Hyppää pääsisältöön

Johanna: "Kun utelias ja tyhmänrohkea nuori nauttii vapaudesta, saattaa päätyä mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin"

Johanna Lontoon asemilla. Kuva: Yle muistot_johannalontoo

JOHANNA:

Parhaat ystäväni viettivät välivuoden lukiosta toinen vaihto-oppilaana Amerikassa ja toinen au pairina Englannissa, Lontoossa. Tuon vuoden aikana mietin ensimmäisen kerran, että uskaltaisinkohan minäkin lähteä yksin maailmalle. Vierailin kaverini luona Lontoossa 1993. Minä ujo tyttö pienestä kaupungista lensin ensimmäistä kertaa kohti metropolia, yksin ja vieläpä samassa koneessa Michael Monroen kanssa. Wau!

Tuolloin päätin, että lukion jälkeen minä tyttö lähden Lontooseen! Ihastuin välittömästi brittiaksenttiin ja kaupungin energiseen sykkeeseen. Siitäkin huolimatta, että buukkausvirheen vuoksi meille ei ollutkaan yösijaa ensimmäiseksi yöksi. Kiitos ystävällisen junavirkailijan, saimme muutaman tunnin unet rautatieaseman henkilökunnan sosiaalitiloissa vanhojen junanpenkkien päällä.

Englantilaisen välitysfirman kautta minulle löytyi mukava perhe Pohjois-Lontoosta, Muswell Hillistä. Syksyllä 1994 istuin metrossa ja matkasin halki Lontoon Heathrowlta Bounds Greenin asemalle. Perheen äiti oli metroasemalla vastassa. Perhe oli juutalainen, mutta etenkin äiti oli hyvin liberaali uskonnon ja muunkin suhteen.

Isä oli lähtöisin New Yorkista ja puhui leveää jenkkiaksenttia. Hän ei asunut samassa talossa, mutta vietti kuitenkin paljon aikaa meillä. Perheessä oli 4-vuotias tyttö ja 10-vuotias poika, jotka kävivät päivisin koulussa. Alussa eniten ihmetytti vanhanaikaisuus rakennuksissa, jätehuollossa, pankissa. Kerran otin ruuvimeisselin käteen ja korjasin roikkuvan kaapin oven. Sitä kovin ihmettelivät, kun heillä on tapana kutsua handyman moisiin hommiin.

Ensimmäisellä viikolla perheen tyttö suuttui minulle ja juoksi etuovesta kadulle, kun en antanut hänen leikata hiuksiani. Naapurit olivat tietysti ihmettelemässä episodia, kun yritin maanitella tyttöä sisälle. Lontoossa kun ei voi lapsia laskea omineen etupihalle tai kadulle.

Mielestäni minulla oli sopivasti kotitöitä ja lastenhoitovuoroja. Tulin hyvin toimeen perheen kanssa. Hyvin monet kuitenkin joutuvat vaihtamaan perhettä, koska se ei vastaa ollenkaan sitä mitä on sovittu. Kun asuu toisten kotona ja viettää suurimman osan ajasta siellä, niin on ensiarvoisen tärkeää, että tuntee olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi perheessä.

Mikään kotiorja au pair ei ole, mutta joissain asioissa täytyy olla valmis joustamaan. Alku oli hankalaa lasten kanssa. Ensimmäisellä viikolla perheen tyttö suuttui minulle ja juoksi etuovesta kadulle, kun en antanut hänen leikata hiuksiani. Naapurit olivat tietysti ihmettelemässä episodia, kun yritin maanitella tyttöä sisälle. Lontoossa kun ei voi lapsia laskea omineen etupihalle tai kadulle.

Paikallisiin on yllättävän vaikea tutustua, ja siksipä vietin aikaa paljon muiden naapurustossa asuvien suomalaisten ja espanjalaisten au pairien kanssa. Olin tavannut kesätöissä Suomessa aivan ihanan tytön, ja viimeisenä työpäivänä tajusimme, että olemme molemmat lähdössä syksyllä Lontooseen. Päädyimme ihan eri puolille Lontoota ja tapasimme lähinnä vain viikonloppuisin puolivälissä eli keskustassa. Yhdessä koimme paljon ja koti-ikävääkin helpotti, kun oli löytänyt ihanan ystävän.

Olen onnellinen, että tuo ystävyys on säilynyt. Kävimme muutama vuosi sitten yhdessä Lontoossa muistelemassa au pair -aikoja.

Leicester Squaren, Piccadillyn ja Waterloon asemat tulivat hyvin tutuiksi. Metroverkkoa opin rakastamaan ja edelleen vieraillessani Lontoossa, tuben kolina ja tuoksut tuovat muistoja 20 vuoden takaa.

Välillä pidettiin turistipäiviä, jolloin kierrettiin kartta kourassa nähtävyyksiä. Näin jälkikäteen ajattelen, että olisinpa kolunnut enemmän muutakin kuin keskustaa ja matkustellut Lontoon ulkopuolellakin. Siihen ei tainnut olla varaa, sillä au pairin taskurahoilla ei isosti juhlita. Pertti Neumann oleili silloin Albion Streetin merimieskirkolla.

Pertti Neumann Nieminen Lontoossa silloin ennen. Kuva: Yle muistot_neumann

Muistan kun yksikin sunnuntai oltiin kirkolta menossa keskustaan pubiin, eikä kehdattu pyytää Nipaa mukaan. Meillä oli niin vähän rahaa, että saatiin kaverin kanssa puolikas pintti olutta puoliksi. Nolotti. Nipaan olimme törmänneet jo aikaisemmin, kun hän oli esiintymässä Merimieskirkon järjestämissä pikkujouluissa, jonne isolla au pair -porukalla osallistuttiin.

20 vuotta sitten ei ollut kännyköitä eikä sähköpostia käytössä vaan yhteyttä pidettiin Suomeen pääsääntöisesti kirjeitse. Ne olikin melkoinen henkireikä, ja kirjoittelin ahkerasti ja kiitän ystävääni, joka minuakin usein kirjeellä ilahdutti.

Kotiväki soitti Suomesta yleensä ennalta sovittuun aikaan perheen numeroon. Joskus pyysin vanhempia soittamaan lähimpään puhelinkioskiin, kun halusin päästä ulos talosta ja puhua rauhassa.

Minulta on kysytty, että laskisinko omat lapseni Au pairiksi, kun tiedän millainen kokemus se on. Kyllä ehdottomasti laskisin, mutta heti tulee mieleen asioita, joista keskustellaan ennen reissua. Kun utelias ja tyhmänrohkea nuori nauttii vapaudesta ja mahdollisuuksista, joita todellakin isossa kaupungissa riittää, saattaa päätyä mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin.

Kielitaidon (ja etenkin rohkeuden puhua vierasta kieltä) lisäksi maailmalla itsenäistyy ja oppii ottamaan vastuuta. Matkailu todellakin avartaa!

Ja vaikka koti-ikävä voi olla välillä järjettömän suuri, niin puoli vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika. Ruoka ei ollut yhtä terveellistä kuin Suomessa. Liekö koti-ikäväänkin tuli syötyä liikaa, sillä kotiin palasin vajaa seitsemän kuukautta myöhemmin yli 10 kiloa tuhdimpana ja monta tuntia myöhässä. Onnistuin myöhästymään lentokoneesta, mutta siitä saisi jo oman tarinansa.

Johanna, 39 v.

Kerro oma tarinasi, se tunne kun muutit ensimmäisen kerran ulkomaille opiskelemaan, töihin tai au pairiksi. Kirjoita ja lähetä kuva osoitteeseen aupairit@yle.fi. Kysy lupa kaikilta kuvissa esiintyviltä sen julkaisuun Ylen alustoilla.

Lue myös:

Hannan, Pauliinan, Lilian, Minnan, Henriikan, Annan, Ennin, Riikan, Pepin, Emilian, Elinan, Ainon, Kaisan, Hennan, Riitan, Lauran, Ainon, Maijun, Petran, Ringan, Satun, Nooran, Marin, Johannan ja Riinan kertomukset heidän kokemuksistaan ulkomailla.

  • Onko sinun vuorosi lähteä maailmalle tämän hetken suosituimman sarjan matkassa? Hae tulevalle Au pairit -kaudelle!

    Au pairien 7. kauden haku on avattu.

    Artikkelia muokattu 23.8.: Haku Au pairien uudelle kaudelle on päättynyt. Mikäli olet 18–28-vuotias ja koet, että nyt on juuri oikea hetki ottaa etäisyyttä Suomeen ja seikkailla kaukana kotoa – mutta myös ottaa vastuuta vieraan perheen lapsista – hae mukaan Au paireihin! Yle Areenan tämän kevään katsotuin ohjelma saa jatkoa ja etsimme nyt nuoria aikuisia uusiksi au paireiksi. Hakijan tule

  • Nyt on SOS! Testaa, oletko Au pairit-guru!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Testaa!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Nyt on tosifanin testi. Miten hyvin muistat eri kausien tapahtumia? Saatko kaikki oikein? Testaa tietosi nopeassa testissä!

  • Uudet au pairit esittäytyvät! - Tällä kaudella suunnataan Havaijin lämpöön

    Au pairit Havaijilla julkaistaan Yle Areenassa 29.5. klo 21.

    Au pairit -sarjan kuudes kausi vie nuoret au pairit Havaijille eksoottiselle ja kuvankauniille Oahun saarelle, joka on kiehtova sekoitus paratiisimaista luontoa ja suurkaupungin vilskettä. Uudet au pairit Talvikki, Emma, Annika ja Amma pakkaavat laukkunsa ja lähtevät sydämet avoinna uusiin seikkailuihin. Au pairit Havaijilla julkaistaan kokonaisuudessaan Yle Areenassa keskiviikkona 29.5.