Hyppää pääsisältöön

Veronalennuselokuvista hyötyivät kaikki

Ennen television tuloa liikkuva kuva oli harvinaisuus ja etenkin uutiskuvia näki lähinnä valokuvina sanomalehdissä. Elokuvateattereilla oli mahdollisuus tarjota kansalle katsottavaa, mutta niiden toimintaa hankaloitti tiukka verotus. Molempiin pulmiin syntyi oivallinen ratkaisu, kun vuonna 1933 laadittiin laki, jonka mukaan tietyt laatuvaatimukset täyttävä, pitkän elokuvan edellä esitettävä kotimainen lyhytelokuva oikeutti teatterinomistajan viiden prosentin veronalennukseen.

Jo ennen lainmuutosta muutamat elokuvayhtiöt olivat laatineet uutiskatsauksia, mutta uusi laki teki siitä huomattavasti houkuttelevampaa.

Veronalennuselokuvista kertovassa dokumentissa todetaankin että "sotien jälkeen kuuluivat uutiskatsaukset jokaisen arvonsa tuntevan elokuvavalmistamon ohjelmistoon".

Veronalennuselokuvaksi kelpasivat myös muutkin kuin uutiskatsaukset, kunhan sisältö oli opetuksellinen tai valistava. Uutiskatsauksia tehtiin kuitenkin eniten ja niitä syntyi 1960-luvun puoliväliin mennessä yhteensä pari tuhatta

Tyypillinen uutiskatsauselokuva oli noin kahdeksan minuuttia pitkä ja sisälsi noin kuusi uutisaihetta, pääosin kotimaisia. Ulkomaisia aiheita saatiin uutisvaihdon kautta.

1920- ja 1930-lukujen katsaukset olivat vielä mykkiä ja sisälsivät välitekstit suomeksi ja ruotsiksi. Vasta sotavuosien rintama- ja siviilikatsaussarjoissa ryhdyttiin uutiskatsaukset varustamaan äänellä ja toimitustavat muokkaantuivat vastaamaan modernin uutisvälityksen tarpeita. Oppia otettiin ulkomaisista, kuten saksalaisista uutiskatsauksista. Veronalennuselokuvien kulta-aikaa oli 50-luku.

Katsaukset esitettiin usein pitkien elokuvien alussa ns. alkukuvina. Lisäksi kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa oli vähintään yksi elokuvateatteri, jossa pyöri nonstop-ohjelmaa sisältäen myös kotimaisia ja ulkomaisia uutiskatsauksia.

Dokumentissa nähdään, miten uutisfilmi syntyi käytännössä. Työskentely vaati hyviä hermoja ja reagointikykyä. Kun filmi valmistui, se arvioitiin ja sen levityksestä päätettiin. Osa päätyi ns. veronalennuskuviksi osa muuten vaan esitettäväksi. Yksi tuotteliaimmista elokuvayhtiöistä oli Suomi-Filmi, muita merkittävimpiä olivat Aho & Soldan, Lii-Filmi ja Filmiseppo.

Elokuvaohjaaja Harry Lewing kertoo Suomi-Filmissä vallinneen ajatuksen että ”pitää tallentaa tulevaisuutta varten niin paljon kuin mahdollista”. Tiedonvälityksen lisäksi nähtiin tärkeänä arkistoida tapahtumia jälkipolville.

Toinen Suomi-Filmissä 50-luvulla työskennellyt ohjaaja Holger Harrivirta kertoo, että kuvausreissuilla oli aina mukana lista siitä, mitä muuta voisi pääaiheen lisäksi kuvata. Joten aina kun oli vapaa-aikaa ja filmiä vielä jäljellä, he kuvasivat mm. taiteilijoita. Siitä Holger kertoo olevansa yhä ylpeä ja toivoo, että filmeistä on iloa vielä sukupolville hänen jälkeensä. Myöhemmin taiteilikuvat vakiinnuttivat asemansa itsenäisinä teemaelokuvina.

Veroalennusoikeus päättyi vuonna 1964, samoihin aikoihin, kun tiedonvälityksen painopiste siirtyi televisioon.

Dokumentista on poistettu osa Suomi-Filmin lyhytelokuvien otteista tekijänoikeyssyistä. Elävässä arkistossa on katsottavissa satoja filmikatsauksia ja veronalennuselokuvia, tästä koosteesta löydät niistä osan. Lisää löytyy myös hakusanalla filmikatsaukset.

Kommentit
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto