Sirpa Jegorow
Yle
Sallan korpiseuduilla asuva Unto Ek on elämänsä aikana ollut monen toimen mies. Hän on ollut rajavartija, metsästäjä, pientilallinen, salametsästäjä ja sittemmin kirjailija, joka kuvaa teoksissaan korpiseudun karheaa elämää. Toimittaja Arvo Tuominen tapasi Unto Ekin Sallassa vuonna 1994, kun Suomi sousi syvällä lamassa.
Lappilaisessa korpimaisemassa, omassa rauhassaan elelevä Unto Ek (1934–2019) esitteli asumustaan, elämäänsä ja kertoili ajatuksiaan Suomen viranomaisista, lamasta ja tietenkin metsästyksestä.
Enää vain omiksi tarpeikseen metsästävä Ek pitää metsästäjäuransa tähtihetkenä sitä, kun hän hiihtämällä koira rinnallaan sai tuntureilla karhun kiinni. Kahden tunnin karhunajon jälkeen metsämies ampui kontion. Huonoksi suoritukseksi hän ei arvioinut sitäkään, kun hän kahdessa viikossa järjesti jahtimiehille tusinan hirviä hengiltä. Mutta niin sanottua urheilumetsästystä tämä viiden karhun kaataja ei hyväksy. Sitä hän pitää metsästyksen pilantekona. Oikea metsästäjä on pyynnillä yksin ja saa saalista. Mutta "lauma tyhmiä, punalakkisia äijänkolsoja mettässä on häpeäksi koko maalle," Ek totesi.
Luvallisen metsästämisen lisäksi Ekillä on kokemusta myös salametsästyksestä, josta hänellä lienee suomenennätys, sillä hän on kaatanut yli kaksisataa hirveä. Toimettomaksi salametsästyksen edessä eivät jääneet viranomaisetkaan, jotka etsivät kuumeisesti salametsästäjää aina helikoperivoimin. Kuuden vuoden ajan Ekin kuitenkin onnistui pysytellä viranomaisten tavoittamattomissa. Ja salametsästyksen tarkoituskin oli vain saada valtiolle mahdollisimman paljon vahinkoa aikaan. Syyt olivat henkilökohtaiset.
Salametsästyksestä Ek luopui, kun hän ymmärsi, että paras ase viranomaisten päihittämiseksi oli kirjoituskone. Sen avulla Ek ryhtyi kuvaamaan muun muassa sitä, millaisen kissa ja hiiri -leikin hän aloitti viranomaisten kanssa salametsästyksen takia. Eikä hän malttanut olla kertomatta siitäkään, miten lama-ajan Suomi ajoi kansalaisia kodeistaan maantielle.
