Juhana Säilynoja
Yle
Beethovenin neljäs sinfonia on sävelletty vuonna 1806, Beethovenin tuotteliaan luomiskauden keskellä. Siihen on usein lyöty välityön leimaa, minkä voi osaltaan katsoa johtuvan myös siitä, että se järjestyksessä sijoittuu kahden varsinaisen sinfoniakirjallisuuden järkäleen, kolmannen sinfonian Eroican ja kohtalonsinfoniana tunnetun viidennen sinfonian väliin
Syyskaudella 2013 Radion sinfoniaorkesterin tuore ylikapellimestari Hannu Lintu johti konsertissaan Beethovenin neljännen sinfonian. Suhteestaan teokseen Lintu kertoo konsertin käsiohjelmaan painetussa haastattelussa:
”Rakastan Beethovenin keskikauden teoksia eniten, sillä niissä on melodisella tasolla jotain aivan erityisen jaloa. Siinä missä 1. ja 2. sinfonia ovat Haydnin perintöä ja kolmonen on vallankumouksellinen ja esiromanttinen, nelonen on se, jossa kaikkein kirkasotsaisin ja selkein klassisuus pääsee parhaiten esiin.”
Suhdettaan ja kiinnostustaan wieniläisklassikoihin Lintu kuvailee erityisesti tempoon ja karaktääriin perustuvaksi. Wieniläisklassikoiden soittaminen on myös hyvä tapa tutustua orkesteriin:
”Wieniläisklassikoiden soittaminen on myös minulle keino luoda suhdetta RSO:hon. Minua on aina kiinnostanut tempon ja karaktäärin välinen suhde ja se on erityisesti wieniläisklassikoissa ja varhaisromantikoissakin teoksen toimivuuden kannalta aivan olennainen seikka.”
Teoksen osat
1. Adagio - Allegro vivace
2. Adagio
3. Allegro molto e vivace - Un poco meno allegro
4. Finaali: Allegro ma non troppo
Äänitetty Radion sinfoniaorkesterin konsertissa 3.10.2013. Radion sinfoniaorkesteria johtaa Hannu Lintu.
Teksti: Kalle Autio
