Hyppää pääsisältöön

Kriitikon kuolema

Seppo Heikinheimo
Seppo Heikinheimo Kuva: Pertti Toukkari / Wikipedia seppo heikinheimo

Musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo vei teoksensa Mätämunan muistelmat kustantajalle keväällä 1997. Muistelmiensa lopussa Heikinheimo listasi syyt sille, miksi halusi tappaa itsensä. Pian tämän jälkeen toukokuun lopulla, kriitikko teki itsemurhan helsinkiläisessä hotelli Pasilassa. Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen, Heikinheimon esimies, sai puhelun myöhään illalla.

- Puhelimessa Seppo sanoi, että nyt se tapahtuu. Nyt on lähtö lähellä, Meriläinen kertoo.

Itsemurhauhkaus ei ollut ensimmäinen laatuaan. Heikinheimo oli aika ajoin soittanut esimiehelleen ja uhannut tappaa itsensä. Yli kaksikymmentä vuotta kestäneen työtoveruuden aikana Heikinheimo ja Meriläinen olivat usein keskustelleet kriitikon psyykkisistä ongelmista. Tähän mennessä uhkaukset olivat jääneet ainoastaan uhkauksiksi.

- Ensimmäinen ajatukseni oli, että ahaa, nyt on taas se aika vuodesta tai kuukaudesta, kun itsemurha-ajatus on tullut mieleen.

Tällä kertaa Heikinheimo kuitenkin vakuutti Meriläiselle, että mikään ei enää auta. Hän kertoi varmistaneensa, ettei häntä saada kiinni ennen kuolemaa. Puhelua ei onnistuttu paikantamaan.

Heikinheimon puhe alkoi puhelun aikana hidastua.

- Silloin todella hätäännyin. Arvasin, että nyt on niin paljon pillereitä vatsassa, että se vaikuttaa puheeseen. Se oli aika kauhea hetki, kun puhelun toisessa päässä tuli täysin hiljaista, Meriläinen kertoo.

- Huutelin puhelimeen varmaan viisi minuuttia vielä hiljaisuuden jälkeen, mutta sieltä ei enää kuulunut mitään.

Puolenyön aikoihin Reetta Meriläinen sai Heikinheimon vaimolta Päiviltä vahvistuksen, että kriitikko oli kuollut. Reetta Meriläinen kertoo, että hänet valtasi täydellinen toivottomuus.

- Ymmärsin, että Heikinheimon puhelun tarkoitus oli hyvä, koska hän puhelun aikana kiitti ymmärryksestä ja kaikesta, mitä olin hänen hyväkseen tehnyt. Mutta hyvästä tarkoituksestaan huolimatta hän jätti aivan hirvittävän taakan, Meriläinen sanoo.

Reetta Meriläinen kertoo, että puhelu oli yksi hänen elämänsä traumaattisimpia tilanteita.

- Joka kerran, kun puhun tästä asiasta, tuntuu, että ohut kalvo tämän henkisen arven päältä avautuu.

Syitä itsemurhaan on Meriläisen mukaan vaikea lopullisesti ymmärtää. Heikinheimon psyykkiset ongelmat ja konfliktitilanteisiin hakeutuminen johtivat ihmisten kaikkoamiseen kriitikon ympäriltä. Tämä ei koskenut ainoastaan suomalaista musiikkimaailmaa, jonka kanssa Heikinheimo oli jatkuvassa kahnauksessa, vaan lopulta myös ystäviä.

- Heikinheimon psyykkinen rakenne oli hyvin jyrkkäpiirteinen. Hän oli hyvin toimelias ja aikaansaava. Mutta toisaalla olivat nämä synkät varjot, jotka saivat hänet pyörimään maanpinnan alla, hautatasolla, Reetta Meriläinen kertoo pitkäaikaisesta kollegastaan.

Pietari Kylmälä ja Tuomas Karemo

Kommentit
  • Miten Minna Canth ehti?

    Mikä mahdollisti Minna Canthin valtavan elämäntyön?

    Palvelijoiden ja kauppa-apulaisten saatavilla olevan ja edullisen työpanoksen ansiosta Minna Canthilla oli mahdollisuus kirjoittaa tasa-arvoa edistäviä artikkeleita ja näytelmiä.

  • Avaruusromua: Palmut, hiekkaranta ja tähtikirkas yö

    Mitä on eksotiikka musiikissa?

    Mitä on eksotiikka? Mitä on eksotiikka musiikissa? 1950-luvulla se oli viihdyttäviä viuluja, intensiivistä tunnelmaa, villejä rytmejä ja salaperäisiä ääniä. Tuolloin levyillä soivat tunnelmat eksoottisilta kaukomailta: Aasiasta, Havaijilta, Amazonilta, Andeilta ja Afrikasta. Mutta musiikki ei ollut mitään kansanmusiikkia tai etnoa, vaan aitoa eskapistista viihdettä. Se oli eksoottista fantasiaa. Se oli epäaitoa muka-musiikkia. Se oli musiikillista kolonialismia. Mutta hyvin viihdyttävää, ja nykyään kuunneltuna mitä viehättävintä kitschiä ja campia. Ja eksotiikka viehättää yhä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri