Hyppää pääsisältöön

Kaisa: "Olin ratsastellut ravihevosilla pitkin pusikoita Suomessa - ja nyt alla olikin sheikin upea täysiverinen"

Kaisa eli kuin elokuvissa Englannissa. Kuva: Yle muistot_kaisa


KAISA:

Tasan 20 vuotta sitten asuin au pairina Esherissä, Surreyssä, noin 25 kilometriä lounaaseen Lontoon Citysta. Olin 20-vuotias pikkukaupungin tyttö, joka oli edellisenä vuonna lähtenyt ensimmäisen kerran Englantiin hävittäjälentäjänä työskennelleen brittimiehen vuoksi.

1990-luvun alussa se oli aika erikoista, sillä lentokoneessa Gibraltarille matkalla ollut golfaava vieruskaverikin ihmetteli, miten ihmeessä kokkolalainen tyttö voi tavata RAF:n lentäjän.

Bosnian sota vei miehen, mutta sydämeni jäi Englantiin.

Olimme tavanneet juhannuksena Kauhavalla lentäjien juhannuksessa. Purseriltakin sain matkaviemisiksi pullon shampanjaa ja wienernougatia. Oi sitä palvelua, kun maailmalle lähdettiin!

Bosnian sota vei miehen, mutta minun sydämeni jäi Englantiin.

Kun ovi valtiotieteelliseen ei auennut, lähdin au pairiksi. Minut valitsi perhe, kuulemma pirtsakan kuvan perusteella, joka tarvitsi au pairin oikeastaan vain yhden syyn takia. Perheen äiti suoritti täydentäviä lakiopintoja ja oli pois kotoa yhden yön seudun kerran kuudessa viikossa. Perhe halusi, että olen varmasti paikalla aina silloin lasten kanssa.

Perhe oli muuttanut muutamia vuosia aiemmin Etelä-Afrikasta. Isä oli syntyjään Windsorista, mutta kasvanut Rhodesiassa. Lapsia oli kaksi, tyttö, 7v ja poika, 5v.

Talon kokoa kuvaa, että jouduin pyytämään Suomesta soittavia antamaan puhelimen hälyttää pitkään, että ehdin "lounaissiivestä" puhelimeen.

Ihailin äidin tapaa kohdella ja kasvattaa lapsiaan. Kaikesta käytöksestä huokui sivistys ja älykkyys. Molemmat vanhemmat olivat juristeja ja mies työskenteli Cityssä.

Naapurustossa asui tunnettuja muusikoita Eric Claptonista lähtien.

Perhe oli erittäin kultivoitunut ja varakas. Asuinalue oli yksityinen ja sille johtava tie suojattu avattavalla portilla. Talon kokoa kuvaa, että jouduin pyytämään Suomesta soittavia antamaan puhelimen hälyttää pitkään, että ehdin "lounaissiivestä" puhelimeen.

Erään naapuritalon yläkerta ryöstettiin keskellä kirkasta päivää talon rouvan ollessa kotona, niin isoja talot olivat. Alueen varakkuutta kuvaa myös se, että naapurustossa asui tunnettuja muusikoita Eric Claptonista lähtien. Yhdessäkään talossa ei leikattu nurmikoita tai pesty ikkunoita itse, vaan kaikenlaista palvelusväkeä oli pilvin pimein. Turvallisuussyistä minäkään en saanut tuoda vieraita kotiin.

Koska suunnilleen ainoa säännöllinen puuha minulle oli talon siisteydestä huolehtiminen ja satunnainen ruoan laitto lapsille, otin tehtävät hyvin vakavasti.

En halunnut tuottaa perheelle pettymystä ja jätin juhlimisen hyvin vähiin, sillä edellinen au pair oli lähetetty kotiin siitä syystä. Jynssäsin talon neljä kylpyhuonetta hanoja myöten säkenöivän puhtaiksi tarkasti tehdyn lukujärjestyksen mukaan.

Aamupäivät kuluivatkin siivotessa, sillä neliöitä todellakin riitti. Iltapäivisin tein lapsille ruokaa ja silitin miehen paitoja. Siihenkin sain opetuksen Savile Row’lla, jotta kauluspaidan silittäminen sujui vähintäänkin oikeaoppisesti.

Koska perheen vanhemmat eivät koskaan käyneet missään iltariennoissa, oli minulla luppoaikaa silittämisestä ja siivousintoilusta huolimatta runsaasti.

Olin luopunut hevosestani muuttaessani Englantiin, joten perheen äiti hankki minulle työpaikan paikalliselta täysihoitotallilta. Sain ratsastella arkipäivisin varakkaiden ihmisten hevosilla, koska heillä ei siihen ollut aikaa ja sunnuntaisin tehdä tallitöitä perehtyen brittiläiseen ratsastuskulttuuriin.

Siihen asti olin lähinnä ratsastellut ravihevosilla pitkin pusikoita Suomessa ja yhtäkkiä alla olikin saudiarabialaisen sheikin upea täysiverinen. Kaiken lisäksi sain tallityöstä niin hyvää palkkaa, että tuplasin ansioni.

Koko vaatekaappi meni sen vuoden aikana täysin uusiksi eikä pelkästään siksi, että lihoin melkein 10 kiloa. Lauantaisin kuljettiin muiden au pairien kanssa shoppailemassa ja kaikissa mahdollisissa nähtävyyksissä. Tuli siinä Lontoon seudut koluttua.

Katselin perheen äitiä, joka odotteli miestään myöhään iltaisin kotiin ja päätin, etten koskaan elä tällaista elämää itse.

Hyvissä ajoin talven mittaan minulle alkoi tulla selväksi, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä.

Katselin perheen äitiä, joka odotteli miestään myöhään iltaisin kotiin ja päätin, etten koskaan elä tällaista elämää itse. Mies teki töitä kuutena päivänä viikossa, oli paljon työmatkoilla jopa viikkoja kerrallaan eikä aina tullut yöksi kotiin, vaan jäi The Savoy -hotelliin yöksi.

Jos minä en nähnyt miestä juuri koskaan, ei nähnyt vaimokaan paljon enempää. Sinä talvena hankin pääsykoekirjat itselleni, luin ne pariin kertaan läpi ja hain opiskelemaan Vaasaan hallintotiedettä.

Suomeen palasin pääsykokeiden alla mukanani 92 kiloa matkatavaroita. Äitini apua tarvittiin kantamisessa, mutta kilostakaan ei tarvinnut maksaa sakkoa.

Rakastin englantilaista elämänmenoa ja kuvittelin palaavani sinne takaisin pian.

Opin kielen melkolailla täydellisesti, jopa eteläafrikkalaisella korostuksella, mistä minua tallilla hieman kiusoiteltiin. Kaksi viikkoa yliopisto-opintojen aloittamisen jälkeen tapasin kuitenkin nykyisen mieheni, avioiduimme 1996 ja muutin hänen kanssaan kahdeksaksi vuodeksi Saksaan.

Englantiin palasin vasta 2012 työmatkalle. Silloin tuntui kuin en olisi ollut poissa ollenkaan. Sydän jäi Englantiin.

Kaisa

Lue myös:

Hannan, Pauliinan, Lilian, Minnan, Henriikan, Annan, Ennin, Riikan, Pepin, Emilian, Elinan, Ainon, Kaisan, Hennan, Riitan, Lauran, Ainon, Maijun, Petran, Ringan, Satun, Nooran, Marin, Johannan ja Riinan kertomukset heidän kokemuksistaan ulkomailla.