Hyppää pääsisältöön

Viulutaiteilija Leila Josefowicz "On tärkeä kuunnella myös sellaista mitä ei tunne"

Viulutaiteilija Leila Josefowicz soittaa RSOn konsertissa 21.3.2014 solistina. Hän soittaa kapellimestari Oliver Knussenin johdolla ja pianotaiteilija Kirill Gersteinin kanssa Alban Bergin kamarikonserton. Haastattelussa Leila Josefowicz kertoo Maria Puusaarelle mm. suhteestaan tämän hetken merkittävimpiin nykysäveltäjiin ja uuden musiikin merkityksestä.


Haastattelussa viulutaiteilija Leila Josefowicz - haastattelun suomennos

Tervetuloa takaisin Suomeen! Yleisölle siitä on kulunut tovi, mutta kaksi vuotta sitten teimme yhteistyötä Esa-Pekka Salosen viulukonserttoa levyttäessä.
Kyllä vain, ja minulla on siitä ihania muistoja - äänitimmehän sen täällä, silloin täysin uudessa ja upeassa konserttisalissa.

Se oli itse asiassa myös orkesterin alkuaikoja salissa. Mitä sen jälkeen on tapahtunut? Mitä elämääsi kuuluu?
Vielä kysyt! Elämässäni tapahtuu tällä hetkellä vaikka mitä. Esitin pari kuukautta sitten tilauksesta Luca Fransesconin hienon uuden teoksen nimeltä Duende, The Dark Notes. Tämä tapahtui Tukholmassa, ja se oli kaiken kaikkiaan upea kokemus. Joka tai joka toinen vuosi teen uuden tilaustyön säveltäjiltä, jotka puhuttelevat minua. Tilaustöihin liittyy luonnollisesti paljon tutkimista ja opiskelemista, mikä on minulle jännittävää.

Kauan sinulla kestää täysin uuden ja juuri sinulle sävelletyn teoksen työstämisessä, sen tutkimisessa ja harjoittelussa?
Yleisesti ottaen pyydän valmiit teokset säveltäjiltäni noin vuotta etukäteen, jolloin minulla todella on aikaa tutustua niihin kunnolla. On paljon antoisampaa, kun tunnen musiikin kielen läpikotaisin. Se edesauttaa esiintymistäni, se helpottaa yleisöä musiikin ymmärtämisessä, se välittää oikean sanoman siitä, että tämä on aivan yhtä tärkeä kuin Beethovenin viulukonsertto… Tämän takia pyydän teoksia hyvissä ajoin - aina en niitä saa, mutta useimmiten osaan olla melko suostuttelevainen.

Olet ollut osa musiikkimaailmaa koko ikäsi. Olit lapsena huippulahjakkuus ja soitit tunnettuja konserttoja ja klassikkoteoksia, mutta nyt vanhempana olet siirtynyt 2000-luvun nykymusiikkiin. Mikä on tämän muutoksen takana?
Erittäin hyvä kysymys. Vartuin tietysti mahtavassa ympäristössä ja opetuksessa, joten soitin hyvin nuorena kaikki perusteokset ja konsertot aina Bruchista ja Mendelssohnista alkaen. Myöhemmin, tosin edelleen nuorena, siirryin Henri Vieuxtempsiin, Saint-Saënsiin, Tšaikovskiin jne. Näiden lisäksi opettelin tietenkin pienempiä helmiä encoreihin ja sooloesityksiin. Tämä kaikki oli tottakai olennaista uralleni. Tällöin minulle myös korostettiin vertailevan kuuntelemisen merkitystä, mikä onkin perusohjelmistoa opettelevalle muusikonalulle tärkeää.

Ajan kuluessa tämä käsitys vertailevasta kuuntelemisesta alkoi kuitenkin rasittaa minua. Mielestäni se on jollain tavalla ottanut klassisen musiikin maailman valtaansa ainakin siinä mielessä, että ihmiset muodostavat tarkan käsityksen siitä, mistä pitävät. Heistä tulee hyvin mukavuudenhaluisia, he ennakoivat kuuntelemaansa, he tietävät mitä heidän lempilevytyksensä tekevät ja kaikki tämä muodostaa odotuksia suuntaan jos toiseen.

Itsessään tämä ei tietenkään ole mitenkään huono asia, mutta mielestäni se ei ole kovin spontaania eikä aidosti luovaa niinkuin musiikin tulisi olla. Sen pitäisi olla vuorovaikutteista, spontaania, yllätyksellistä! Kerrassaan rakastan sitä, etteivät ihmiset ole ikinä kuulleet korvillaan niitä ääniä, joita soitan uutta musiikkia esittäessäni. Heidät ikään kuin pakotetaan musiikilliselle matkalle tietämättä minne päätyvät. Tällöin meidän esiintyjien rooliksi jää johdattaa heidät tälle matkalle. Onkin hyvin tärkeää, että ihmiset kuuntelevat myös musiikkia, jota he eivät tunne entuudestaan. Tämä “tuntemattoman” musiikin osuus on edelleen valtavan paljon pienempi kuin ihmisille tutun musiikin osuus, ja osaltani yritänkin tasapainottaa tätä epäsuhtaa.

Ketkä ovat läheisimmät säveltäjäystäväsi? Tietysti ainakin Esa-Pekka Salonen.
Tottakai! Oliver Knussen on hyvin rakas kollega ja ystävä. Hän ei itse asiassa säveltänyt teostaan minulle, mutta olemme sen kanssa kiertäneet maailmaa yhdessä monen monta kertaa. Myös Thomas Adès on minulle tärkeä säveltäjä. Steven Mackey sävelsi Beautiful Passing -teoksen, joka on itse asiassa yksi Hannun Linnun lempiteoksia.

Hienosti äännetty “Hannu”!
Tärkeisiin säveltäjiin kuuluu myös Colin Matthews, jonka viulukonserton soitin täällä Finlandia-talossa joitain vuosia sitten. John Adamsia soitan hyvin usein, ja häneltä tulee myös seuraava tilaustyöni, jota hän kutsuu sinfoniaksi viululle ja orkesterille. Sitä saamme odottaa ensi vuoteen.

Tunnet siis isoja nimiä elävien säveltäjien joukosta. Auttaako se sinua lähestymään esimerkiksi tämän viikon ohjelmistoa, jolloin soitat Alban Bergin kamarikonserton?
Tämä ohjelmisto on siitä upea, että nämä ovat hyvin tärkeitä 1900-luvun teoksia, joita ei voi ikinä tuntea tarpeeksi hyvin. On myös harvinaista saada Oliver Knussen johtamaan kokonaista ohjelmistoa, joten tästä tulee todella jännittävää.

Oletko soittanut tätä Bergia ennen?
Olen itse asiassa, juurikin Kirillin ja Ollien Knussen kanssa Yhdysvalloissa. Olemme siis saaneet jo vahinkoa aikaan!

Haastattelu Maria Puusaari - Video Sandra Saulo - Suomennos

Elissa Shaw

Julkaistu 20.3.2014 - Päivitetty 24.3.2014

  • Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Säveltäjä Kalevi Ahon ja BIS-levy-yhtiön vuosikymmeniä kestänyt yhteinen taival jatkuu, kun tasaiseen tahtiin ilmaantuu uutta Aho-äänistöä uusina tallenteina. Noin kolmenkymmenen profiilijulkaisun ansiosta alkaa valtaosa Ahon laajan tuotannon tärkeimmistä teoksista löytyä soivina dokumentteina.

  • Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    No nyt! Musiikinhistorian sameat kerrokset kirkastuvat jälleen, kun Göteborgin sinfoniaorkesteri esittelee kapellimestari Johannes Gustavssonin johdolla kolme aiemmin äänitteillä kuulematonta teosta. Kiinnostavan kokonaisuuden säveltäjänimiä ovat Ida Moberg, Valborg Aulin sekä Elfrida Andrée. Ruotsalainen Elfrida Andrée (1841–1929) oli muun muassa säveltäjä, kapellimestari ja urkuri.

  • Trumpetti pelasti amerikansuomalaisen Allan Sihvolan hengen – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa

    Amerikansuomalainen muusikko vankileirien saaristossa.

    Amerikansuomalainen Allan Sihvola muutti 12-vuotiaana 1933 perheensä mukana ihanneyhteiskuntaa rakentamaan Neuvosto-Karjalaan. Toisen maailmansodan aikana hän joutui suomalaisena Tsheljabinskin vankileirille. Vähän yli 20-vuotias Sihvola laihtui luurangon laihaksi, mutta säilyi hengissä, sillä trumpetistina hänet hyväksyttiin leirin soittokuntaan. Kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa, Sihvola ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan. Vei 25 vuotta ennen kuin kirja "Stalinin taivaan alle" julkaistiin.