Rakastunut Tarzan ja hurmaavat apinat

”Tää alku on aika surullinen”, kuiskaa 9-vuotias poikani vakavana katsomon pimeydessä. Nyökkäilen kyyneleet silmissä. Kaupunginteatterin Tarzan-musikaalin alku ottaa luulot pois. Palavasilmäiset leopardit hyökkäävät, ja surmaavat yhdessä rytäkässä niin Tarzan-vauvan vanhemmat kuin Kala-äidin apinavauvankin. Niinhän Tarzanin saaga alkaa - mutta kun vieressä istuu tarinaan ensi kertaa tutustuva lapsi, näkee aikuinenkin rajut tapahtumat kuin ensimmäistä kertaa. 

Onneksi iloinen melske täyttää pian näyttämön. Leikkisät gorillat kisailevat värikkään, sadunomaisen viidakon keskellä. He osaavat myös breikata! Tarzan on kasvanut nokkelaksi pikkupojaksi, joka jekuttaa heimoveljiään. Tarzanin ja apinoiden sanailu naurattaa niin lapsia kuin aikuisiakin. ”Mitä jäbä duunaa”, huikkaa yksi apina, ja seurassani olevat poikani ja hänen serkkunsa kikattavat ihastuksissaan. Ensi-illassa pikku-Tarzanin roolin rennosti vetänyt Luka Haikonen on valloittava kaveri. Elina Kolehmaisen apinapuvut ovat kerrassaan hienoja, varsinkin heimopäällikkö Kerchak (Panu Vauhkonen) on hurja ilmestys. Sanna Majuri esittää koskettavasti Kala-apinaa. Matti Leinon Terk-apina, jonka kohtalona on olla muuta heimoa fiksumpi, on sympaattinen ja lystikäs hahmo.

Musikaalin ensimmäinen puoliaika on kaikkineen erittäin viihdyttävä. Phil Collinsin Disneyn Tarzan-elokuvaan säveltämä musiikki on minun makuuni ehkä hieman yhdentekevää - mutta esiintyjät laulavat taitavasti, orkesteri soittaa vetävästi, Kari Rentolan ohjaus on sujuvaa, ja tunnelma pysyy korkealla. Aikuista Tarzania näyttelevä Jon-Jon Geitel on kuin luotu sutjakkaaksi apinamieheksi. Tarinassa riittää jännittäviä käänteitä ja isoja tunteita: Kerchak hylkää Tarzanin metsän uumeniin. Kala jättää heimon poikansa tähden. Tarzan pelastaa Janen lihansyöjäkasvin kidasta.

Janesta on tehty aikojen saatossa monenlaisia tulkintoja, toisinaan hänet on nähty avuttomana ja heikkona, toisinaan Jane loikkii sujuvasti puusta toiseen. Kaupunginteatterin Jane (Elina Aalto) on piristävä ja raikas hahmo – Janesta on tehty luonnontutkija, joka syöksyy silmät suurina syynäämään viidakon ihmeitä.

Toinen puoliaika käynnistyy riemukkaalla apinatanssilla, mutta sen jälkeen meno hidastuu. Se on käsikirjoituksen syytä. Tarina keskittyy nyt Tarzanin ja Janen ihastumiseen. Pakko sanoa: apinoiden keskellä remuava seikkailija-Tarzan on huomattavasti kiinnostavampi kuin rakkauttaan hehkuttava balladi-Tarzan. Kerronta jotenkin jumittaa rakkauslaulusta toiseen. Kieron Claytonin (Kari Mattila) juonittelut eivät riitä sähäköittämään meininkiä. Pikkupojat vierelläni alkavat kiemurrella tuoleissaan. Mieleen nousee muisto lapsuudesta: kuinka pettynyt olinkaan, kun luin Tarzan-kirjaa, jossa apinamies kulkee Englannin katuja, tavalliset vaatteet päällään. Missä leijonat! Missä krokotiilit! Missä kiihkeät kamppailut ja karmiva urosapinan taisteluhuuto!

Lapsiseuralaiseni olivat varsin tyytyväisiä näkemäänsä. Yksi iso toive tosin oli: ”Enemmän taistelua!”. Tällä kertaa olin poikani kanssa täysin samaa mieltä.  

Helsingin Kaupunginteatteri: Tarzan. Perustuu Edgar Rice Burroughsin tarinaan ”Tarzan, apinain kuningas” ja Disney-elokuvaan ”Tarzan”. Käsikirjoitus David Henry Hwang, sävellys ja laulujen sanat Phil Collins. 

Suomennos Mikko Koivusalo, ohjaus Kari Rentola. Koreografia Marjo Kuusela ja Oula Kitti. Kapellimestari Risto Kupiainen. Lavastus Katariina Kirjavainen, puvut Elina Kolehmainen, valot William Iles, äänet Kirsi Peteri ja Jori Tossavainen, naamiointi ja kampaukset Milja Mensonen. 

Rooleissa mm. Jon-Jon Geitel, Saska Pulkkinen, Elina Aalto, Raili Raitala, Sari Haapamäki, Haza Hajipoori, Pekka Hiltunen, Sara Hirn, Annamaria Karhulahti, Jimi Kettunen, Petrus Kähkönen, Matti Leino, Sanna Majuri, Kari Mattila, Hanna Mönkäre, Unto Nuora, Emilia Nyman, Kaisa Pesonen, Tuukka Raitala, Matti Olavi Ranin, Eero Saarinen, Inka Tiitinen, Panu Vauhkonen, Mikko Vihma, Sakari Saikkonen, Jeffrey Kam, Ville Seivo, Luka Haikonen/Wiljami Miettunen/Pablo Ounaskari.

Ensi-ilta 20.3.2014