Hyppää pääsisältöön

Manipuloi dollarihymy!

Piti hieraista silmiä Akateemisessa kirjakaupassa kuluneella viikolla: itseapu- eli selfhelp-oppaat veivät hyllytilaa kaikkiaan kolme metriä!

Tämä muodikas kirjallisuudenlaji on rantautunut Suomeen Yhdysvalloista. Jari Sarasvuo, Saku Tuominen ja Esa Saarinen ovat tunnetuimpia luovuuden, itsensä voittamisen, positiivisen ajattelun ja innostuksen myyntimiehiä Suomessa.

Tänä keväänä Innostus-kirjan (Talentum) kirjoittaneet toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä ja psykoterapeutti, työelämäasiantuntija Mikael Saarinen puhuvat raflaavasti positiivisten tunteiden myötämanipuloinnista. Innostuksen voi siis aivopestä, kirjoittavat uskovat.

Yksi Saarisen myötämanipulointiharjoitteista neuvoo laittamaan kynän suuhun ja pidättelemään tovin Pepsodent-hymyä.

"Me tiedämme, että aivot toimivat parhaiten kun kohtaamme myönteisiä tunteita”, Saarinen perustelee.

Voiko Amerikan dollarihymyoppia ylipäätään istuttaa Suomeen? Me suomalaiset kun luontaisesti jäykistelemme.
Soitan tietokirjailijalle, kriittiselle myytinmurtajalle Tommi Uschanoville. Hän on tehnyt ennakkokäsityksiä kumoavan kirjan suomalaisuudesta.

Marjut Tervola sekä työelämäasiantuntija Mikael Saarinen myönteisissä tunnelmissa strada

"Vaikeaa se on, ellei amerikkalainen dollarihymyilykulttuuri ei tee myönnytyksiä suomalaisen synkistelyn suuntaan", Uschanov sanoo.

Hän arvelee, että positiivisen ajattelun kirjoja lukee toistaiseksi pieni suurkuluttajien joukko. Suurta osaa suomalaisista ne eivät välttämättä tavoita.

”Oppaissa käytetyt tyylikeinot, joilla sanoma tuodaan yhdysvaltalaiselle, vähentävät uskottavuuden tuntua Suomessa. Samat tyylikeinot tuovat täällä mieleen epäaitouden.”

Päätän tehdä pienen testin torilla. Pyydän ihmisiä väläyttämään dollarihymynsä ja kertomaan, miltä se tuntuu.

"Jos tämän tekisi ratikassa, saisi pitkiä katseita", kolmikymppinen nainen kertoo.

"Ei se tänne sovi. Jenkit on jenkkejä, suomalaiset suomalaisia”, tokaisee eläkeläisrouva .

Yllättävää kyllä, positiivinen ajattelu on kotimaassaan Yhdysvalloissa vastatuulessa.
Myyntihitiksi nousseessa kirjassa Smile or Die Barbara Ehrenreich jopa väittää, että positiivinen ajattelu huijaa Amerikkaa ja koko maailmaa. Hänen mukaansa se on vallanpitäjiä hyödyttävää harhaa, jota motivaatiokonsultit levittävät. Innostusopeilla työntekijöistä muovataan marionetteja, jotka näkevät jokaisen takaiskun mahdollisuutena.

Jatkuva väkinäinen hymyily voi nostaa myös verenpainetta. Uutispalvelu Duodecimin mukaan Frankfurtin am Mainin yliopiston tutkimus osoitti, että työntekijöiden pakottaminen positiivisiksi tuotti sairauspoissaoloja. Tekohymyilyn terveydellisiä vaikutuksia oli tutkittu muun muassa lentoemännillä ja myyjillä.

"Pakkohymyily on vielä pahempi asia kuin hymyilyn puuttuminen”, Tommi Uschanov tiivistää omat kokemuksensa.

Kirjailija Tommi Uschanov ja Marjut Tervola keskustelevat alakuloisuudesta tommi uschanov

Positiiviseen ajattelun rinnalla suomalainen melankolinen synkistely ei välttämättä ehkä siis olekaan huono vaihtoehto elämän katsantokannaksi. Etuna on ainakin, että synkistelijä ei koskaan tipu korkealta, ja että aina voi yllättyä positiivisesti. Miksi sitä ei ole tuotteistettu itseapuopiksi?

Itse pidän erityisesti synkistelyyn liitetystä turvallisuudenhakuisuudesta. En ymmärrä ihmisiä, jotka suostuvat menemään Linnanmäen Kieppiin tai kauhistelevat asuntolainan sitouttavia vaikutuksia.

Tanssilavoilla melankolisuus pesee iloiset rallatukset mennen tullen. Vaikka läntiset positiiviset naapurimme kuinka kehuisivat ruotsalaista buggia, anteeksi vain, minusta se muistuttaa enemmän tasatahtista tönkköpolvitanssia kuin rallattelun ilotulitusta. Kaipuusta kertova tango sen sijaan on sielukasta ja tyylikästä.

Työpaikalla änkyröinnin etuja on sen sijaan vaikeampi arvioida. Tosin vielä viisi vuotta sitten siitäkään ei ollut epäselvyyttä – yrmyt pärjäsivät. Änkyrät olivat niitä, jotka saivat pitää omat työhuoneensa ja lyhennetyn työaikansa. Innostujat tuupattiin avokonttoriin sen jälkeen, kun heidän ruokatunnistaan oli tehty vapaa-aikaa.

Täysin vakavissani ehdotankin Mikael Saariselle, että melankolinen synkistely sopisi myös itseapuopiksi. Innostujamiehenä Saarinen tarttuu täkyyn heti.

"Olisiko sen otsikko jotain, että pohjalta on hyvä ponnistaa, tai että hallitusti alakuloinen”, hän visioi.

Uschanov ei ennusta idealle yhtä hyvää tulevaisuutta.

”Selfhelp-kirjallisuudessa sanoman sisältö ja kirjoitustyyli eivät ole erotettavissa toisistaan. Jos tekisikin synkistelystä ponnistavan oppaan, se näyttäisi onnistumisoppaiden parodialta eikä kilpailevalta tuotteelta”, hän perustelee.

Mitä minä sitten tästä miesten sanailusta tuumasin?
Kuten alussa totesin, Saarinen on myyntimies. Uschanov on kriitikko.

Lisää aiheesta perjantain Stradassa 28.03.2014 klo 21.30!

Marjut Tervola
Twitter

Sarja: Strada
Strada Facebookissa
Strada Twitterissä

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri