Hyppää pääsisältöön

Rakastunut Tarzan ja hurmaavat apinat

Helsingin Kaupunginteatteri: Tarzan. Kuvassa Luka Haikonen ja Pekka Hiltunen.
Helsingin Kaupunginteatteri: Tarzan. Kuvassa Luka Haikonen ja Pekka Hiltunen. Kuva: Mirka Kleemola/ Imagenary Oy pekka hiltunen.

”Tää alku on aika surullinen”, kuiskaa 9-vuotias poikani vakavana katsomon pimeydessä. Nyökkäilen kyyneleet silmissä. Kaupunginteatterin Tarzan-musikaalin alku ottaa luulot pois. Palavasilmäiset leopardit hyökkäävät, ja surmaavat yhdessä rytäkässä niin Tarzan-vauvan vanhemmat kuin Kala-äidin apinavauvankin. Niinhän Tarzanin saaga alkaa - mutta kun vieressä istuu tarinaan ensi kertaa tutustuva lapsi, näkee aikuinenkin rajut tapahtumat kuin ensimmäistä kertaa. 

Panu Vauhkonen ja Luka Haikonen. Kuva Mirka Kleemola.Onneksi iloinen melske täyttää pian näyttämön. Leikkisät gorillat kisailevat värikkään, sadunomaisen viidakon keskellä. He osaavat myös breikata! Tarzan on kasvanut nokkelaksi pikkupojaksi, joka jekuttaa heimoveljiään. Tarzanin ja apinoiden sanailu naurattaa niin lapsia kuin aikuisiakin. ”Mitä jäbä duunaa”, huikkaa yksi apina, ja seurassani olevat poikani ja hänen serkkunsa kikattavat ihastuksissaan. Ensi-illassa pikku-Tarzanin roolin rennosti vetänyt Luka Haikonen on valloittava kaveri. Elina Kolehmaisen apinapuvut ovat kerrassaan hienoja, varsinkin heimopäällikkö Kerchak (Panu Vauhkonen) on hurja ilmestys. Sanna Majuri esittää koskettavasti Kala-apinaa. Matti Leinon Terk-apina, jonka kohtalona on olla muuta heimoa fiksumpi, on sympaattinen ja lystikäs hahmo.

Musikaalin ensimmäinen puoliaika on kaikkineen erittäin viihdyttävä. Phil Collinsin Disneyn Tarzan-elokuvaan säveltämä musiikki on minun makuuni ehkä hieman yhdentekevää - mutta esiintyjät laulavat taitavasti, orkesteri soittaa vetävästi, Kari Rentolan ohjaus on sujuvaa, ja tunnelma pysyy korkealla. Aikuista Tarzania näyttelevä Jon-Jon Geitel on kuin luotu sutjakkaaksi apinamieheksi. Tarinassa riittää jännittäviä käänteitä ja isoja tunteita: Kerchak hylkää Tarzanin metsän uumeniin. Kala jättää heimon poikansa tähden. Tarzan pelastaa Janen lihansyöjäkasvin kidasta.

Saska Pulkkinen, Sanna Majuri, Elina Aalto. Kuva Mirka Kleemola Janesta on tehty aikojen saatossa monenlaisia tulkintoja, toisinaan hänet on nähty avuttomana ja heikkona, toisinaan Jane loikkii sujuvasti puusta toiseen. Kaupunginteatterin Jane (Elina Aalto) on piristävä ja raikas hahmo – Janesta on tehty luonnontutkija, joka syöksyy silmät suurina syynäämään viidakon ihmeitä.

Toinen puoliaika käynnistyy riemukkaalla apinatanssilla, mutta sen jälkeen meno hidastuu. Se on käsikirjoituksen syytä. Tarina keskittyy nyt Tarzanin ja Janen ihastumiseen. Pakko sanoa: apinoiden keskellä remuava seikkailija-Tarzan on huomattavasti kiinnostavampi kuin rakkauttaan hehkuttava balladi-Tarzan. Kerronta jotenkin jumittaa rakkauslaulusta toiseen. Kieron Claytonin (Kari Mattila) juonittelut eivät riitä sähäköittämään meininkiä. Pikkupojat vierelläni alkavat kiemurrella tuoleissaan. Mieleen nousee muisto lapsuudesta: kuinka pettynyt olinkaan, kun luin Tarzan-kirjaa, jossa apinamies kulkee Englannin katuja, tavalliset vaatteet päällään. Missä leijonat! Missä krokotiilit! Missä kiihkeät kamppailut ja karmiva urosapinan taisteluhuuto!

Lapsiseuralaiseni olivat varsin tyytyväisiä näkemäänsä. Yksi iso toive tosin oli: ”Enemmän taistelua!”. Tällä kertaa olin poikani kanssa täysin samaa mieltä.  

 

 

Helsingin Kaupunginteatteri: Tarzan. Perustuu Edgar Rice Burroughsin tarinaan ”Tarzan, apinain kuningas” ja Disney-elokuvaan ”Tarzan”. Käsikirjoitus David Henry Hwang, sävellys ja laulujen sanat Phil Collins. 

Suomennos Mikko Koivusalo, ohjaus Kari Rentola. Koreografia Marjo Kuusela ja Oula Kitti. Kapellimestari Risto Kupiainen, lavastus Katariina Kirjavainen, puvut Elina Kolehmainen, valot William Iles, äänet Kirsi Peteri ja Jori Tossavainen, naamiointi ja kampaukset Milja Mensonen. Rooleissa mm. Jon-Jon Geitel, Saska Pulkkinen, Elina Aalto, Raili Raitala, Sari Haapamäki, Haza Hajipoori, Pekka Hiltunen, Sara Hirn, Annamaria Karhulahti, Jimi Kettunen, Petrus Kähkönen, Matti Leino, Sanna Majuri, Kari Mattila, Hanna Mönkäre, Unto Nuora, Emilia Nyman, Kaisa Pesonen, Tuukka Raitala, Matti Olavi Ranin, Eero Saarinen, Inka Tiitinen, Panu Vauhkonen, Mikko Vihma, Sakari Saikkonen, Jeffrey Kam, Ville Seivo, Luka Haikonen/Wiljami Miettunen/Pablo Ounaskari.

 Ensi-ilta 20.3.2014 

 

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Teollista kansanmusiikkia

    Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu?

    Me teemme teollista kansanmusiikkia. Industrielle Volksmusik. Näin kuvaili Kraftwerkin toinen perustajajäsen Ralf Hütter yhtyeen musiikkia 1970-luvun alussa. Hän kuvaili maailmaa, joka käyttää koneita. Sivilisaatiota, joka perustuu teknologian kehitykseen. Taidetta, joka käyttää teknologiaa. Musiikkia, jossa soivat koneet. Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • “Pelaaminen on monille keino elää vaihtoehtotodellisuudessa” – Tonislav Hristov teki elokuvan roolipelaamisesta

    Dokumentti-elokuva roolipelin voimasta.

    Veeran maaginen elämä -dokumentissa selviää, että sen päähenkilö on oppinut käsittelemään lapsuuden traumojaan pelaamisen kautta. “Minusta elokuva kertoo ennen kaikkea demonien karkottamisesta”, ohjaaja Tonislav Hristov sanoo. Sundance-festivaaleilla ja Berliinin elokuvajuhlillakin esitetty suomalaisdokumentti kertoo roolipelaamisesta.

  • Mitä kieltä koirasi ymmärtää parhaiten?

    Koiralle äänenpaino ja eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat.

    Lässytätkö ja leperteletkö koirallesi, vai puhutko sille selkeästi artikuloiden? Kumpikaan ei ole väärin. Koira lukee taitavasti äänensävyjä ja ymmärtää lepertelevän ihmisen olevan suopealla tuulella. Toimintaohjeita se ottaa mielellään vastaan selkeällä ja yksiselitteisellä kielellä.

  • Avaruusromua: Onko kenelläkään taskulamppua?

    Se ei todellakaan ollut mikään logistiikan riemuvoitto.

    Parikymmentä konserttia ja käsittämätön määrä autolla ajelua. Sellainen oli saksalaisen Tangerine Dreamin ensimmäinen Iso-Britannian kiertue vuonna 1974. Se ei todellakaan ollut mikään logistiikan riemuvoitto. Omaelämäkerrassaan yhtyeen johtohahmo Edgar Froese muistelee, kuinka yhtye sukkuloi ristiin rastiin Iso-Britanniaa tavalla, joka vaikutti täysin suunnittelemattomalta. Mutta miksi eräs yhtyeen jäsenistä halusi vankilaan? Mikä sai miehet eksymään Dartmoorin sumuun? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kai Ekholm: Kirjasto on lupaus sivistyksestä, yhteisyydestä, ja jatkuvuudesta

    Kansalliskirjasto inspiroi edelleen Kai Ekholmia

    Kirjojen lukemisen lähettilääksi intoutunut tutkija ja tietokirjailija Kai Ekholm tietää mistä puhuu. Lähes neljäkymmentä vuotta kirjastomaailmassa työskennellyt, Kansalliskirjaston ylihoitajan virasta eläköitynyt Kai Ekholm puhuu lämmöllä kirjojen lukemisen merkityksestä ja kirjastojen tärkeydestä. Tampereen yliopistossa lehtorina sekä Vaasan yliopistossa professorina toiminut Ekholm keskittyy nyt eläköidytään organisoimaan omaa laajaa kirja- ja levykokoelmaansa. Useita tietokirjoja, ja dekkareita kirjoittaneena hän unelmoi myös kirjoittavansa enemmän tulevaisuudessa.

  • Sallikaa meidän selittää, mistä miesselittämisessä on kysymys

    Feministinen klassikkoteksti on suomennettu – entä sitten?

    Kaikki miehet eivät miesselitä, mutta jotkut selittävät, ja se kertoo paljon suuremmasta ongelmasta keskuudessamme, väittää Rebecca Solnit feministisessä klassikkoesseessään. Hannamari Hoikkala ja Tuomas Karemo möyhivät Solnitin suomeksi ilmestynyttä kokoelmaa Miehet selittävät minulle asioita.

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Olin ylpeä, kun voitin laulufobiani" – Anna Calvia verrataan Nick Caven ja PJ Harveyn kaltaisiin tähtiin

    Anna Calvi on uuden ajan kitarasankari

    Omia musiikillisia polkujaan kulkeva Anna Calvi on yksi tämän hetken kiinnostavimpia artisteja. Hän on hakenut vaikutteita useasta eri musiikkigenrestä, rajoja kaihtamatta. Näin on syntynyt soundi, jota verrataan Nick Caven ja PJ Harveyn kaltaisiin supertähtiin. Kaiken lisäksi Calvi nousee rockin kitarasankarien pitkän perinteen jatkajaksi. KulttuuriCocktail sai Anna Calvin haastattelun juuri ennen Helsingin keikkaa.