Reijo Perälä
Yle
Aimo Tukiaisen veistämä Mannerheimin ratsastajapatsas oli monien mielestä sodanjälkeisen Suomen merkittävin patsashanke. Kuvanveistäjä ei erottele suurmiehiä poliittisen kannan perusteella. Tukiaisen Lauttasaaren ateljeessa ”valkoinen kenraali” seisoo sulassa sovussa vasemmistojohtaja Eetu Salinin rinnalla.
”Täällä he ovat rinnakkain ja sovinnossa”, sanoo Aimo Tukiainen Eetu Salinin ja Mannerheimin patsaista.
Vuonna 1962 valmistuneessa ohjelmassa Aimo Tukiainen kertoo kuvanveistäjän työstä ja erityisesti Mannerheimin ratsastajapatsaan valmistumisesta.
Mannerheimin veistoshankkeesta järjestettiin 50-luvulla kaksi veistoskilpailua. Ensimmäisellä kierroksella Tukiainen ei pärjännyt, mutta toisen kierroksen hän voitti.
Ajatus patsaan muodosta syntyi muistikuvien, valokuvien ja kirjallisuuden perusteella. ”Idealismia siinä ei ole”, Tukiainen sanoo, vaikka suurtyöhön kohdistuneet odotukset lähtivät sankarimyyteistä.
Kristuksen pää putosi lattialle ja hajosi
Haasteita oli myös Sallan alttarireliefin kanssa. Kun reliefi ”Tulkaa minun tyköni” oli valmistumassa, Kristuksen pää putosi lattialle ja hajosi. ”Hyvä, että putosi, koska uusi pää oli parempi”, Tukiainen sanoo.
Tukiainen tunnetaan erityisesti monumentaaliveistäjänä ja suurmiesten kuvaajana. Monet kansalaissodan punaisten muistomerkit ja jatkosodan sankaripatsaat ovat hänen käsialaansa. Monipuolisesta tuotannosta kertovat mm. Eetu Salinin muistomerkki, Lallin patsas, Juhani Ahon patsas, Veikko Hakulisen hiihtäjäpatsas ja Väinö Linnan hautamuistomerkki.
Uran alkuvaiheessa Tukiaisen materiaaleja olivat kivi ja pronssi. Myöhemmin mukaan tulivat myös betoni ja rauta. Alkuvaiheessa Tukiaisen tyyli oli esittävää, mutta Mannerheimin ratsastajapatsaan valmistumisen jälkeen hän omaksui modernimman ja vapaamman veistotyylin. Realistinen tyyli vaihtui informalismiin.
Marskin patsaan muovaaja
Tuotanto: Yleisradio 13.01.1962
Tuottaja: Osmo Visuri
