Hyppää pääsisältöön

Pioneeri, pakinoitsija ja provokaattori Matti Kuusi

Matti Kuusi (1914–1998) oli uranuurtaja suomalaisen folkloren, kansanhuumorin ja kalevalamittaisen runouden saralla. Hänet tunnettiin myös ärsyttäjänä. Vuosikymmenten aikana hän herätti kriitikon roolissaan paljon rohkeita ja yllättäviä avauksia julkiseen keskusteluun. Tässä kuultavissa ja nähtävissä ohjelmissa Kuusi pohtii elämää vanhemmalla iällä. Viimeisessä ohjelmassa pohditaan Kuusen merkitystä kansanperinteen tutkimiselle sekä kirjallisuudelle.

Tietolaatikko

Kansanrunoudentutkimuksen professori Matti Kuusi syntyi 25.3.1914 Helsingissä. Kuusen perhe kuului ylempään keskiluokkaan. Leimallista Kuusen vanhempien perhe-elämälle oli vahva aatteellisuus, joka ilmeni fennomaanisen isänmaallisuutena sekä kristillisenä askeettisuutena.

Nuorena Matti Kuusi oli kiinnostunut mm. luonnosta, miesten toveriyhteisöistä sekä luonnollisesti kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Kirjoittaminen olikin hänelle intohimo ja luontevin tapa ilmaista sisäisiä tuntoja.

Kuusi opiskeli yliopistossa kotimaista kirjallisuutta Viljo Tarkiaisen oppilaana. Kansanrunoudentutkimuksen hän valitsi pääaineekseen vasta pro gradu -vaiheessa. Tuloksena oli tohtorinväitöskirja Sampo-eepos vuonna 1949. Väitöskirja tutki suomalaisten muinaisrunojen syntyä.

Kuusen erimuotoiset tieteelliset työt, mutta myös esseet ja artikkelit sisältävät oivalluksia, joihin muiden maiden tutkijatkin ovat päätyneet myöhemmin. Professori Kuusi ei myöskään aliarvioinut populaarikulttuurin merkitystä työssään vaan suhtautui uusiin ilmiöihin ennakkoluulottomasti.

Kuusen oppilaita ovat mm. Leea Virtanen, Anna-Leena Siikala, Satu Aposekä Seppo Knuuttila, kaikki arvostettuja folkloristeja. Matti Kuusen vaikutus näkyy siis vielä pitkälle kolmannella vuosituhannella.

Lähde: Satu Apo, Kansallisbiografia

1980-luvulla Matti Kuusi teki Ylellä radiopakinoita otsikolla ”Siitä kuusen kuulemista”. Tässä kuultavassa jaksossa Kuusi vertailee japanilaisia ja suomalaisia hautajaismenoja. "Meillä Suomessa hautajaisissa ja muistotilaisuuksissa valitsee usein kristillinen rakkaus ja pirullinen kaunovalehtelu", Kuusi väittää ja pohtii, miten kauan kestää, ennen kuin kuolleesta saa puhua myös pahaa. "Kansa tarvitsee yhteisiä puheenaiheita. Satavuotiaat suurmiehet eivät ole mikään hullumpi puheenaihe", toteaa Kuusi.

Vuonna 1985 Pekka Holopainenkeskustelee Matti Kuusen kanssa. Kuusi kertoo mm. lapsuuden kesistään Mäntyharjulla, savolaisuuden vaikutuksesta, urheiluharrastuksesta, kielen merkityksestä, runojen kirjoittamisesta (ensimmäinen runo julkaistiin WC:n ovessa, kun Kuusi oli 7-vuotias) ja AKS:stä. Lisäksi hän luettelee ohjelmassa Vanhan kansan sananlaskuviisauteen pohjautuvat vastineet Mooseksen kirjan kymmenelle käskylle.

Radiokuuntelijat saivat puolestaan mahdollisuuden kysyä Matti Kuuselta hänen maailmankuvastaan ohjelmassa vuodelta 1986. Kuuselta tivataan muun muassa, missä valossa hän nyt katsoo 1930-luvun oikeistolaisia mielipiteitään.

Matti Kuusi piti puheen Finlandia-palkintojen jakotilaisuudessa 1986 tammikuussa, jolloin hän itse oli ehdokkaana kirjallaan Ohituksia. Palkinto meni Jörn Donnerille teoksesta Far och son (Isä ja poika). TV-taltioinnissa Kuusi sanoo: ”Pääasia, että verrattomia kirjoja syntyy, pääasia että kirjailijat kirjoittavat ja kriitikot vertailevat, pääasia että lukijat pitävät oman päänsä ja hävyttömät toisinajattelijat pitävät peiliä yhteiskuntamme edessä ja takana.”

Vuonna 1990 tehdyssä Lukulamppu-ohjelmassa Timo Hämäläinen ja Matti Kuusi keskustelevat Kuusen uudesta kirjasta Möykkyjä ja neulasia. Hämäläinen sanoo, että Kuusi on samaan aikaan sekä patataantumuksellinen että toisaalta myös edistyksen eturintamassa. Kuusi kertoo, millaista oli elää suomenkielisenä Helsingissä 1930-luvulla, kehuu Pentti Linkolan ajatuksia ja analysoi Suomen mahdollisuuksia Euroopan yhdentymisessä.

Vuonna 1998 nauhoitetussa radio-ohjelmassa Leea Virtanen ja Aarre Nyman muistelevat Matti Kuusta. Virtanen oli yksi niistä lukuisista opiskelijoista, jotka saivat innostuksen tutkimuksen tekoon Kuusesta.

Teksti: Petri Ikonen & Annimaiju Pudas

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto