Hyppää pääsisältöön

Yksityistetyn turvan hankalat vastuut

Yksityinen turvapalvelu
Yksityinen turvapalvelu Kuva: Yle, Mot yksityinen turva

Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhower ennusti jo viisi vuosikymmentä sitten kuinka yksityisten turvallisuusyritysten vaikutusvalta kasvaisi asevoimien toiminnassa.

Presidenttikautensa päätöspuheessa 1961 ”Ike” ilmaisi amerikkalaisille syvän huolensa Yhdysvaltain asevoimien ja teollisuuden tiivistyvästä yhteistoiminnasta. Kenraali Eisenhower tuli luoneeksi ahkerassa käytössä sittemmin olleen käsitteen sotilasteollisesta kompleksista. Siinä yritysten, sotilaiden ja poliitikkojen intressit kietoutuvat yhteen.

MOT selvitti kuinka tuo kompleksi eli yksityinen sotilas- ja turvapalvelubisnes on levittäytynyt maailmalta myös Suomeen. Alan yritysten toiminta pitää sisällään riskienhallinnan konsultaatiota, henkilösuojausta, tukikohtien vartiointia ja merikuljetusten aseellista turvaamista. Asiakkaiden kirjo on melkoinen: asevoimia, avustusjärjestöjä, diplomaattisia edustustoja, yrityksiä, yksittäisiä kansalaisia.

Asiasta on Suomessa puhuttu hyvin vähän, koska alan yritykset haluavat toimia kulissien takana verkkomarkkinoinnistaan huolimatta. Mediakin on innostunut teemasta hitaasti. Seura-lehti laati toki asiasta jutun, jonka lehti päätti maanantaina julkaista ennakkoon verkossa huomattuaan MOT:n esittävän oman ohjelmansa illalla.

Yksityisen turvayrityksen työntekijä Afganistanin presidentin Hamid Karzain vaalitilaisuudessa Heratissa 2009. tagiton
Kehitys vaatii vastauksia ainakin kolmeen avoimeen kysymykseen. Ensinnäkin turva-alaan kuuluu aina viime kädessä aseellinen voimankäyttö. Mitkä sotilaallista voimaa vaativat tehtävät kuuluvat valtiolle ja millaisia sopii antaa yksityisten yritysten hoidettaviksi? Vallitsevan ajattelun mukaan voimankäyttöön ei saa liittyä taloudellisen voiton maksimointia. Tämä on kuitenkin todellisuutta jo satojen tuhansien työntekijöiden kohdalla, joten on tiedettävä ketkä voimaa käyttävät ja millä periaatteilla.
Vallitsevan ajattelun mukaan voimankäyttöön ei saa liittyä taloudellisen voiton maksimointia.

Toiseksi miksi asevoimat eivät tarjoa suojaa? Nyt diplomaatit, liikemiehet ja avustustyöntekijät ostavat turvallisuutta yksityisiltä sotilas- ja turvapalveluilta, koska asevoimat eivät pysty tarjoamaan riittävää turvallisuutta. Suomella on ollut satoja sotilaita Afganistanissa, mutta suomalaisdiplomaatit ostavat suurlähetystön suojelun ja saattueiden suojauspalvelut yksityisiltä yrityksiltä. Suomalaissotilaat ovat kelvanneet näihin tehtäviin vasta mentyään yksityisten firmojen hommiin.

Kolmanneksi vastuuketjun on oltava pitävä. Turvallisuuden ulkoistaminen tarkoittaa myös vastuun ulkoistamista. Nyt valvonta on vähäistä ja väärinkäytöksistä selviää, kun pitkät sopimusketjut katkovat oikeudellisen vastuun. Kuka kantaa vastuun, jos suomalaisen kansalaisjärjestön tai ulkoministeriön palkkaaman kansainvälisen yrityksen turvamies ampuu ihmisen? Saisimmeko edes koskaan tietää koko asiasta?

USA:n järjestyksessään 34. presidentti Dwight D. Eisenhower piti jäähyväispuheensa 17. tammikuuta 1961. Tämä yli puoli vuosisataa sitten pidetty puhe on edelleen ajankohtainen. Nykyään käytetään jo nimitystä ”sotateollisuuden palvelukompleksi” (Military Industrial Services Complex), joka perinteisen ”raudan” lisäksi myy tiedustelu- ja suojauspalveluita.

Jarmo Pykälä, Kai Byman