Hyppää pääsisältöön

Eutanasia vie kärsimyksestä ja kuolemisen pelosta

Eutanasia herättää vahvoja tunteita ja voimakkaita keskusteluja, joissa esiin nousevat ihmisten erilainen arvomaailma. Inhimillisessä tekijässä kaksi naista kertoo, miksi heidän läheisensä halusivat eutanasian.

Kerttu Pekola ja Leena Mononen ovat leskiä, joiden puolisot halusivat parantumattomien sairauksiensa vuoksi eutanasian, armokuoleman. Pekolan puoliso sairastui parantumattomaan motoneuronisairauteen ALS:iin. Sairauden loppuvaihe saattaa olla tuskallinen. Monosen puolisolla puolestaan todettiin keuhkosyöpä. Sen ennustettiin etenevän nopeasti ja johtavan kuolemaan, jota edeltäisivät kovat kivut.

Molemmat naiset kuvaavat puolisoitaan vahvoiksi, määrätietoisiksi, optimistisiksi luonteiksi, joilla oli vahva elämänhalu, jota ei lannistanut edes tieto kuolemaan johtavasta sairaudesta. Miehiä yhdistu myös tahto siirtää kuolemisen hetkeä mahdollisimman kauaksi keinolla millä hyvänsä. Siitäkin huolimatta miehet valitsivat lopulta armokuoleman.

Suomessa eutanasia ei ole sallittu. Sen sijaan potilas voi kieltäytyä hoidoista. Useissa Euroopan maissa eutanasia on jo sallittu vuosien ajan. Ihmisen oma tahto, kärsimys ja parantumaton sairaus ovat esimerkiksi Hollannissa, Belgiassa ja Luxemburgissa armokuoleman kriteerejä. Leena Monosen hollantilaispuoliso sai eutanasian kotimaassaan.

Eutanasian saaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista niissäkään maissa, joissa se on sallittu. Hollannissa ulkopuolinen taho, yleensä lääkäri arvioi tilanteen todistajien läsnäollessa muun muassa kärsimyksen osalta ja varmistaa, että eutanasia on kuolevan oma tahto. Lisäksi hän konsultoi kollegoidensa kanssa ennen kuin lupa eutanasian suorittamiseen annetaan.

Sveitsissä eutanasian saamiseksi tehdään tarkka haastattelu, jossa varmistetaan, ettei kukaan ole painostanut kuolevaa eutanasiaan. Toisaalta viimeiset hetket videotallennetaan, jotta tilanteesta jäisi todistus, että eutanasia on ollut kuolevan oma tahto. Kerttu Pekolan puoliso sai eutanasian Sveitsissä.

Psykologi, kulttuurintutkija Leila Jylhänkangas teki väitöskirjan suomalaisten suhtautumisesta eutanasiaan. Sen mukaan eutanasia herättää meissä voimakkaita tunteita ja kiistoja. Tutkijan mukaan syynä on se, että ihmisillä on erilaisia arvoja, joihin he tukeutuvat miettiessään kuolemaa. Esimerkiksi lääkärit miettivät rooliaan ihmisen auttajana siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi toteuttaa kuolinapu. Tutkimukseen osallistuneista hoitajista ja lääkäreistä valtaosa pelkäsi myös syyllisyydentunnetta tai ahdistusta, joka voisi tulla eutanasian suorittamisen jälkeen.

Sen sijaan niin sanotut tavalliset ihmiset miettivät kärsimystä ja elämän loppuhetkeä. Tutkijan mukaan nykyihmisen tuntemat pelot tuonpuoleista kohtaan ovat siirtyneet tähän hetkeen. Mietitään kuoleman hetkeä, jonka toivotaan menevän mahdollisimman tuskattomasti.

Kerttu Pekolan ja Leena Monosen muistot puolisoistaan ja heidän viimeisistä hetkistään ja sanoistaan ovat valoisia ja kannustavia. Pekola toteaakin, että vaikka välillä on ollut vaikeaa, puolison viimeiset sanat "muista elää" auttavat jaksamaan.

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto