Hyppää pääsisältöön

Rakastunut Tarzan ja hurmaavat apinat

Helsingin Kaupunginteatteri: Tarzan. Kuvassa Luka Haikonen ja Pekka Hiltunen.
Helsingin Kaupunginteatteri: Tarzan. Kuvassa Luka Haikonen ja Pekka Hiltunen. Kuva: Mirka Kleemola/ Imagenary Oy pekka hiltunen.

”Tää alku on aika surullinen”, kuiskaa 9-vuotias poikani vakavana katsomon pimeydessä. Nyökkäilen kyyneleet silmissä. Kaupunginteatterin Tarzan-musikaalin alku ottaa luulot pois. Palavasilmäiset leopardit hyökkäävät, ja surmaavat yhdessä rytäkässä niin Tarzan-vauvan vanhemmat kuin Kala-äidin apinavauvankin. Niinhän Tarzanin saaga alkaa - mutta kun vieressä istuu tarinaan ensi kertaa tutustuva lapsi, näkee aikuinenkin rajut tapahtumat kuin ensimmäistä kertaa. 

Panu Vauhkonen ja Luka Haikonen. Kuva Mirka Kleemola.Onneksi iloinen melske täyttää pian näyttämön. Leikkisät gorillat kisailevat värikkään, sadunomaisen viidakon keskellä. He osaavat myös breikata! Tarzan on kasvanut nokkelaksi pikkupojaksi, joka jekuttaa heimoveljiään. Tarzanin ja apinoiden sanailu naurattaa niin lapsia kuin aikuisiakin. ”Mitä jäbä duunaa”, huikkaa yksi apina, ja seurassani olevat poikani ja hänen serkkunsa kikattavat ihastuksissaan. Ensi-illassa pikku-Tarzanin roolin rennosti vetänyt Luka Haikonen on valloittava kaveri. Elina Kolehmaisen apinapuvut ovat kerrassaan hienoja, varsinkin heimopäällikkö Kerchak (Panu Vauhkonen) on hurja ilmestys. Sanna Majuri esittää koskettavasti Kala-apinaa. Matti Leinon Terk-apina, jonka kohtalona on olla muuta heimoa fiksumpi, on sympaattinen ja lystikäs hahmo.

Musikaalin ensimmäinen puoliaika on kaikkineen erittäin viihdyttävä. Phil Collinsin Disneyn Tarzan-elokuvaan säveltämä musiikki on minun makuuni ehkä hieman yhdentekevää - mutta esiintyjät laulavat taitavasti, orkesteri soittaa vetävästi, Kari Rentolan ohjaus on sujuvaa, ja tunnelma pysyy korkealla. Aikuista Tarzania näyttelevä Jon-Jon Geitel on kuin luotu sutjakkaaksi apinamieheksi. Tarinassa riittää jännittäviä käänteitä ja isoja tunteita: Kerchak hylkää Tarzanin metsän uumeniin. Kala jättää heimon poikansa tähden. Tarzan pelastaa Janen lihansyöjäkasvin kidasta.

Saska Pulkkinen, Sanna Majuri, Elina Aalto. Kuva Mirka Kleemola Janesta on tehty aikojen saatossa monenlaisia tulkintoja, toisinaan hänet on nähty avuttomana ja heikkona, toisinaan Jane loikkii sujuvasti puusta toiseen. Kaupunginteatterin Jane (Elina Aalto) on piristävä ja raikas hahmo – Janesta on tehty luonnontutkija, joka syöksyy silmät suurina syynäämään viidakon ihmeitä.

Toinen puoliaika käynnistyy riemukkaalla apinatanssilla, mutta sen jälkeen meno hidastuu. Se on käsikirjoituksen syytä. Tarina keskittyy nyt Tarzanin ja Janen ihastumiseen. Pakko sanoa: apinoiden keskellä remuava seikkailija-Tarzan on huomattavasti kiinnostavampi kuin rakkauttaan hehkuttava balladi-Tarzan. Kerronta jotenkin jumittaa rakkauslaulusta toiseen. Kieron Claytonin (Kari Mattila) juonittelut eivät riitä sähäköittämään meininkiä. Pikkupojat vierelläni alkavat kiemurrella tuoleissaan. Mieleen nousee muisto lapsuudesta: kuinka pettynyt olinkaan, kun luin Tarzan-kirjaa, jossa apinamies kulkee Englannin katuja, tavalliset vaatteet päällään. Missä leijonat! Missä krokotiilit! Missä kiihkeät kamppailut ja karmiva urosapinan taisteluhuuto!

Lapsiseuralaiseni olivat varsin tyytyväisiä näkemäänsä. Yksi iso toive tosin oli: ”Enemmän taistelua!”. Tällä kertaa olin poikani kanssa täysin samaa mieltä.  

 

 

Helsingin Kaupunginteatteri: Tarzan. Perustuu Edgar Rice Burroughsin tarinaan ”Tarzan, apinain kuningas” ja Disney-elokuvaan ”Tarzan”. Käsikirjoitus David Henry Hwang, sävellys ja laulujen sanat Phil Collins. 

Suomennos Mikko Koivusalo, ohjaus Kari Rentola. Koreografia Marjo Kuusela ja Oula Kitti. Kapellimestari Risto Kupiainen, lavastus Katariina Kirjavainen, puvut Elina Kolehmainen, valot William Iles, äänet Kirsi Peteri ja Jori Tossavainen, naamiointi ja kampaukset Milja Mensonen. Rooleissa mm. Jon-Jon Geitel, Saska Pulkkinen, Elina Aalto, Raili Raitala, Sari Haapamäki, Haza Hajipoori, Pekka Hiltunen, Sara Hirn, Annamaria Karhulahti, Jimi Kettunen, Petrus Kähkönen, Matti Leino, Sanna Majuri, Kari Mattila, Hanna Mönkäre, Unto Nuora, Emilia Nyman, Kaisa Pesonen, Tuukka Raitala, Matti Olavi Ranin, Eero Saarinen, Inka Tiitinen, Panu Vauhkonen, Mikko Vihma, Sakari Saikkonen, Jeffrey Kam, Ville Seivo, Luka Haikonen/Wiljami Miettunen/Pablo Ounaskari.

 Ensi-ilta 20.3.2014 

 

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Rovaniemen terävin kynä – Jari Tervo

    Henkilökuvassa pitkän ja ytimekkään tekstin taitaja.

    Runoilevasta toimittajasta tuli veijarikirjailija ja koko kansan tv-suosikki. Jari Tervo kertoo, miten kirjoitetaan pitkästi ja ytimekkäästi.

  • Yksi tekijä, kolme kirjailijaa – Pirkko Saisio

    Henkilökuvassa rooleja kokeileva kirjailija-teatterintekijä.

    Pirkko Saision piti olla työväenkirjallisuuden nuori toivo. Työväenkirjallisuus meni, Saisio jäi. Salanimillä hän on kokeillut, miten erilaista palaute on, kun kirjailija onkin mies.

  • "Huono ammatti, hyvä harrastus" – antiboheemi Paavo Haavikko

    Henkilökuvassa kirjailija, pamfletisti, liikemies, näkijä.

    Paavo Haavikko oli ikäpolvensa merkittävin lyyrikko, joka teki pesäeron taiteilijaromantiikkaan ja neronpalvontaan. Yli sadan kirjan mies sanoi kirjoittamista harrastuksekseen: "Minä en ole se kirjailija. Minä olen se, joka tekee kaikkea muuta."

  • Avaruusromua: Soita e tai y!

    Soita y-sävel ympäristön puolesta!

    Soita e-sävel! Soita se ympäristön puolesta! Näin innostavat kollegoitaan norjalaiset muusikot Guro Skumsnes Moe ja Ole-Henrik Moe. Heidän valitsemansa e-sävel saa selityksensä, kun lukee heidän viestinsä englanniksi: Play the tone E for the environment. Avaruusromussa ympäristöaktiivisten sävelten lisäksi muun muassa softamoogia, variaatioita pöydälle ja musiikkia Akaasisista arkistoista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • William Faulknerin Liekehtivä elokuu on kirjallisuuden historian rajuin oppitunti rasismista

    Kirjailija Leena Landerin haastattelu William Faulknerista.

    "Avainkohtaus on se, jossa mies pitkän kidutuksen päätteeksi pakottaa pojan rukoilemaan polvillaan Jumalan anteeksiantoa. Itselläni on paljonkin omakohtaisia kokemuksia polvirukouksista, onneksi ei lähelläkään tämän romaanin kauhukuvausta." Kirjailija Leena Lander kertoo, mikä William Faulknerin Liekehtivässä elokuussa on vaikuttanut häneen – ja miksi vuonna 1932 ilmestynyt romaani on edelleen ajankohtainen.

  • Avaruusromua: 8500 tonnia ongelmajätettä

    Avaruudessa seilaa yli 130 miljoonaa romun kappaletta.

    Ihmiskunta on ollut ahkera. Kuluneen kuudenkymmenen vuoden kuluessa se on saanut lähetettyä noin 9000 satelliittia maapalloa kiertävälle radalle. Tällä hetkellä niistä kiertää maapalloa noin 5000. Näistä satelliitista toimii parisen tuhatta. Loput ovat ongelmajätettä, avaruusromua. Euroopan avaruusjärjestö ESA:n mukaan maapalloamme kiertää liki 8500 tonnia avaruusromua. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Avaruusromua: Metsä ei kaipaa ihmistä

    Metsä voi parantaa.

    Vietä muutama minuutti metsässä, niin verenpaineesi laskee. Tunti tai pari metsässä hoitaa meidän aivojamme paremmin kuin mielialalääkkeet, sanovat asiantuntijat. Metsässä sydämen syke rauhoittuu ja stressihormonin määrä laskee meidän elimistössämme. Metsä on tehokas lääke stressiin ja masennukseen. Metsä voi parantaa, jos annamme sille mahdollisuuden. Myös musiikki voi auttaa. Toimittajana Jukka Mikkola.