Hyppää pääsisältöön

Satu: "Oli keskiyö ja kävelimme eteenpäin tyhjää kolkkoa sairaalakäytävää yrittäen etsiä röntgenhuonetta"

Satu on Tukholmassa au pairina. Kuva: Yle muistot_satunygren

Kerro oma tarinasi, se tunne kun muutit ensimmäisen kerran ulkomaille opiskelemaan, töihin tai au pairiksi. Kirjoita ja lähetä kuva osoitteeseen aupairit@yle.fi. Kysy lupa kaikilta kuvissa esiintyviltä sen julkaisuun Ylen alustoilla.


SATU:

Lähdin Tukholmaan Au Pairiksi viime elokuussa 2013. Tukholmassa asuminen oli pitkään ollut suuri unelmani ja halusin samalla parantaa ruotsin kielen taitoani.

Koulusta valmistuessa mielessäni oli vain yksi päämäärä, Ruotsi. Muistan edelleen sen vahvan tunteen sisälläni, kun aloin etsimään au pair -paikkaa. Se oli ainoa asia, minkä halusin seuraavaksi toteuttaa elämässäni. Yksikään epäilijä ei saanut minua epäröimään, se kannusti vain entisestään toteuttamaan tämän unelman.

Sairaala oli suoraan kuin vanhasta kauhuleffasta.

Vietettyäni perheessä muutaman kuukauden ja päästessäni pikkuhiljaa kiinni arkielämän rutiineihin, kaikki ympärilläni romahti eräänä kohtalokkaana viikonloppuna. Olin matkustanut kaverini luokse Smålantiin viikonloppua viettämään. Lainasin kaverini hieman liian isoja korkokenkiä ja kaaduin niillä portaissa suoraan kyynärpäälleni.

Ensiksi ajattelin kaiken olevan kunnossa, nousin ylös ja jatkoin matkaani kuin mitään vakavampaa ei olisi tapahtunut. Tajusin kuitenkin jonkin olevan vialla, kun kädessäni oleva kipu yltyi yltynemistään. Yritin ottaa takkiani pois päältä, mutten saanut sitä pois, koska en saanut kättäni suoraksi. Lähdimme ystäväni kanssa sairaalan.

Kokemus oli mitä mielenkiintoisin. Oli keskiyö ja kävelimme eteenpäin tyhjää kolkkoa sairaalakäytävää yrittäen etsiä röntgenhuonetta. Sairaala oli suoraan kuin vanhasta kauhuleffasta.

Röntgenhoitaja ei puhunut englantia ja ruotsin kielitaitoni ollessa kahden kuukauden maassa oleilun jälkeen aika olematon, kommunikaatio minun ja hoitajan välillä oli varsin vaikeaa. En tosin muista tapahtumasta paljoa, koska väsymys ja sietämätön kipu ottivat kaiken keskittymiskykyni.

Röntgenistä kävi ilmi, että kyynärpääni oli murtunut ja minun suositeltiin palaavan Tukholmaan jatkotoimenpiteitä varten. Toinen käsi kantositeessä ja toinen käsi matkalaukkua pidellen matkustin seitsemän tunnin matkan takaisin Tukholmaan vaihtaen bussia kaksi kertaa. Tukholmassa erään toisen ruotsalaisen ystäväni äiti ajoi minut sairaalaan.

Päädyin akuuttiosastolle vuodepotilaaksi Danderydin sairaalaan. Olin lähettänyt viestin pikimmiten isäntäperheelleni tilastani. Ajoitus sairaalaan joutumisesta oli pahin mahdollinen, koska perhettä paljon auttava isoäiti oli tuona viikkona lomamatkalla Espanjassa. Jätin siis perheen viikoksi aikamoiseen pulaan.

Kuva: Yle muistot_satu

Olen aina kammoksunut sairaaloita ja jouduin kohtaamaan yhden pahimmista peloistani, sillä muutamien sairaalassa viettämieni päivien päästä makasin leikkauspöydällä nukutuksessa. Kyynärpäähäni asennettiin muutama metalliruuvi ja leikkaus oli ohi kahdessa tunnissa.

Muistan edelleen, kun minua heräteltiin leikkauspöydältä, ja lääkehöyryissä olin vastannut hoitajalle ruotsiksi selkeän pitkän lauseen.

Palasin isäntäperheeseeni viikon poissaolon jälkeen pienoista paniikkia tuntien. Pelkäsin heidän heittävänä minut ulos, koska toinen käteni oli kipsissä ja käden kuntouttaminen tulisi ottamaan aikansa.

Perhe kuitenkin otti minut avosylin vastaan ja sanoi kaiken järjestyvän. Perheen isoäiti auttoi minua seuraavien viikkojen aikana velvollisuuksissani, joita en pystynyt käteni takia hoitamaan. Parantunutta ruotsin kielitaitoani myös hämmästeltiin, olinhan sairaalassa oppinut ruotsia pakosta hoitohenkilökunnan sitä minulle puhuessa. Käteni oli onneksi kipsissä vain 10 päivää, jonka jälkeen kuntoutus alkoi.

Koko loppusyksyni kului au pair -töiden, kielikurssin ja viikottaisten sairaalan fysioterapiakäyntien parissa. Vapaa-aikanani jumppailin kättäni jumppanauhan kanssa monia kertoja päivässä. Lopulta kolmen kuukauden uurastuksen jälkeen elämä alkoi taas hymyillä käydessäni viimeisessä lääkärintarkastuksessa.

Käteni oli kuulemma palanut toimintakuntoon hämmästyttävän nopeasti. Täällä sitä edelleen ollaan ja kolmisen kuukautta on vielä töitä jäljellä. Au pair-vuoteni on ollut ikimuistoinen niin hyvässä kuin että pahassakin, ja kädessäni komeileva leikkausarpi muistuttaa siitä koko loppuelämäni.

Satu

Lue myös:

Hannan, Pauliinan, Lilian, Minnan, Henriikan, Annan, Ennin, Riikan, Pepin, Emilian, Elinan, Ainon, Kaisan, Hennan, Riitan, Lauran, Ainon, Maijun, Petran, Ringan, Satun, Nooran, Marin, Johannan ja Riinan kertomukset heidän kokemuksistaan ulkomailla.

  • Onko sinun vuorosi lähteä maailmalle tämän hetken suosituimman sarjan matkassa? Hae tulevalle Au pairit -kaudelle!

    Au pairien 7. kauden haku on avattu.

    Artikkelia muokattu 23.8.: Haku Au pairien uudelle kaudelle on päättynyt. Mikäli olet 18–28-vuotias ja koet, että nyt on juuri oikea hetki ottaa etäisyyttä Suomeen ja seikkailla kaukana kotoa – mutta myös ottaa vastuuta vieraan perheen lapsista – hae mukaan Au paireihin! Yle Areenan tämän kevään katsotuin ohjelma saa jatkoa ja etsimme nyt nuoria aikuisia uusiksi au paireiksi. Hakijan tule

  • Nyt on SOS! Testaa, oletko Au pairit-guru!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Testaa!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Nyt on tosifanin testi. Miten hyvin muistat eri kausien tapahtumia? Saatko kaikki oikein? Testaa tietosi nopeassa testissä!

  • Uudet au pairit esittäytyvät! - Tällä kaudella suunnataan Havaijin lämpöön

    Au pairit Havaijilla julkaistaan Yle Areenassa 29.5. klo 21.

    Au pairit -sarjan kuudes kausi vie nuoret au pairit Havaijille eksoottiselle ja kuvankauniille Oahun saarelle, joka on kiehtova sekoitus paratiisimaista luontoa ja suurkaupungin vilskettä. Uudet au pairit Talvikki, Emma, Annika ja Amma pakkaavat laukkunsa ja lähtevät sydämet avoinna uusiin seikkailuihin. Au pairit Havaijilla julkaistaan kokonaisuudessaan Yle Areenassa keskiviikkona 29.5.