Hyppää pääsisältöön

Ääri-islamin nousu Indonesiassa

"Viimeisen vuosikymmenen ajan uskonnollinen väkivalta on levinnyt kaikkialla Indonesiassa.
ja eniten sitä esiintyy Länsi-Jaavalla.
Syitä on tietysti monia – mutta on esitetty että kun islam – alkoi levitä maassamme vuosisatoja sitten
Länsi-Jaavan, sunda-kulttuurissa paikallinen aristokratia ei kyennyt tasapainottamaan valtaa maahan tulleiden muslimivalloittajien kanssa.
Ja siksi Länsi-Jaavalla islamin on ajateltu tunkeutuneen syvemmälle yhteiskuntaan
kuin muualla Jaavan saarella."

Indonesiassa etnisyys kietoutuu yhteen uskonnon kanssa. Eri etniset ryhmät harjoittavat eri uskontoja.
Pelkästään ns. alkuperäisuskontoja on noin 400; Borneon dayakeilla on kaharingan, Länsi-Jaavalla sunda-wiwitan ja lukuisat muut, kertoo toimittaja ja Human Rights Watchin:n tutkija Andreas Harsono.

Indonesiassa on maailman suurin muslimi-väestö - ja lähestulkoon kaikki ovat sunni-muslimeja.
Pelkästään Jaavan saarella asuvia muslimeja - on miltei 60 prosenttia koko Indonesian väestöstä.

Yhteiskunnan kehityksen ja demokratian suunta määräytyy hyvin pitkälti Jaavalla, sanoo Andreas Harsono.

"Suharton diktatuurin kaatumisen jälkeen – alkoi maassamme demokratian aika.
Alun innostuksen jälkeen – siitä on alettu vieraantua.
Monet eivät oikein tiedä mitä ajatella tästä demokratiasta.
Tällaisen suuren epävarmuuden aikana – ihmiset
hakeutuvat takaisin etnisille alkujuurilleen.
Monien kohdalla se tarkoittaa kääntymistä uskonnon puoleen – useimmiten islamiin tässä tapauksessa."

Keskustelua islamin asemasta Indonesiassa on käyty jo hollantilaisten siirtomaavallan ajoilta. Maan itsenäistyttyä 1940-luvun puolivälissä -
kysymys nationalisteille oli ennen kaikkea etnisesti ja kulttuurisesti hajanaisen valtion yhtenäisyydestä.
Sukarnon mielestä islamin korostaminen monikulttuurisessa maassa saattaisi johtaa eri alueiden pyrkimyksiin irtautua Indonesian tasavallasta.

Perustuslakia kirjoitettaessa islamin asemasta itsenäistyneessä valtiossa käytiin kiivasta keskustelua.

"Islamistit olisivat halunneet sharia-lain mukaan perustuslakiin.
Maan ensimmäinen presidentti Sukarno – ja muut nationalistit kieltäytyivät.
He pitivät kiinni näkemyksestään, että valtio ja moskeija pidetään erossa toisistaan.
Lopulta Sukarno esitti kompromissin, jota hän kutsui Pancasilaksi.
Sen sisältämät viisi periaatetta hänen mukaansa – määrittelivät sen millainen valtio Indonesiasta pitää tulla."

Nykyisistä islamistisista ääriryhmistä kenties näkyvin ja poliittisesti vaikutusvaltaisin on FPI – islamistisen rintaman puolustajat.
Se pitää Pancasilan hyväksymistä historiallisena petoksena;
sillä islamistien haluama lisäys pudotettiin lopulta pois [nationalistien] – Sukarnon ja muiden toimesta – viimeisestä perustuslain luonnoksesta.
Tuo lisäys olisi velvoittanut kaikki muslimit noudattamaan sharia-lakia Indonesiassa.

Muslimienemmistöisessä maassa monet ovat aina vierastaneet myös Pancasilan tunnustamaa uskonnollisen tasa-arvon, pluralismin -käsitettä.

"Itsenäisyyden alusta lähtien islamistit ovat aina kyseenalaistaneet Pancasilan.
Tänä päivänä FPI – ja muut jyrkimmät islamistit ovat hyökänneet myös
yksilönvapauksia sekä vaali-demokratian aatetta vastaan.
Joka puhuu Pancasilan puolesta – on kafir – liberaali ja vääräuskoinen."

Vanhat jaavalaiset tarinat kertovat eri uskonnollisten näkemysten välisestä ankarasta kilpailusta ainakin 1800-luvulta saakka.
Indonesian itsenäistyttyä keskustelu pluralismista
jatkui maan parlamentissa uuden perustuslain valmistelemiseksi.
Yhteiskunta jakautui eri ideologisiin suuntauksiin 1950-luvun mittaan.

Samaan aikaan Länsi-Jaavalla, Garutin kaupungissa perustettu Darul Islam –liike yritti aseellisesti irtautua Indonesian tasavallasta.

Poliittisen tilanteen kärjistyminen johti lopulta – maan siirtymiseen Sukarnon yksinvaltaan. Hän lakkautti parlamentin – ja palautti voimaan alkuperäisen perustuslain heinäkuussa 1959. Alkoi diktatuuri-regiimien aika, jatkuen kevääseen 1998 saakka.

"Nahdlatul Ulama on maan suurin kansalaisjärjestö, ja suurin islamilainen järjestö.
Se edustaa traditionalistista islamia, koska siihen sisältyy alkuperältään jaavalaisen kulttuurin arvoja.
Islam omaksuttiin keski- ja itä-Jaavalla paikallisen kulttuurin ja taiteen kautta -
ja siinä näkyvät mm. hinduvaikutteet, kuten wayang –varjonukketeatteri,
tai erilaiset seremoniat ja rituaalit.
Edesmennyt - erinomainen Abdurrahman Wahid, Nahdlatul Ulaman johtaja ja Indonesian aiempi presidentti - korosti yksilön oikeuksia ja tätä omaleimaista paikallista - konstekstuaalista islamia.
Juuri Nahdlatul Ulama edustaa Indonesian islamia – ei arabi, tai saudi- islamia."

Vasta reilu vuosikymmen sitten väkivaltaiset etniset ja uskonnolliset konfliktit riehuivat eri puolilla maata; mm. Länsi-Kalimantanilla ja Molukeilla.

Hetken pelättiin alueellista, etnistä ja omaa uskonnollista ryhmää korostavan ajattelun leviävän kaikkialla Indonesiassa.

Ja jälleen kerran maa on luisumassa yhteiskunnalliseen väkivaltaan.
Toisin kuin 2000-luvun alussa, tällä kertaa väkivallan taustat ovat uskonnollisista motiiveista aiheutuvia, Harsono sanoo.

Tämän vuoden parlamentti- ja presidentin vaaleissa – monille niissä on kyse maan maineesta ja paikasta kansainvälisessä yhteisössä suvaitsevana maltillisena muslimimaana.

Monet epäilevät kuitenkin Indonesian kykyä säilyttää oma kulttuuriin perustuva islamin suuntansa.

"Samanaikaisesti Saudi-Arabiasta tulee rahoitusta, jolla edistetään
wahhabismin leviämistä Indonesiassa.
Tämä wahhabismi on konservatiivinen suuntaus
– ja se ei suvaitse Indonesian islamille tyypillistä konstekstuaalista tulkintaa.
Näitä wahhabistisia vaikutteita on havaittavissa nyt myös Nahdlatul Ulamassa.
Siellä käydään kamppailua eri islamististen näkemysten välillä.
Onkin sanottava, että kunnioitan suuresti monia järjestön piirissä toimivia nuoria ajattelijoita, jotka yrittävät edistää pluralismia, uskonnon vapautta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Siis niitä arvoja, joita Wahid eläessään yritti puolustaa."

Erityisesti islamistisissa järjestöissä ja puolueissa on näkynyt konservatiivinen suuntaus kautta 2000-luvun.
Eivätkä maan suurimmat kansalaisjärjestöt – maltillisena pidetyt Nahdlatul Ulama ja Muhammadiyah - enää kykene kontrolloimaan muslimi-yhteisöjä - kuten diktatuurin aikaan.

Vapautuminen kerran niin ylivoimaisesta valtiosta toi esiin poliittiset äärilaidat muslimien liikkeessä, Harsono kertoo.

Jopa sekulaarien valtapuolueiden strategiana on ollut tavoittaa ääriryhmien avulla – konservatiivisina muslimeina pitämänsä äänestäjät.

Miltei kaikki merkittävät puolueet ovat vaalistrategisista syistä ajaneet FPI:n vaatimuksia politiikassa, Harsono kertoo. Vastineeksi FPI on saanut myönnytyksiä itselleen tärkeissä kysymyksissä.

Yksi tällainen myönnytys on ollut koskemattomuus lain edessä.

"Valitettavasti - ja tämä ei koske pelkästään Indonesiaa - on hyvin yleistä muslimimaailmassa vieroksua läntisinä pidettyjä yhteiskunnallisia aatteita.
Esimerkiksi siten, että oikeusvaltion periaatteista ei pidetä kiinni.
Nyt valtion instituution nimissä – voi asettaa syytteeseen kenet tahansa näkyvästi omaa uskontoaan harjoittava henkilö – ja syyttää häntä jumalanpilkasta islamia vastaan.
Meilläkin on käytetty jumalanpilkka-lakia -oikeuttamaan hyökkäykset ateisteja, shiioja ja Ahdmadiya-lahkoa vastaan.
Ja heitä on jopa surmattu Indonesiassa."

Lait asettavat vähemmistöt vaaraan ja heihin kohdistuu jatkuva painostus ja väkivallan uhka, sanotaan HRW:n kannanotossa.

Pahin tapahtui Länsi-Jaavalla kun – yli tuhannen ihmisen väkijoukko – hyökkäsi Ahmadiya-yhteisöön surmaten kolme miestä.
Häävideokuvaaja – ja paikallisen yhteisön jäsen - kuvasi surmatyöt.
Andreas Harsonoa pyydettiin laittamaan kuvamateriaali youtubeen, jossa se on edelleen nähtävänä.

"Näitä vähemmistöihin kohdistettuja ihmisoikeusloukkauksia on maassamme tapahtunut satoja.
Miksi sitten valtion johto on sallinut kaiken tämän?
Ensiksikin, presidentti nimitti hallitukseen ja neuvonantajikseen – ääri-islamistisia näkemyksiä omaavia ihmisiä – ja salli heidän jopa virkaa hoitaessaan hyökätä vähemmistöjä vastaan.
Tärkein syy lienee se, että presidentti itse on puolueellinen.
Ja ikään kuin tämän osoittaakseen - hän esitti puheessaan YK:n yleiskokoukselle, että jumalanpilkka tulee sisällyttää osaksi YK:n ihmisoikeusmekanismeja."

Kun Suharton diktatuuri lopulta päättyi, Indonesian ennuste tulla vakaaksi demokratiaksi ei ollut hyvä.
Monet pelkäsivät nopeaa paluuta sotilasvaltaan, ja etnis-uskonnollisen väkivallan pelättiin hajottavan maa useiksi pieniksi valtioiksi.

Tätä taustaa vasten - rauhanomainen siirtyminen hallinnosta toiseen – katsotaan maalle suureksi saavutukseksi - ja kansainvälisesti puhutaankin maan onnistuneesta siirtymisestä demokratiaan.

"En sano, että maamme demokratia olisi täydellinen.
Siinä on puutteita… paljon puutteita.
Kuten julkisen hallinnon korruptio, lahjonta vaaleissa -
ja puolueiden sisäisen vallan - täysi keskittäminen - Jakartan eliitille.
On huolestuttavaa, että läntisinä pidettyjä yhteiskunnallisia aatteita – ei edes yritetä mukauttaa omaan ajatteluun.
Demokratia ei ole täydellinen - mutta se on prosessi, joka saattaa korjata itse itseään."

Demokratian vastainen asenne ei rajoitu pelkästään islamisteihin.
On muitakin poliittisia ryhmiä – joiden mielestä Indonesiaa ei pidä viedä enää yhtään enempää kohti liberaali-demokratiaa; tai ovat esittäneet julkisesti jo saavutettujen uudistusten ainakin osittaista alasajoa.

Tällainen ideologinen yhteys saattaa löytyä FPI:n ja esimerkiksi diktatuurin aikaisten vallanpitäjien välillä.

Edelleen vaalien alla monet puolueet antavat julkisesti tukeaan FPI:lle.

Harsonon mukaan sekularistiset puolueet ovat siirtyneet uskonnolliseen suuntaan. Ja ero islamistipuolueisiin on hämärtynyt.

Puolueiden vaalistrategia voi perustua mielikuvaan yhteiskunnan siirtymästä kohti islamistista konservatismia.
Mielipidemittaukset eivät kuitenkaan välttämättä tue tätä oletusta (yhteiskunnan konservatiivisuudesta). Lisäksi keskiluokan muslimien ajatellaan yhä olevan poliittisesti sekulaareja.

Islamistipuolueet eivät ole vastanneet ihmisten odotuksiin – myöskään alemmissa sosiaaliluokissa.
¬Ja lopunkin uskottavuutensa ne ovat menettäneet yhä uusissa - esiin nousevissa korruptio – ja muissa skandaaleissa, liittyen mm. moniavioisuuteen ja avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin, Harsono kertoo.

"Vaalista toiseen on nähty islamististen puolueiden kannatuksen väheneminen,
mutta silti ne säilyttävät vähintään nykyisen asemansa.
Nykyinen järjestelmä on kestämätön.
Vaalien jälkeenkin islam on yhteiskuntaa määrittävä tekijä.
Ääri-islamistien vaikutus näkyy yhä vähemmistöjen syrjimisenä.
Ja näyttää siltä, että tilanne kehittyy vielä todella rumaksi."

Merkittävistä puolueista vain nationalistinen PDI-P – on sanoutunut irti yhteistyöstä ääriryhmien kanssa.
Puolueen presidenttiehdokas – vaalien todennäköinen voittaja – Jakartan kuvernööri Joko Widodo – on uuden polven johtaja ja vetoaa erityisesti köyhimpään kansanosaan.

Joko Widodon vaalivoitolla on nähty olevan myönteisiä vaikutuksia Indonesian demokratian luonteeseen.

Ääriryhmä FPI:n vahvinta aluetta ovat juuri Jakarta ja Länsi-Jaava, joka on Indonesian väkirikkain maakunta.
Widodon ajatellaan vievän kannattajia ääri-islamisteilta, joiden peruskannattajia on kaupunkilainen, köyhä, nuori väestö.

Ja hänen valtava suosionsa voi saada liikkeelle jo vaali-demokratiasta ideologisistakin syistä vieraantumassa olevia äänestäjiä ja ryhmiä - juuri maan köyhimmän kansanosan keskuudesta.

"Köyhyys – on valtavan suuri ongelma Indonesiassa.
Monilla on kovin vähän mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun.
Kunnollisesta toimeentulosta puhumattakaan.
Onneksi näillä nuorilla on vielä vaihtoehtoja yhteiskunnan jäseninä,
jotta eivät radikalisoituisi.
He voivat vielä mennä hyvään islamistiseen kouluun.
He yhä voivat oppia maltillista islamia.
Sellainen ajattelutapa on syvään juurtunut Indonesiassa."

27.3.2014 Jaakko Kangas

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta