Hyppää pääsisältöön

Seitsemän hiihtokultaa Suomelle Albertvillen vammaiskisoissa 1992

Viidensissä talviparalympialaisissa suomalaissaalis hupeni entisestään. Kelkkahiihtäjät avasivat mitalitilinsä kuitenkin komeasti, ja edellisten kisojen kultarohmut hoitivat urakkansa nytkin kunnialla.

Ranskalaiset majoitusolot eivät saaneet suomalaisilta kehuja. Karuihin hotellihuoneisiin sängyn lisäksi juuri muuta mahtunut. Ruokakaan ei kaikille maittanut, eikä pyörätuolilla liikkuminen sujunut aivan mutkattomasti.

Suomen kisasaalis pieneni jälleen tuntuvasti. Kaikki 14 mitalia tulivat jälleen pohjoismaisista hiihtolajeista.

Ampumahiihdosta irtosi kaksi kultaa, kun sekä Jouko Grip että Kalervo Pieksämäki voittivat luokkansa. Hiihdon suomalaisvaltiksi jo aiemmissa kisoissa osoittautunut Grip otti murtomaalla lisäksi kultaa kympillä ja hopeaa pikamatkalla.

Murtomaapystyhiihdossa muhkeimpaan tulokseen ylsi kuitenkin Tanja Tervonen (myöh. Kari), joka saavutti jälleen kaksi kultaa käsivammaisten luokassa. Naisten LW6/8-lähdöissä oli kuitenkin kovin niukalti osanottajia, ja Tervonen pelkäsikin lajin kuolevan paralympialaisista.

Todellista suomalaisjuhlaa vietettiin kelkkahiihdossa, jossa Kari Joki-Erkkilä saavutti kaksi henkilökohtaista kultaa. Suomi sai vitosella ja viestissä lisäksi hopeaa ja kympillä vielä pronssia. Albertvillen talviolympialaisia olivat hallinneet norjalaiset mieshiihtäjät, mutta nyt kelkkahiihtäjät pääsivät näyttämään mallia Norjan kaatamisessa.

Näkövammaisten kilpailuissa Suomen Kirsti Pennanen ja Kaija Tuikkanen joutuivat tällä kertaa tyytymään kahteen pronssisijaan.

Kisojen mitalitilasto mullistui melkoisesti aikaisempiin kertoihin nähden. Kolmen kärjen muodostivat nyt USA, Saksa ja Itsenäisten valtioiden yhteisön yhdistetty joukkue. Suomi putosi yhden pykälän alaspäin sijoittuen viidenneksi.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto