remontoi neljä taloa alusta loppuun.

Nyt Ritalla on tunne, että on muiden vuoro jatkaa Pernajassa siitä, mihin hän jäi, ja hänen itsensä on aika vaihtaa taas uusiin maisemiin ja uusiin haasteisiin – muuttaa takaisin Saksaan!

Rita Bergman on esteetikko. Hänen mielestään kaiken arkisen ja konkreettisen rinnalle tarvitaan taidetta ja kauneutta. Hyvänä esimerkkinä tästä on Ritan viimeisin projekti, vanha kartano, jonka remontti on täysin kesken. Remontin keskellä Rita on järjestänyt kartanossa monta konserttia ja performanssia.

Stradan ohjaaja on Vesa Kytöoja.

Strada Yle TV 1 pe 7.3. klo 21.30 & uusinta su 9.3. klo 12.35.

Teksti ja kuvat Vesa Kytöoja

Julkaistu 6.3.2014

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.