Hyppää pääsisältöön

Henna: "Yhtenä hetkenä maailma kaatuu niskaan - seuraavana hetkenä olet maailman onnellisin"

Henna (oik.) maailmalla ystävänsä kanssa. Kuva: Yle muistot_henna

Kerro oma tarinasi, se tunne kun muutit ensimmäisen kerran ulkomaille opiskelemaan, töihin tai au pairiksi. Kirjoita ja lähetä kuva osoitteeseen aupairit@yle.fi - tai kommentoi Hennan tarinan alle omat kokemuksesi.


HENNA:

Minä olen yksi niistä monista unelmiaan jahtaamaan lähteneistä nuorista. Kesän 2013 lopussa kyllästyin siihen etten tiedä mikä haluan ammatiltani olla, saatika mitä edes elämältäni haluan.

Niinpä pakkasin matkalaukut ja aloitin uuden elämän toisella puolella maapalloa, tarkemmin sanottuna Australiassa. Enkä näin puolen vuoden jälkeen ole katunut hetkeäkään.

Yhtenä hetkenä koko maailma kaatuu niskaan ja tunnet itsesi pieneksi ja mitättömäksi ihmiseksi, kun taas jo seuraavana hetkenä olet maailman onnellisin eikä hymyä saa hyytymään sitten millään.

Muutin Sydneyyn taskussani vuoden työviisumi jonka turvin olisi tarkoitus vuosi täällä kengurumaassa vietellä. Matkani alkoi Sydneystä töiden ja kämpän metsästyksen merkeissä.

Yllättäen viikon sisällä löytyi unelmakämppä keskustasta kaikilla herkuilla; oli uima-altaita, tenniskenttää, kuntosalia ja jopa saunaa. Hetken kuluttua löytyi myös työt.

Alkuun sitä jännitti ja mietti ehkä liikaakin pärjääkö täällä koko vuoden. Löydänkö ystäviä? Riittääkö kielitaito? Selviänkö yksin?

Pian sai kuitenkin huomata, että olikin ympäröitynä ihanilla uusilla ystävillä ja sai rikastuttaa itseään monilla uusilla jutuilla.

Kolme kuukautta asuin Sydneyssä ja pääsin käsiksi paikalliseen arkeen mielestäni hyvin. Marraskuun loppupuolella jäin työttömäksi ja koin mahdollisuuteni kokeilla jotain aivan muuta. Niinpä lensin päivän varoitusajalla Sydneyn ihmisvilinästä keskelle tropiikkia, Darwiniin.

Kuva: Yle muistot_henna2

Muutin maailman parhaan perheen luo ja työskentelin heille au pairina helmikuun alkuun asti. Pään sisälläni oli aina ollut ajatus siitä, että aupparityö ei ole sitä mitä minä haluan tehdä. Niin monia ''kauhutarinoita'' kuultuani olin varma että minun tuurillani host-lapseni olisivat oikeita tyranneja ja työskentelisin niska limassa viikon jokaisena päivänä kellon ympäri. Toisin kuitenkin kävi.

Hostperhettäni ei kuvaa mikään muu sana yhtä hyvin kuin rento. Kaikilla tavoin.

Työajat olivat joustavat, eikä töitä ollut kuin parina päivänä viikossa sovittuihin kellonaikoihin. Palkan sain tuntipalkkana. Eikä missään vaiheessa työni edes tuntunut työltä, tykkäsin viettää aikaa kahden mitä energisimpien ja hauskimpien poikien kanssa.

Sen lisäksi että sain tältä perheeltä suunnattomasti apua, sain myös elää sitä ns. tavallista aussiarkea tämän perheen mukana sekä viettää hieman tavallisesta poikkeavan joulun ja uudenvuoden. Opin rakastamaan Darwinia ja tutustuin moniin muihin auppareihin joista tuli minulle erittäin läheisiä ystäviä.

Helmikuun puolessa välissä kun lähtö takaisin Sydneyyn koitti, olisi mieli tehnyt jäädä vielä hetkeksi.

Sitä tunnetta ei kai voi edes sanoin kuvailla kun kaverit näki kentällä ensimmäistä kertaa.

Sydneyssä odotti kuitenkin jälleen uudet seikkailut ja parhaimpana niistä se, että sain vieraita Suomesta. Kun puolivuotta on ollut näkemättä yhtäkään ''vanhaa'' ystävää ikävä alkaa olla ajoittain kova. Sitä tunnetta ei kai voi edes sanoin kuvailla kun kaverit näki kentällä ensimmäistä kertaa. Edessä on kaksi parasta kuukautta heidän kanssaan täällä Sydneyssä.

Vaikka paljon on vielä minulla edessä (itärannikko, Uusi-Seelanti) paljon olen jo saanut irtikin. Voin tältä istumalta sanoa, että elämäni paras päätös tapahtui silloin kun varasin lennot tänne.

Puolen vuoden aikana olen oppinut itsestäni uskomattoman paljon. Olen saanut käydä läpi tunteita joita en tiennyt edes olevan olemassa. Yhtenä hetkenä koko maailma kaatuu niskaan ja tunnet itsesi pieneksi ja mitättömäksi ihmiseksi, kun taas jo seuraavana hetkenä olet maailman onnellisin eikä hymyä saa hyytymään sitten millään.

Kaiken huipuksi saan hyvillä mielin vetää To Do -listaltani yli kohdan: Asu ulkomailla.

Henna

- lue myös blogi jota Henna kirjoittaa

Lue myös:

Hannan, Pauliinan, Lilian, Minnan, Henriikan, Annan, Ennin, Riikan, Pepin, Emilian, Elinan, Ainon, Kaisan, Hennan, Riitan, Lauran, Ainon, Maijun, Petran, Ringan, Satun, Nooran, Marin, Johannan ja Riinan kertomukset heidän kokemuksistaan ulkomailla.

  • Onko sinun vuorosi lähteä maailmalle tämän hetken suosituimman sarjan matkassa? Hae tulevalle Au pairit -kaudelle!

    Au pairien 7. kauden haku on avattu.

    Artikkelia muokattu 23.8.: Haku Au pairien uudelle kaudelle on päättynyt. Mikäli olet 18–28-vuotias ja koet, että nyt on juuri oikea hetki ottaa etäisyyttä Suomeen ja seikkailla kaukana kotoa – mutta myös ottaa vastuuta vieraan perheen lapsista – hae mukaan Au paireihin! Yle Areenan tämän kevään katsotuin ohjelma saa jatkoa ja etsimme nyt nuoria aikuisia uusiksi au paireiksi. Hakijan tule

  • Nyt on SOS! Testaa, oletko Au pairit-guru!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Testaa!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Nyt on tosifanin testi. Miten hyvin muistat eri kausien tapahtumia? Saatko kaikki oikein? Testaa tietosi nopeassa testissä!

  • Uudet au pairit esittäytyvät! - Tällä kaudella suunnataan Havaijin lämpöön

    Au pairit Havaijilla julkaistaan Yle Areenassa 29.5. klo 21.

    Au pairit -sarjan kuudes kausi vie nuoret au pairit Havaijille eksoottiselle ja kuvankauniille Oahun saarelle, joka on kiehtova sekoitus paratiisimaista luontoa ja suurkaupungin vilskettä. Uudet au pairit Talvikki, Emma, Annika ja Amma pakkaavat laukkunsa ja lähtevät sydämet avoinna uusiin seikkailuihin. Au pairit Havaijilla julkaistaan kokonaisuudessaan Yle Areenassa keskiviikkona 29.5.