Hyppää pääsisältöön

Riina: "Miten käy, kun sata rahatonta reissaajanuorta laitetaan pikkukylän hostelliin asumaan?"

Riina tutkii Australiaa. Kuva: Yle muistot_riina_aust

Minä olen Riina, 22-vuotias tyttö. Valmistuin lähihoitajaksi, ja asuin kotikaupungissani Raahessa. Työskentelin vanhainkodissa. Elämäni sujui normaalisti, päivästä toiseen ja kuukaudesta kuukauteen. Mutta minä tiesin kuitenkin aina, että jotain puuttui. Unelma.

Kuinka nopeaa aika juoksee? Minun matkani alkoi jo noin vuosi sitten, kun tulin elämäni käännekohtaan.

En ollut päässyt toteuttamaan intohimoani, jota olin ajatellut jo pikkutytöstä lähtien. Olin aina haaveillut matkustamisesta ja ulkomailla asumisesta. Kielet ja kulttuuri ovat aina kiinnostaneet. Sain ensimakua koulun ulkomaan työharjoittelun kautta.

Mitä tapahtuu, kun sata rahatonta reissaajanuorta laitetaan pikkukylän hostelliin asumaan ahtaisiin huoneisiin? No, jokainen voi mielessään kuvitella, mutta voin kertoa että Big Brother jää kakkoseksi.

Asuin ystäväni kanssa Espanjan Fuengirolassa. En ollut liioimmin matkustellut tai lentänyt aikaisemmin, mutta tuo kuukauden reissu nostatti itsetuntoa mukavasti. Opin, että pärjään kyllä.

Vuosi sitten kun työsopimukseni vanhainkodissa loppui, tein ensimmäisen spontaanin tekoni. Varasin liput Fuengirolaan ja tein paluun vanhoille kulmille ystävääni katsomaan. Matkustin ensimmäistä kertaa yksin. Vaikeuksilta en välttynyt lentolakon vuoksi, mutta palasin jälleen mielikuvaan siitä, kuinka onnellinen osaan olla palmujen alla.

En ehtinyt olla montaa päivää Espanjassa, kun sain sähköpostin Australiasta. Olin hetkeä aikaisemmin rekisteröitynyt findaupair.com-nettisivuille ja ollut Skype-haastattelussa perheen kanssa. He kutsuivat minut asumaan luokseen, länsirannikon kaupunkiin, Perthiin. Täysin ennaltakuulumaton paikka minulle, mutta ei muutakuin pakkaamaan.

Ei sitä meinannut aluksi edes ymmärtää. Kaksi kuukautta lennähti kuin siivillä, ja kavereiden kanssa viettelimme läksiäisbileitä. Vappupäivänä äiti ajoi itku kurkussa minut Oulun lentokentälle. Tuijottelin lumisadetta ymmärtämättömänä. Hetkeä ennen lentoa sain viestejä kavereitani: "Jännittääkö?" Ei, ei jännittänyt. En olisi halunnut olla missään muualla.

Singaporen kentällä tutustuin toiseen yksin matkustavaan suomalaistyttöön. Yhdessä vähän sähläilimme lentojemme kanssa ja juhlistimme matkailua hampurilaisilla. Vasta Aasian jäätyä taakse sain perhosia vatsaan. Onko kukaan minua kentällä vastassa?

En tuntenut koko maapallon puoliskosta ketään, mutta hetkeäkään en tuntenut oloani yksinäiseksi. Au pair -elämä vieraassa perheessä pisti minut heti mukaan paikallisen elämän pyöritykseen. Autollakin löytyi se vasen kaista.

Muut aupairit olivat minun aarteeni, toiset suomalaiset tytöt. Sama elämäntilanne. Meitä yhdisti heti jokin. Oliko se sitten suomalainen hulluus vai tämä seikkailunhalu, en tiedä, mutta yhdessä vietetyt viikot, festarit ja roadtripit saavat hymyn korviin. Niitä kokemuksia ei voi arvossa määrittää. Meistä tuli todella läheisiä, kestävä Suomi-tiimi.

Riina Perthissä. Kuva: Yle muistot_riina_perth

Elämä vei meitä eri suuntiin. Toiset lähtivät koti-Suomeen. Toiset löysivät rakkauden Australiasta, jopa perheen. Minä löysin hyvän ystävän, jonka kanssa päätimme toteuttaa toisen unelman eli Sydneyn uudenvuoden.

Olin jo pienestä pitäen nähnyt televisiosta maailman parhaimmat ilotulitukset, ja jostain kumman syystä tiesin, että minä tulen vielä joskus näkemään ne livenä. Joulupäivänä 2013 oli aika kiittää au pair -perheitämme kuluneista kuukausista, ja oli aika syöksyä omillamme toiselle puolen maata suurkaupungin vilinään. Matka oli uskomaton.

Meillä molemmilla oli sama päämäärä, eli toisen vuoden viisumi. Joten parin viikon Sydneyssa sekoilun jälkeen oli aika nostaa ankkurit ja suunnata uuteen osavaltioon, Etelä-Australiaan ja Adelaideen.

Monet mutkat ja matkat päädyttivät meidät Barossan viiniparatiisiin, farmitöitä metsästämään. Työt olivat kiven alla, rahat lopussa, ja kello tikitti, sillä toisen vuoden viisumiin tarvitsee 88 farmityöpäivää. Arkea vauhditti hulvaton elämä sadan hengen backpacker-hostellissa. Mitä tapahtuu, kun sata rahatonta reissaajanuorta laitetaan pikkukylän hostelliin asumaan ahtaisiin huoneisiin? No, jokainen voi mielessään kuvitella, mutta voin kertoa että Big Brother jää kakkoseksi.

Elämä on heitellyt minua viimeiset pari kuukautta perunatehtaan kautta viinirypäleitä poimimaan. Paikallisiin tutustuu parhaiten pubissa, jonka kautta löysin nykyisen majataloni. Asun kahden ihanan aussipojan kämppiksenä ilmaiseksi. Olen koettanut hemmotella poikia suomalaisella makaronilaatikolla, joka on saanut kiitosta.

Pakko myöntää silti, että joskus suomalaisen rehellisyyttä ja suorasanaisuutta tulee ikävä. Meillä on kuitenkin opittavaa kapeakatseisuudessamme.

Kuten jo huomata saattaa, Australian elämäntyyli on rentoa ja avointa. Ehkä se on tämä aurinko, joka vaikuttaa ihmisiin, ehkä biitsit ja surffipojat.

Mutta toista kohtaan ollaan pyyteettömämpiä kuin Suomessa, jossa ollaan totuttu maksamaan velat pennilleen. Pakko myöntää silti, että joskus suomalaisen rehellisyyttä ja suorasanaisuutta tulee ikävä. Meillä on kuitenkin opittavaa kapeakatseisuudestamme.

Suomalainen tyttö kaukana kotoa on herättänyt kiinnostusta. Kadulla ja kaupassa ihmiset ovat kiinnostuneita, mikä kieli tämä on? Mistä tuo aksentti on? Oletko ihan yksin matkustanut tänne?

Facebookissa olen saanut muutamat kyselyt Australiasta kiinnostuneilta suomalaisnuorilta. On kivaa että reissaaminen kiinnostaa, ja tykkään vastailla kysymyksiin.

Kannattaako yksin matkustaa? Kyllä, se kasvattaa ihmisenä, ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, löydät itsestäsi ja maailmasta uusia puolia ja uusia tuulia. Se myös rentouttaa. Jos jotakin olen oppinut, niin sen että elämä kuljettaa kyllä.

Pärjäänkö maailmalla? Kysy itseltäsi mieluummin, että mikä sinua pidättelee. Luultavasti sinä itse. Suomessa ihmisillä on kummallinen käsitys, että "en minä niin vain voi lähteä". Mikset? Miksi kaiken täytyy olla suunniteltua? Miksi kaikelle keksitään vastalauseita? Menoksi vain!

Eikö se ole aika iso elämänmuutos? Kyllä! Onneksi! Ja parempaan suuntaan useimmiten.

Mitä minä aion tämän jälkeen? Mitä minulle tapahtuu, kun saan toisen vuoden viisumini parin kuukauden sisällä? En tiedä. Minulla ei ole suunnitelmia elämässäni, ja minä rakastan sitä.

Peace,
Riina

PS. Seuraa seikkailujani blogissani - tai Instagramissa: riinatikka.

Kerro oma tarinasi, se tunne kun muutit ensimmäisen kerran ulkomaille opiskelemaan, töihin tai au pairiksi. Kirjoita ja lähetä kuva osoitteeseen aupairit@yle.fi. Kysy lupa kaikilta kuvissa esiintyviltä sen julkaisuun Ylen alustoilla.

Lue myös:

Hannan, Pauliinan, Lilian, Minnan, Henriikan, Annan, Ennin, Riikan, Pepin, Emilian, Elinan, Ainon, Kaisan, Hennan, Riitan, Lauran, Ainon, Maijun, Petran, Ringan, Satun, Nooran, Marin, Johannan ja Riinan kertomukset heidän kokemuksistaan ulkomailla.

Kommentit
  • Onko sinun vuorosi lähteä maailmalle tämän hetken suosituimman sarjan matkassa? Hae tulevalle Au pairit -kaudelle!

    Au pairien 7. kauden haku on avattu.

    Artikkelia muokattu 23.8.: Haku Au pairien uudelle kaudelle on päättynyt. Mikäli olet 18–28-vuotias ja koet, että nyt on juuri oikea hetki ottaa etäisyyttä Suomeen ja seikkailla kaukana kotoa – mutta myös ottaa vastuuta vieraan perheen lapsista – hae mukaan Au paireihin! Yle Areenan tämän kevään katsotuin ohjelma saa jatkoa ja etsimme nyt nuoria aikuisia uusiksi au paireiksi. Hakijan tule

  • Nyt on SOS! Testaa, oletko Au pairit-guru!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Testaa!

    Onko sinulla Au pairit hallussa ihan 6/5? Nyt on tosifanin testi. Miten hyvin muistat eri kausien tapahtumia? Saatko kaikki oikein? Testaa tietosi nopeassa testissä!

  • Uudet au pairit esittäytyvät! - Tällä kaudella suunnataan Havaijin lämpöön

    Au pairit Havaijilla julkaistaan Yle Areenassa 29.5. klo 21.

    Au pairit -sarjan kuudes kausi vie nuoret au pairit Havaijille eksoottiselle ja kuvankauniille Oahun saarelle, joka on kiehtova sekoitus paratiisimaista luontoa ja suurkaupungin vilskettä. Uudet au pairit Talvikki, Emma, Annika ja Amma pakkaavat laukkunsa ja lähtevät sydämet avoinna uusiin seikkailuihin. Au pairit Havaijilla julkaistaan kokonaisuudessaan Yle Areenassa keskiviikkona 29.5.