Hyppää pääsisältöön

Ensimmäinen maailmansota kotkalaisnuorukaisen näkemänä

Kotkalainen Reino Tenkanen (1899–1995) oli 15-vuotias ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Nuori mies seurasi tapahtumia alkuun vain lehdistä, mutta pian sota näkyi jo Suomessakin.

Sota tuli vankkana yllätyksenä. Suomi oli julistettu sotatilaan heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 1914. Elokuun ensimmäinen päivä alkoi kuin mikä tahansa muukin kesäpäivä Kotkassa.

"Se oli kaunis ja lämmin päivä. Päätin lähteä kanootillani soutelemaan Suomenlahdelle, Keisarinsatamaan", Tenkanen kertoo. Kun hän palasi Kotkaan, kiiri tieto sodan syttymisestä jo kaupungin kaduilla.

Tenkanen kertoo Olli Ihamäen haastattelussa vuonna 1995, että erityistä pelkoa sodan syttyessä nuoren miehen mielessä aiheuttivat zeppeliinit. Eikä hän ollut ainoa.

"Koulunhan piti alkaa ensimmäinen päivä syyskuuta, mutta opettajia ei löytynyt. Ne olivat kaikki lähteneet jonnekin pakoon zeppeliinejä."

Kotkassa oli suuri venäläissotilaiden joukko. Tenkanen teki huomion, että sodanjulistus ei kuitenkaan aiheuttanut sotajoukoissa sen suurempaa liikettä. Itse asiassa venäläiset laivat katosivat yksi toisensa jälkeen Kotkan lähistöltä.

Tenkanen kertoo, että tavallinen kansa oli ensin saksalaisten puolella, mutta kun huomattiin, että sota kallistuu toisin, olivat ihmiset aidosti puolueettomia.

Sodan seurauksena suomalaisten elämää suuresti rajoitettiin. Tenkanen koki varsinkin majakoiden sammuttamisen hankalana. Pimeinä öinä ei vettä pitkin päässyt liikkumaan.

Rajoitukset saivat ihmiset hamstraamaan vaatetta, ruokaa ja polttoainetta. Tenkanen muistaa, että hänenkin äitinsä oli vintille jemmannut palvatun kinkun.

Pian sodanaikainen elämä vakiintui urilleen ja ihmiset lähinnä odottivat, mitä tuleman pitää. Suomessa saatettiin elää "verrattain lupsakkaasti".

Kaikki tuo kuitenkin muuttui, kun tsaari kukistui vuonna 1917. Silloin piirustuskoulussa opiskeleva Tenkanenkin näki Viipurissa, kuinka venäläiset upseerit tapettiin tavattaessa kadulle. Patsaan takaa kurkkien hän näki kuuden upseerin ampumisen linnansillalla. Ruumiit heitettiin veteen.

Reino Tenkasesta tuli myöhemmin sotakuvaaja, joka dokumentoi talvi- ja jatkosodan tapahtumat kamerallaan.

  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto