Hyppää pääsisältöön

Ensimmäinen maailmansota kotkalaisnuorukaisen näkemänä

TK-kuvaaja Reino Tenkanen kuvaa ilmavalvontaa Lahdenpohjan ilmavalvontatornissa.
TK-kuvaaja Reino Tenkanen kuvaa ilmavalvontaa Lahdenpohjan ilmavalvontatornissa 1942. TK-kuvaaja Reino Tenkanen kuvaa ilmavalvontaa Lahdenpohjan ilmavalvontatornissa. Kuva: Carl Rosenqvist / SA-kuva jatkosota,1943,Lahdenpohja,Ilmavalvonta,Filmikamera,tiedotuskomppania

Kotkalainen Reino Tenkanen (1899–1995) oli 15-vuotias ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Nuori mies seurasi tapahtumia alkuun vain lehdistä, mutta pian sota näkyi jo Suomessakin.

Sota tuli vankkana yllätyksenä. Suomi oli julistettu sotatilaan heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 1914. Elokuun ensimmäinen päivä alkoi kuin mikä tahansa muukin kesäpäivä Kotkassa.

"Se oli kaunis ja lämmin päivä. Päätin lähteä kanootillani soutelemaan Suomenlahdelle, Keisarinsatamaan", Tenkanen kertoo. Kun hän palasi Kotkaan, kiiri tieto sodan syttymisestä jo kaupungin kaduilla.

Tenkanen kertoo Olli Ihamäen haastattelussa vuonna 1995, että erityistä pelkoa sodan syttyessä nuoren miehen mielessä aiheuttivat zeppeliinit. Eikä hän ollut ainoa.

"Koulunhan piti alkaa ensimmäinen päivä syyskuuta, mutta opettajia ei löytynyt. Ne olivat kaikki lähteneet jonnekin pakoon zeppeliinejä."

Kotkassa oli suuri venäläissotilaiden joukko. Tenkanen teki huomion, että sodanjulistus ei kuitenkaan aiheuttanut sotajoukoissa sen suurempaa liikettä. Itse asiassa venäläiset laivat katosivat yksi toisensa jälkeen Kotkan lähistöltä.

Tenkanen kertoo, että tavallinen kansa oli ensin saksalaisten puolella, mutta kun huomattiin, että sota kallistuu toisin, olivat ihmiset aidosti puolueettomia.

Sodan seurauksena suomalaisten elämää suuresti rajoitettiin. Tenkanen koki varsinkin majakoiden sammuttamisen hankalana. Pimeinä öinä ei vettä pitkin päässyt liikkumaan.

Rajoitukset saivat ihmiset hamstraamaan vaatetta, ruokaa ja polttoainetta. Tenkanen muistaa, että hänenkin äitinsä oli vintille jemmannut palvatun kinkun.

Pian sodanaikainen elämä vakiintui urilleen ja ihmiset lähinnä odottivat, mitä tuleman pitää. Suomessa saatettiin elää "verrattain lupsakkaasti".

Kaikki tuo kuitenkin muuttui, kun tsaari kukistui vuonna 1917. Silloin piirustuskoulussa opiskeleva Tenkanenkin näki Viipurissa, kuinka venäläiset upseerit tapettiin tavattaessa kadulle. Patsaan takaa kurkkien hän näki kuuden upseerin ampumisen linnansillalla. Ruumiit heitettiin veteen.

Reino Tenkasesta tuli myöhemmin sotakuvaaja, joka dokumentoi talvi- ja jatkosodan tapahtumat kamerallaan.