Hyppää pääsisältöön

Veronalennuselokuvista hyötyivät kaikki

Ennen television tuloa liikkuva kuva oli harvinaisuus ja etenkin uutiskuvia näki lähinnä valokuvina sanomalehdissä. Elokuvateattereilla oli mahdollisuus tarjota kansalle katsottavaa, mutta niiden toimintaa hankaloitti tiukka verotus. Molempiin pulmiin syntyi oivallinen ratkaisu, kun vuonna 1933 laadittiin laki, jonka mukaan tietyt laatuvaatimukset täyttävä, pitkän elokuvan edellä esitettävä kotimainen lyhytelokuva oikeutti teatterinomistajan viiden prosentin veronalennukseen.

Jo ennen lainmuutosta muutamat elokuvayhtiöt olivat laatineet uutiskatsauksia, mutta uusi laki teki siitä huomattavasti houkuttelevampaa.

Veronalennuselokuvista kertovassa dokumentissa todetaankin että "sotien jälkeen kuuluivat uutiskatsaukset jokaisen arvonsa tuntevan elokuvavalmistamon ohjelmistoon".

Veronalennuselokuvaksi kelpasivat myös muutkin kuin uutiskatsaukset, kunhan sisältö oli opetuksellinen tai valistava. Uutiskatsauksia tehtiin kuitenkin eniten ja niitä syntyi 1960-luvun puoliväliin mennessä yhteensä pari tuhatta

Tyypillinen uutiskatsauselokuva oli noin kahdeksan minuuttia pitkä ja sisälsi noin kuusi uutisaihetta, pääosin kotimaisia. Ulkomaisia aiheita saatiin uutisvaihdon kautta.

1920- ja 1930-lukujen katsaukset olivat vielä mykkiä ja sisälsivät välitekstit suomeksi ja ruotsiksi. Vasta sotavuosien rintama- ja siviilikatsaussarjoissa ryhdyttiin uutiskatsaukset varustamaan äänellä ja toimitustavat muokkaantuivat vastaamaan modernin uutisvälityksen tarpeita. Oppia otettiin ulkomaisista, kuten saksalaisista uutiskatsauksista. Veronalennuselokuvien kulta-aikaa oli 50-luku.

Katsaukset esitettiin usein pitkien elokuvien alussa ns. alkukuvina. Lisäksi kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa oli vähintään yksi elokuvateatteri, jossa pyöri nonstop-ohjelmaa sisältäen myös kotimaisia ja ulkomaisia uutiskatsauksia.

Dokumentissa nähdään, miten uutisfilmi syntyi käytännössä. Työskentely vaati hyviä hermoja ja reagointikykyä. Kun filmi valmistui, se arvioitiin ja sen levityksestä päätettiin. Osa päätyi ns. veronalennuskuviksi osa muuten vaan esitettäväksi. Yksi tuotteliaimmista elokuvayhtiöistä oli Suomi-Filmi, muita merkittävimpiä olivat Aho & Soldan, Lii-Filmi ja Filmiseppo.

Elokuvaohjaaja Harry Lewing kertoo Suomi-Filmissä vallinneen ajatuksen että ”pitää tallentaa tulevaisuutta varten niin paljon kuin mahdollista”. Tiedonvälityksen lisäksi nähtiin tärkeänä arkistoida tapahtumia jälkipolville.

Toinen Suomi-Filmissä 50-luvulla työskennellyt ohjaaja Holger Harrivirta kertoo, että kuvausreissuilla oli aina mukana lista siitä, mitä muuta voisi pääaiheen lisäksi kuvata. Joten aina kun oli vapaa-aikaa ja filmiä vielä jäljellä, he kuvasivat mm. taiteilijoita. Siitä Holger kertoo olevansa yhä ylpeä ja toivoo, että filmeistä on iloa vielä sukupolville hänen jälkeensä. Myöhemmin taiteilikuvat vakiinnuttivat asemansa itsenäisinä teemaelokuvina.

Veroalennusoikeus päättyi vuonna 1964, samoihin aikoihin, kun tiedonvälityksen painopiste siirtyi televisioon.

Dokumentista on poistettu osa Suomi-Filmin lyhytelokuvien otteista tekijänoikeyssyistä. Elävässä arkistossa on katsottavissa satoja filmikatsauksia ja veronalennuselokuvia, tästä koosteesta löydät niistä osan. Lisää löytyy myös hakusanalla filmikatsaukset.

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto