Hyppää pääsisältöön

Elina: "Tuntui että jokaista henkäystänikin seurataan"

Elina asui Lontoossa 15 vuotta sitten. Kuva: Yle muistot_elina


ELINA:

Olen katsonut Au pairit Lontoossa -sarjan kaikki ennakkojaksot ja palannut sarjan myötä takaisin omiin Lontoon kokemuksiini vuosina 1998-99.

Lähdin ensimmäistä kertaa Lontooseen opiskeluuni kuuluvaan harjoitteluun täytettyäni 18-vuotta. Matka Lontooseen oli ollut pitkäaikainen haave. Teininä ahmin englantilaisia tv-sarjoja ja elokuvia. Hanif Kureishin kirja Esikaupunkien buddha oli suosikkini ja halusin päästä kokemaan sen maailman.

Harjoittelun vietin paikallisen collegen taide-osastolla askarrellen ja taiteillen.

Viikonloput kolusin Lontoon museoita, taidenäyttelyitä, kauppoja ja katuja yleensä itsekseni, välillä oppaana oli yksi koulun opettajista, joka antoi hyviä vinkkejä siitä mihin mennä.

Vain harvan vastaantulijan naama oli yhtä valkoinen kuin minun.

Kouluni kautta sain vuorattua huoneen Etelä-Lontoossa asuvalta, 60-luvulla Guyanasta emigroituneelta eläkeläispariskunnalta, joka "adoptoi" minut kolmanneksi tyttärekseen. Asuinalue oli varsin monikulttuurinen ja vain harvan vastaantulijan naama oli yhtä valkoinen kuin minun.

Sain siis kokea paljon muuta kuin vain sitä perus-brittien elämää. Harjoittelu kesti kaksi kuukautta ja kotiin palatessa olo tuntui niin itsenäiseltä ja isolta!

Olin lapsena melko ujo, joten oli mahtavaa huomata, että pärjään yksin suuressa maailmassa.

Rakastuin Lontooseen palavasti ja koulusta valmistumisen jälkeen minulla olikin kova hinku palata sinne takaisin.

Ennen nettiaikaa töiden etsiminen vieraasta kaupungista ja maasta oli hankalaa, joten tartuin Helsingin Sanomissa olleeseen au pair -toimiston ilmoitukseen. Minulla ei ollut kokemusta lastenhoidosta, mutta jollain keinolla oli päästävä lähtemään Lontooseen.

Syyskuussa 1998 matkasinkin "uuden perheeni" luokse, jonka kanssa olin jutellut lyhyesti puhelimessa ja josta olin nähnyt pari valokuvaa.

Perheeseen kuului kotiäiti, juristi-isä ja kolmevuotias poika. Kodinhoitoon oli tiukat säännöt ja perheen äiti oli melkoisen temperamenttinen.

Töihini kuului perheen pojan vieminen leikkikouluun ja viihdyttäminen koulupäivien jälkeen, paljon siivoamista, silittämistä, ruoan laitossa avustamista. Toimin lapsenvahtina useana iltana viikossa, jotta perheen vanhemmat saivat viettää laatuaikaa kahdestaan.

Koska perhe oli juutalainen, olin usein töissä myös lauantaisin, joka oli heidän pyhäpäivänsä. Talossa kävi lisäksi siivooja pari kertaa viikossa ja puutarhurit hoitivat pihaa
viikoittain.

Tosin luulen, että tämä tyttö näytti melkoisen nukkavierulta kalliiden Chanelin jakkupukujen rinnalla!

Pohjois-Lontoossa sijaitsevalla asuinalueella oli paljon au paireja, joten löysin nopeasti kavereita. Ruotsalaisesta Anna-Karinista tuli rakas ystävä vuosiksi eteenpäin.

Naapurustosta löytyi ranskalaisia tyttöjä ja heidän kauttaan taas uusia tuttavuksia. Tuntuu, että yhdessä vaiheessa seisoimme harvase viikko jonkin metroaseman nurkalla
treffaamassa uusia ihmisiä!

Muihin suomalaisiin en juurikaan törmännyt, vaan kaveripiiri koostui ruotsalaisista, tsekkiläisistä ja ranskalaisista au paireista sekä japanilaisista englannin opiskelijoista. Kavereiden kanssa kierrettiin pitkin Lontoota, istuttiin kahviloissa ja elokuvissa, tanssittiin yökerhoissa ja naurettiin paljon.

Kaverit olivat kaupungin ohella yksi parhaista asioista au pair -elämässä ja monikulttuurinen kaveriporukka antoi oman säväyksensä yhdessäoloon.

Lapsen hoitaminen oli mukavaa puuhaa ja kotityötkin lähtivät sujumaan tarkoista vaatimuksista huolimatta.

Perheen äidin kanssa emme kuitenkaan oikein tulleet toimeen, hän hermostui pikkuasioista ja antoi sen kuulua ja näkyä! Omien vanhempien kanssa asuessa olin tottunut menemään ja tulemaan miten haluan, mutta au pair -perheessä syntyi konflikteja kun halusin lähteä vapaina iltoina viihteelle.

Oma huoneeni oli pieni ja aivan perheen vanhempien makuuhuoneen vieressä, joten tuntui että jokaista henkäystänikin seurataan. Vähitellen syksyn kuluessa alkoikin kypsyä päätös siitä, että lähden jouluksi kotiin, enkä tulee enää takaisin tähän taloon.

Perheen äiti ehdotti, että he maksaisivat minun lennot jouluksi Suomeen ja takaisin. Keväällä voisin heidän kustannuksellaan opiskella töiden ohessa kursseja läheisessä
collegessa. Hän ei kuitenkaan yllättynyt, kun kerroin etten aio enää palata.

Kaikesta huolimatta perheen kanssa koin myös hauskoja ja erilaisia asioita. Pääsin viettämään juutalaista uutta vuotta yhteen Lontoon hienoimmista synagogista. Tosin luulen, että tämä tyttö näytti melkoisen nukkavierulta kalliiden Chanelin jakkupukujen rinnalla!

Minulla oli vakaa aikomus palata takaisin Lontooseen ja muutaman viikon Suomi-lomailun jälkeen pakkasin taas pakaasit ja lennähdin Heathrowlle.

Olin ottanut yhteyttä paikalliseen au pair -toimistoon ja varannut vuoteen hostellista muutamaksi yöksi. Raahattuani laukkuni lentokentältä hostellille, tuumasin että mitä
ihmettä taas teen.

Minulla ei ollut töitä, eikä majapaikkaa muutamaa ötä pidemmäksi aikaa eikä rahakaan riittäisi loputtomiin. Kaikki kuitenkin järjestyi ällistyttävän hyvin. Seuraavana aamuna suuntasin au pair-toimistolle, kävin tapaamassa uutta perhettä ja kahden hostelliyön jälkeen asetuinkin uuteen kotiini.

Olin laittanut uudelle perheelle ja työlle tiukat kriteerit. Halusin lisää vapautta ja sitä löytyi. Uudessa perheessäni oli rehtori-äiti ja kirjanpitäjä-isä, 9- ja 6-vuotiaat lapset sekä lähestulkoon eläintarhan verran lemmikkejä.

Olin kuulemma ollut paras au pair heillä ikinä!

Minulla oli oma huone ylhäisessä yksinäisyydessä talon ullakolla. Lasten kanssa oli mukava olla, ja kotityöt hoidettiin ilman turhaa nipotusta. Illat ja viikonloput olivat vapaita, joten ehdin koluta pitkin ja poikin kaupunkia sydämeni kyllyydestä ja tehdä retkiä myös Lontoon ulkopuolelle.

Viihdyin tämän uuden perheen luona puoli vuotta ja lähdön hetki oli haikea. Olin kuulemma ollut paras au pair heillä ikinä!

Kotiin tuomisena au pair -reissuilta oli kaikkien mahtavien kokemusten ja kohtaamisten lisäksi hyvä kielitaito, sillä suomea puhuin vain itsekseni ja kotiin soittaessa. Rakkaus Lontoota ja Englantia kohtaan on säilynyt vahvana. Palasinkin myöhemmin takaisin Englantiin vaihto-opiskelijana.

Elina

Lue myös:

Hannan, Pauliinan, Lilian, Minnan, Henriikan, Annan, Ennin, Riikan, Pepin, Emilian, Elinan, Ainon, Kaisan, Hennan, Riitan, Lauran, Ainon, Maijun, Petran, Ringan, Satun, Nooran, Marin, Johannan ja Riinan kertomukset heidän kokemuksistaan ulkomailla.

  • Onko sinun vuorosi lähteä maailmalle tämän hetken suosituimman sarjan matkassa? Hae tulevalle Au pairit -kaudelle!

    Au pairien 7. kauden haku on avattu.

    Artikkelia muokattu 23.8.: Haku Au pairien uudelle kaudelle on päättynyt. Mikäli olet 18–28-vuotias ja koet, että nyt on juuri oikea hetki ottaa etäisyyttä Suomeen ja seikkailla kaukana kotoa – mutta myös ottaa vastuuta vieraan perheen lapsista – hae mukaan Au paireihin! Yle Areenan tämän kevään katsotuin ohjelma saa jatkoa ja etsimme nyt nuoria aikuisia uusiksi au paireiksi. Hakijan tule

  • Nyt on SOS! Testaa, oletko Au pairit-guru!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Testaa!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Nyt on tosifanin testi. Miten hyvin muistat eri kausien tapahtumia? Saatko kaikki oikein? Testaa tietosi nopeassa testissä!

  • Uudet au pairit esittäytyvät! - Tällä kaudella suunnataan Havaijin lämpöön

    Au pairit Havaijilla julkaistaan Yle Areenassa 29.5. klo 21.

    Au pairit -sarjan kuudes kausi vie nuoret au pairit Havaijille eksoottiselle ja kuvankauniille Oahun saarelle, joka on kiehtova sekoitus paratiisimaista luontoa ja suurkaupungin vilskettä. Uudet au pairit Talvikki, Emma, Annika ja Amma pakkaavat laukkunsa ja lähtevät sydämet avoinna uusiin seikkailuihin. Au pairit Havaijilla julkaistaan kokonaisuudessaan Yle Areenassa keskiviikkona 29.5.