Hyppää pääsisältöön

Uusi Raahe syntyi valtiovaltaan ja rautaan turvaten

Katoavaa Raahea tv-ohjelmassa vuodelta 1965 kerrotaan Raahen kaupungin historiasta ja ennustetaan tulevia muutoksia. Muutoksien tuulet liittyvät Rautaruukin terästehtaan tuloon kaupunkiin.

Raahen asukasluku alkoi kasvaa nopeasti Rautaruukin tehtaan rakentamisen myötä 1960-luvulla. Vanhalle puukaupungille väestön nopea kasvu loi itse asiassa purkamisuhan. Ohjelmassa todetaan, että osa taloista on jo vanhuuttaan suhteellisen huonossa kunnossa, mutta myös runollisesti "pihamaiden maalauksellisessa vehreydessä on aidon idyllin vahvaa tuoksua."

Raahe syntyi meren äärellä ja merellä on osuutensa myös kaupungin tulevaisuudessa. Ohjelmassa esitellään mm Raahen hieno merimuseo, jonka vetonauloihin kuuluu maailman vanhin säilynyt sukelluspuku 1700-luvulta. Museon esittelyssä nähdään myös maalauksia ja purjelaivojen pienoismalleja Raahen purjelaivakauden suuruuden ajoilta. Raahen kaupungin historiassa merkittävä vuosi on 1791. Kaupunki sai tuolloin tapulikaupunkioikeudet ja vapaan purjehdusoikeuden ulkomaille. Alkoi Raahen purjelaivakauden kukoistus.

Purjelaivakausi päättyi 1880-luvulle tultaessa. Höyrylaivat alkoivat hoitaa ulkomaankauppaa. Raahe muuttui vilkkaasta merenkulkukaupungista takaisin verkkaiseksi maaseutukaupungiksi, kunnes Rautaruukin terästehtaan tulo muutti kaupungin elämän kokonaan 1960-luvulta alkaen.

Jaakopin lähde on myös vanhan Raahen nähtävyys. Vielä ohjelman esittämisen aikoihin ihmiset hakivat juomavettä ämpäreillä ja vähän isommillakin astioilla Jaakopin lähteestä. Kaivo suljettiin lopullisesti joskus 1970-luvun lopulla. Lähde lienee noin 250 vuotta vanha

Raahe on maineikas koulukaupunki. Ensimmäinen koulu perustettiin jo vuonna 1653. Raahen kouluista ohjelmassa esitellään Suomenkielinen kauppaoppilaitos, Tyttökoulu (josta tuli käsityökoulu) ja Seminaari (opettajienvalmistuslaitos); vaikka koulujen nimet ja toimitilat ovat muuttuneet ne ovat edelleen toiminnassa Raahessa. Rouva Gretel Salmi kertoo Raahen koulujen historiasta ja toteaa, että ”Oulun yliopistokin olisi sopinut sijoittaa Raaheen”. Erityisen hieno tarina liittyy Lybeckerin käsityökoulun perustamiseen.

Ennen Rautaruukin tuloakin Raahessa oli metalliteollisuutta. Raahessa rakennettiin mm laivoja sotakorvauksien suorittamiseksi ja myöhemmin saaristolaisten kelirikkotarpeisiin.

Vuonna 1965 Rautaruukin uskotaan tuovan "työtä, hyvinvointia ja uutta uskoa Raahen ja sen ympäristönkin ankeita aikoja kokeneille asukkaille". Varastopäällikkö Jussi Siipola toteaa helpottuneena, ettei puutaloalueilla ole tapahtunut suuria muutoksia ja toivoo että Raahe rupeaa kasvamaan ja kukoistamaan.

Ohjelman lopussa futuristinen musiikki ja kuvat Rautaruukin masuuneista luovat hienon tunnelman loppusanojen kanssa: "Teollisen sinfonian mahtava kaiku kiirii matalimpaankin mökkiin ja iskee naulansa katoavan vanhan Raahen arkkuun uuden nousevan Raahen hyväksi."

Teksti: Annimaiju Pudas

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto