Hyppää pääsisältöön

Ringa: "Oon toteuttamassa yhtä mun suurta haavetta"

Ringa on au pairina Manchesterissä. Kuva: Yle muistot_ringa

Kerro oma tarinasi, se tunne kun muutit ensimmäisen kerran ulkomaille opiskelemaan, töihin tai au pairiksi. Kirjoita ja lähetä kuva osoitteeseen aupairit@yle.fi - tai kommentoi Ringan tarinan alle omat kokemuksesi.


RINGA:

Perjantaina 21. maaliskuuta tuli kuluneeksi tasan puoli vuotta siitä, kun pakkasin laukut ja lähdin. Outo olo, tuntuu kuin olisin ollut täällä jo viimeiset viis vuotta. Toisaalta, tuntuu siltä kuin olisin tullut tänne eilen.

Oonko mä oikeasti asunut ulkomailla jo puoli vuotta?

Kaikki tapahtui mun kohdalla tosi äkkiä. Kymmenen viikkoa ennen lähtöpäivää päätin ruveta etsimään perhettä. Sanoin mun vanhemmille, että mähän lähden.

Oon aina ollut sellanen itsenäinen reissaaja, jonka päätä ei muuten helpolla käännetä. Veikkaan että porukat ehkä vähän jo aavisteli sillä samaisella sekunnilla, että mä oikeasti saatan lähtee.

Tein profiilin au pair worldiin ja löysin tämän perheen heti ensimmäisten kolmen joukosta. Pari skypetystä ja se olikin jo siinä.

Päätin että sinne mä haluan, Englantiin, Manchesteriin joka ties pikkukylän tytöntyllerölle uuden tositosi ison sivun kääntämistä. Lyötiin host-perheen kanssa asiat lukkoon, ja ne toivotti mut oikein tervetulleeksi Englantiin. Silloin mun vanhemmatkin jo tajusi että sehän muuten lähtee oikeasti.

Lähtöpäivään oli seitsemän viikkoa. Mä irtisanoin mun vuokra-asunnon ja muutin takaisin kotiin siksi ajaksi. Saatoin kuulla äidin salaiset huokaukset aina mitä lähemmäks lähtöpäivää päästiin.

Iskä piti vain huolen siitä, että kaikki tarvittavat asiat olis hoidettu. Tiiän kuitenkin miten paljon se on mielessään pyöritellyt asioita, minkälainen huoli sillä on ollut. Vaikka ne kyllä tiesi alusta asti että mä pärjään.

Lauantaiaamuna syyskuussa ajoin pikaisesti kavereiden luokse antamaan viimeiset halit. Fiilis oli outo, surullinen, innostunut, ahdistunut, onnellinen ja kaikkea mitä siltä väliltä voi vaan tuntea. Ajoin takasin kotiin ja lähtöön oli puolisen tuntia, joka kului oikeesti minuutissa.

Sitten koitti se pahin kohta: jouduin jättämään mun koiran kotiin joka on heiluttanut häntää mulle viimeiset 12 vuotta. Se oli kamalinta ikinä. Kaikki koiraihmiset voi varmasti tietää sen tunteen ja jotkut aupparit kokenut sen saman itkun määrän.

Suoraan käytävän päässä seisoi pitkä ihminen, jonka olkapäillä istui suloisesti hymyilevä tyttö. Se piteli kädessään keltaista lappua, jossa luki " Tervetuloa Ringa!"

Ei auttanut muu kuin sulkea ovi perässä ja suunnata lentokentälle. Sama toistui kentällä, kun piti jättää vanhemmat sinne ja suunnata varpaat kohti uutta sekä tuntematonta. Viimeiset - tosi itkuiset halit äiskälle sekä iskälle ja sitten sitä mentiin.

Muistan sen hetken aina. Turvatarkastuksen toisella puolella istuin vaan heti lähimmälle penkille mitä löyty. Laitoin viestiä mun parhaalle kaverille että täällä sitä nyt ollaan, yksin lentokentällä enkä edes tiedä minne olen menossa.

Lentokoneeseen päästessä tajusin ettei tästä muuten enää takaisin käännytä. Koneen noustessa ilmaan huomasin, kuinka mä ihan vahingossa hymyilin. Olin ihan helkkarin onnellinen.

Manchesterin kentällä nappasin laukun hihnalta, vedin syvää henkeä ja lähdin kävelemään kohti exit-käytävää. Suoraan käytävän päässä seisoi pitkä ihminen, jonka olkapäillä istui suloisesti hymyilevä tyttö. Se piteli kädessään keltaista lappua, jossa luki " Tervetuloa Ringa!" Siinä se oli, koko perhe ottamassa mua avosylin vastaan. Kaikki oli sillä samaisella sekunnilla niin rentoa. Ihan kuin oisin ollut vaan perheenjäsen, joka kymmenen vuotta sitten lähti ulkomaille ja nyt tuli takaisin lähtöpisteeseen.

Sitten ajeltiin kotiin ja en voinut muuta kuin ihmetellä. Kolme kerrosta, kymmenen huonetta ja neljä kylppäriä. Mun huone on isompi kuin mitä mun yksiö oli! Host-äiti kokkaili illallista sillä välin kun mä asetuin aloilleni. Se ensimmäinen ilta meni viiniä juodessa hostvanhempien kanssa, mä olin heti ihan kuin kotona. Kaikki oli tosi rentoa jo siitä päivästä lähtien, eli voitte vaan kuvitella mitä tää on nyt!

Ei niitä haluais enää menettää, täällä tarvii enemmän kavereita kuin koskaan.

Sain nopeasti ja helposti kavereita Facebookissa olevasta ryhmästä. Sen jälkeen sitä vaan tutustui uusiin tyyppeihin kavereiden kautta. Tää reissu ei olisi mitään ilman näitä ihmisiä täällä, kaikki ne on just niitä kuuluisia kirsikoita kakun päällä.

Muutamista tuli heti tosi läheisiä kavereita, niitä joita kaipaa sieltä kotoa Suomesta. Tosin pari hyvää kamua oon jo joutunut hyvästelemään, josta mulle iski heti pelko siitä, että löydänkö enää yhtä hyviä tyyppejä täältä. Joidenkin kanssa ei tule vaan yhtään toimeen, kun taas toisten kanssa klikkaa heti. Ei niitä haluais enää menettää, täällä tarvii enemmän kavereita kuin koskaan.

Host-perhe on mulle se kauan odotettu lottovoitto. Tunnen olevani niin iso osa perhettä kun vain voin olla. Meillä on aina avoimet ovet, saan tuoda tänne kavereita niin Englannista kuin Suomestakin. Hostit haluaa, että saan tutkia paljon paikkoja sekä elää omaa elämääni, etten tullut tänne miksikään orjaksi.

Siispä tätä mun hommaa ei voi edes työnteoksi kutsua, enemmänkin vaan laiskottelen. Katson lasten perään pari hassua tuntia päivässä, maanantaista torstaihin ja silloin tällöin babysittaan. Nyt uskallan jo myöntää, että mulla kävi tosi hyvä tuuri perheen kanssa.

Uskoin, että mä pystyn tähän ja niin mä pystyin. Se on paras fiilis ikinä.

Puolivuotiseen mahtuu paljon tunteita maan ja taivaan väliltä, tää au pairina olo on yhtä tunnemyllerrystä. Eikä välttämättä just se aupairina olo, vaan se että asut ulkomailla kaukana läheisistä. Joskus tulee niin ikävä, että tekis mieli vaan ostaa paluulippu ja pakata laukut.

Tuntuu vaan että koko maailma kaatuu päälle. Se saattaa mennä ohi ihan parissa tunnissa ja sitten kaikki onkin jo ihan toisin. Tajuaa, että asuu ulkomailla, mikäs mulla on täällä ollessa. Ne on taas niitä hetkiä, kun oot oikeesti koko maapallon onnellisin ihminen. Oon toteuttamassa yhtä mun suurta haavetta. Uskoin, että mä pystyn tähän ja niin mä pystyin. Se on paras fiilis ikinä.

Oon kasvanut täällä jollain muotoa jonkin verran, mutta ei musta nyt kunnon aikuista varmaan saa tekemälläkään. Osaan arvostaa kaikkea sitä mitä mulla on Suomessa. Vaikka siellä onkin kaikki ne ihanat tyypit niin silti mä rakastan olla täällä, eri kansalaisuuksien ja kulttuurien keskellä. En malta oottaa mitä tää mun reissu tuo vielä tullessaan - tosin en edes tiedä millon olen menossa takaisin Suomeen. Sen kuitenkin tiiän, että luvassa on paljon matkustelua englannin sisä- sekä ulkopuolella, surffaamista, festareita, laiskottelua, roadtrippiä ja mitä ikinä vaan pääni menoksi ehdin keksiä.

Suosittelen ottamaan irtiottoja aina kun vaan mahollista. Testaa ja kato mihin sä pystyt. Siitä tulee ihan helkkarin hyvä olo.

Mun sisko lähetti mulle jokunen kuukausi sitten paketin, jossa oli pakollisten irtokarkkien lisäksi aika osuva teksti. Niillä sanoilla mä vien tän jutun loppuun, meen eteenpäin täysiä sata lasissa ja katon mihin tää tie mut vie.

"Mikäli et lähde haluamasi perään, et koskaan saa sitä. Jos et kysy, vastaus on aina ei. Jos et astu eteenpäin, olet aina samassa paikassa."

Ringa

- Ringan blogi Beeskneesbritain

Lue myös:

Hannan, Pauliinan, Lilian, Minnan, Henriikan, Annan, Ennin, Riikan, Pepin, Emilian, Elinan, Ainon, Kaisan, Hennan, Riitan, Lauran, Ainon, Maijun, Petran, Ringan, Satun, Nooran, Marin, Johannan ja Riinan kertomukset heidän kokemuksistaan ulkomailla.

  • Onko sinun vuorosi lähteä maailmalle tämän hetken suosituimman sarjan matkassa? Hae tulevalle Au pairit -kaudelle!

    Au pairien 7. kauden haku on avattu.

    Artikkelia muokattu 23.8.: Haku Au pairien uudelle kaudelle on päättynyt. Mikäli olet 18–28-vuotias ja koet, että nyt on juuri oikea hetki ottaa etäisyyttä Suomeen ja seikkailla kaukana kotoa – mutta myös ottaa vastuuta vieraan perheen lapsista – hae mukaan Au paireihin! Yle Areenan tämän kevään katsotuin ohjelma saa jatkoa ja etsimme nyt nuoria aikuisia uusiksi au paireiksi. Hakijan tule

  • Nyt on SOS! Testaa, oletko Au pairit-guru!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Testaa!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Nyt on tosifanin testi. Miten hyvin muistat eri kausien tapahtumia? Saatko kaikki oikein? Testaa tietosi nopeassa testissä!

  • Uudet au pairit esittäytyvät! - Tällä kaudella suunnataan Havaijin lämpöön

    Au pairit Havaijilla julkaistaan Yle Areenassa 29.5. klo 21.

    Au pairit -sarjan kuudes kausi vie nuoret au pairit Havaijille eksoottiselle ja kuvankauniille Oahun saarelle, joka on kiehtova sekoitus paratiisimaista luontoa ja suurkaupungin vilskettä. Uudet au pairit Talvikki, Emma, Annika ja Amma pakkaavat laukkunsa ja lähtevät sydämet avoinna uusiin seikkailuihin. Au pairit Havaijilla julkaistaan kokonaisuudessaan Yle Areenassa keskiviikkona 29.5.