Hyppää pääsisältöön

Sanna Tahvanaisen romaani Kuningatar on paitsi hieno, myös hauska

Sanna Tahvanainen
Sanna Tahvanainen Sanna Tahvanainen Kuva: Cata Portin sanna tahvanainen

Kaikkien aikojen mahtavin nainen, Iso-Britannian kuningatar Viktoria, majaili kolme vuotta Sanna Tahvanaisen kodin nurkissa – ja oikeastaan majailee edelleen, sillä niin voimakkaasti hän on samastunut romaaninsa päähenkilöön.

Tahvanainen riisuu Viktoriansa naiseksi, jonka rakkausavioliitto serkkunsa, köyhän saksalaisen prinssi Albertin kanssa on valtataistelua. Kun Viktoria on pieni tyttö, hänen kunnianhimoinen äitinsä kasvattaa tulevaa kuningatarta suorastaan julmasti. Vanha Viktoria on yksinäinen leski, joka lohduttautuu syömällä sokeria ja ahmimalla marenkeja.

Sanna Tahvanaisen eläytyminen päähenkilönsä maailmaan on kannattanut, sillä romaani Kuningatar on paitsi hieno, myös hauska. Ruotsiksi teos on ilmestynyt nimellä Bär den som en krona ja sen on suomentanut Katriina Huttunen.

Kuuntele Areenasta:
Kirjakerhon viikon kirja: Sanna Tahvanainen: Kuningatar11.02.2014

  • Miten Minna Canth ehti?

    Mikä mahdollisti Minna Canthin valtavan elämäntyön?

    Palvelijoiden ja kauppa-apulaisten saatavilla olevan ja edullisen työpanoksen ansiosta Minna Canthilla oli mahdollisuus kirjoittaa tasa-arvoa edistäviä artikkeleita ja näytelmiä.

  • Avaruusromua: Palmut, hiekkaranta ja tähtikirkas yö

    Mitä on eksotiikka musiikissa?

    Mitä on eksotiikka? Mitä on eksotiikka musiikissa? 1950-luvulla se oli viihdyttäviä viuluja, intensiivistä tunnelmaa, villejä rytmejä ja salaperäisiä ääniä. Tuolloin levyillä soivat tunnelmat eksoottisilta kaukomailta: Aasiasta, Havaijilta, Amazonilta, Andeilta ja Afrikasta. Mutta musiikki ei ollut mitään kansanmusiikkia tai etnoa, vaan aitoa eskapistista viihdettä. Se oli eksoottista fantasiaa. Se oli epäaitoa muka-musiikkia. Se oli musiikillista kolonialismia. Mutta hyvin viihdyttävää, ja nykyään kuunneltuna mitä viehättävintä kitschiä ja campia. Ja eksotiikka viehättää yhä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri