Hyppää pääsisältöön

Kaija Saariahon soivat kuvakudokset ja yksisarvinen

Kaija Saariahon mielessä oli itänyt jo pitkään ajatus klarinettikonsertosta Kari Kriikulle. Oopperan Ariadna Mater (2006) klarinettiosuus alkoikin hiljalleen saada yhä solistisempia piirteitä. Varsinaisen klarinettikonserton sävellystyön Saariaho aloitti syksyllä 2009.

Ensimmäistä oopperaansa Kaukainen rakkaus varten materiaalia etsiessään Kaija Saariaho tutustui Pariisin Keskiaikaisessa museossa kuvakudossarjaan Neito ja yksisarvinen. Sarja kuvaa symbolein ihmisen viiden tunnetun aistin lisäksi myös kuuluisaa kuudetta aistia. Saariaho on nimennyt konserttonsa osat aistien mukaan. Konserton kuudennen osan otsikkona on monimerkityksellinen A mon seul Désir, jolle säveltäjä itse on ehdottanut käännökseksi ”Ainoan kaipuuni kohteelle”. Käsiohjelmassa Saariaho itse kertoo suhteestaan kuudenteen kuvakudokseen:

”Tämän kuudennen kuvakudoksen nimeä ja sisältöä on tulkittu ja tutkittu paljon. Minua kiinnosti erityisesti teksti, jossa kuudennen kudoksen nimen kirjaimista löydettiin erilaisia piilomerkityksiä. Yksi niistä on D'om le vrai sens. Tämä on keskiaikaista ranskaa ja viittaa paitsi aisteihin myös ihmisen oikeaan merkitykseen.”

Teoksen kuuteen osaan jakautuva draaman kaari alkaa ensimmäisessä osassa (Kuulo) orkesterin rauhallisella hengityksellä. Klarinetti rikkoo orkesterin rauhan räikeällä kutsuhuudollaan. Toiseen osaan (Näkö) tultaessa ovat klarinetti ja orkesteri päässeet sopuun keskenään, ja orkesteri asettuu klarinetin taustalle kehittelemään sen antamia aiheita. Kolmatta osaa (Hajuaisti) Saariaho itse kuvailee ”värimusiikiksi”, ja jatkaa: ”Mielessäni musiikin harmonia vastaa tuoksua, se on heti intuitiivisesti tunnistettava, sen vaikutus liian nopea ajatukselle.”

Neljännessä osassa (Kosketus) herätään klarinettisolistin johdolla soitinryhmä kerrallaan edellisen osan pulssittomasta, unenomaisesta tilasta - klarinetistin, joka myös on yksisarvinen, liikehdintä teoksessa on laadultaan myös konkreettista: klarinettisolisti liikkuu lavalla ja konserttisalissa. Viidennessä osassa (Maku) klarinetti tarjoilee ympäröivälle orkesterille karheita trillejä ja tremoloita. Teoksen päättävää kuudennen aistin musiikkia Saariaho kuvaa:

”Teoksen loppu on aina myös viimeinen mahdollisuus löytää olennaisin. Minä lähestyn sitä usein riisumalla musiikin askeettisimmilleen. Niin nytkin.” Teos hiipuu hiljalleen pois, sen loppu on solistin improvisoima.

Teoksen osat:

I L'ouïe (Kuulo)
II La Vue (Näkö)
III L'odorat (Hajuaisti)
IV Le Toucher (Kosketus)
V Le Goût (Maku)
VI A mon seul Désir (”Ainoan kaipuuni kohteelle”)

Äänitetty Radion sinfoniaorkesterin konsertissa Finlandia-talossa 8.9.2010. Radion sinfoniaorkesteria johtaa Sakari Oramo, klarinettisolistina Kari Kriikku.

Teksti: Kalle Autio

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto