Hyppää pääsisältöön

Esivanhempamme eivät kirkonpenkkejä kuluttaneet

Muinaissuomalaisten hengellisyys kumpusi luonnosta, ja esimerkiksi karhua pidettiin pyhänä metsän kuninkaana.

Suomenuskoisen Karhun kansa -yhdyskunnan menot kumpuavat esikristillisistä perinteistä: kontion kunniaksi esimerkiksi lauletaan ja annetaan uhreja. Karhu on ihmisten kantaeläin, johon koetaan vahvaa yhteyttä. Kuka tähän uskoo?

"Itsenäinen, oman tiensä kulkija, joka on löytänyt henkisen kotinsa luontosuhteesta", kertoo Oskari Ratinen, Karhun kansan hallituksen puheenjohtaja.

Karhun kansa sai mediahuomion saattelemana uskonnollisen yhdyskunnan aseman viime joulukuussa. Yhdyskunnassa on Ratisen mukaan kolme-neljäkymmentä jäsentä. Viime vuosikymmeninä suomenuskon kentälle on ilmaantunut muitakin toimijoita, kuten Taivaannaula, Pakanaverkko ja Lehto.

Syvät ekologiset, luontomystiset ja muinaisuskoiset perinteet kuuluvat musiikissa, kertoo musiikkikriitikko, uskontotieteiden opiskelija Juha Wakonen. Toimittaja näkee musiikin taustalla uushenkisyyden nousun: haetaan ei-uskonnollista henkisyyttä sekä välitöntä luontosuhdetta.

Luontomystiikka ja animismi eivät ole uusia juttuja musiikissa. Ne eivät myöskään rajoitu vain marginaaliin.

"Onhan taidemusiikkiin haettu inspiraatiota luonnosta jo vuosisatoja. Indiemusiikissa lyödään aika paljonkin kättäpäivää luontomystiikan ja luonnon kanssa."

Kristinusko alkoi juurtua Suomeen noin 800-luvulla. Esikristilliset tavat hämärtyivät ja sekoittuivat kristinuskoon: esimerkiksi polttohautaus muuttui kristilliseksi ruumishautaukseksi. 1600-luvulla julistettiin kristinusko ainoaksi lailliseksi uskonnoksi, ja pakanallisina pidettyjä muinaisuskoja jopa vainottiin. Uskonnonvapaus palautettiin vasta 1920-luvulla.

Karhun kansan myötä satoja vuosia hiljaisuudessa toiminut suomenusko on nyt saanut esivallan tunnustuksen.
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskordinaattori Jussi Sohlberg varoo kuitenkin paisuttelemasta asian merkitystä. Hän muistuttaa, että liikkeet ovat pieniä eivätkä hae aktiivisesti jäseniä.

Kristillinen kirkko on historiassa tehnyt Sohlbergin mukaan vääryyksiä muinaisuskontoja kohtaan. Sohlbergin mielestä ei kirkolla ole kuitenkaan tarvetta pyytää suomenuskoisilta anteeksi. Samaa mieltä on Karhun kansan Ratinen, jonka mielestä ihmiset eivät ole vastuussa siitä, mitä vuosisatoja sitten tapahtui.

Sohlberg muistuttaa, että kirkko on elänyt jo pitkään rinnakkain erilaisten uskomusten kanssa. Ajatus siitä, että suomen- tai luonnonuskot uhkaisivat kirkon asemaa, on hänestä absurdi.

"Suomessa on arviolta 10 000 buddhalaista, mutta harvemmin kuulee puhuttavan buddhalaisuuden buumista."

Ovatko suomalaiset palaamassa juurilleen? Onko omena sopiva uhrilahja karhulle? Entä miltä kuulostaa psykedeelinen metsäfolk?
Katso Strada perjantaina 21.3.2014 klo 21.30!

Mertsi Murmann

Sarja: Strada
Strada Facebookissa
Strada Twitterissä

Aiheesta muualla:
Karhun kansan foorumi
Ylen Aamu-tv: Uskonnolliset yhdyskunnat Suomessa
Roman Schatzin Maamme-kirja: Pakanoiden paluu
Hexvessel-bändin kotisivut
Tenhi-bändin kotisivut

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri