Hyppää pääsisältöön

Kourallinen tabuja – kertomuksia itsemurhasta

Suomessa tehtiin vuonna 2013 hieman alle 900 itsemurhaa. Itsemurhaa yrittäneitä arvioidaan olevan kymmenkertainen määrä. Oululaisten kirjailijoiden ja vapaiden toimittajien Katariina Vuoren ja Jonna Pulkkisen toimittamassa teoksessa Kourallinen tabuja Kertomuksia itsemurhasta ääneen pääsevät itsemurhaa yrittäneet.

Alkusysäys kirjan tekemiseen syntyi, kun Vuori huomasi moottoritietä ajaessaan tien keskellä olevan betonitolpan. Mieleen nousi ajatus, onko joku joskus ajanut tarkoituksella tolppaa päin:

– Aloin ajatella, mitä ihminen mahtaa ajatella seuraavana aamuna, kun on yrittänyt itsemurhaa eikä olekaan kuollut, vaan herää niiden samojen ongelmien keskellä. Minkälaisia ajatuksia silloin tulee. Ja millaisia kysymyksiä läheisillä vastaavasti jää kysymättä, jos itsemurha on onnistunut.

Onnellisten maiden vitsaus

Suomi johtaa EU:n itsemurhatilastoja. On havaittu, että onnellisuustutkimuksissa menestyvissä maissa on myös korkeat itsemurhaluvut.

– Ne asiat kulkevat käsi kädessä. Kun valtaosalla ihmisiä menee hyvin ja he kokevat olevansa onnellisia, vastaavasti syrjäytyneet, masentuneet ja ahdistuneet kokevat olevansa onnellisten ihmisten rinnalla olevansa vielä masentuneempia, Vuori korostaa.

Yle Akuutti

Itsemurhien taustalla on lukuisia eri syitä. Toimittajat törmäsivät haastatteluissa kahteen päätyyppiin:

– Toisilla on pitkäaikainen kuormitus elämässään, joka saattaa juontaa jo lapsuudesta. Toinen tyyppi ovat ihmiset, jotka eivät ole mielenterveyspalveluissa potilaana, vaan kohtaavat elämässään jonkun yllättävän kriisin – oli se sitten taloudellinen romahdus, avioero tai lapsen kuolema – joka voi sitten laukaista melko spontaaninkin itsemurhareaktion.

Kirjaa toimittaessaan Vuori ja Pulkkinen törmäsivät myös selkeään epäkohtaan, joka yllätti heidät:

– Ei meinattu aluksi millään lailla kysellä tai kritisoida hoidonsaamista, mutta hirveän monessa tarinassa alkoi toistua se, että apua ei välttämättä saakaan. Vatsahuuhtelun jälkeen voi päästä seuraavana päivänä kotiin eikä kukaan ole koko aikana kysynyt, mitä kuuluu tai miten menee, Vuori ihmettelee.

– Yksikin haastateltava sanoi, että vaikka julkisuudessa puhutaan ennaltaehkäisevästä työstä ja riittävän aikaisesti avun hakemisesta, niin voihan sitä apua yrittää hakea, mutta sitä ei saa ennen kuin ottaa ne pillerit.

Pidä huolta

Katariina Vuori toivoo, että ennaltaehkäisyyn pystyttäisiin panostamaan enemmän:

– Saumaton yhteistyö voisi alkaa jo neuvolassa ja päiväkodissa, edetä koulun, myöhempien opiskelupaikkojen ja armeijan kautta niin, että koko ajan matkan varrella olisi paikkoja, joista voi hakea riittävän aikaisin apua. Ja itsemurhayritykseen ajautuneille olisi välittömästi sen ensimmäisen yrityksen jälkeen tarjolla kunnon hoito-ohjelma.

Tänäkin päivänä muutama suomalainen päätyy itsemurhaan tai ainakin suunnittelee sen tekemistä. Silti itsemurhista ei Vuoren mukaan paljoa puhuta.

Yle Akuutti

– Kyllä aihe on varmaankin edelleen tabu. Ja sitten puhuminen varmaan riippuu myös siitä ihmisestä, että haluaako hän puhua siitä. Onko hän joskus vaikkapa yrittänyt kertoa siitä jollekin ja vastareaktio on ollut negatiivinen tai epäempaattinen.

– Kyllähän moni meistä miettii, mitä se omalla kohdalla vaatisi, että itsellä menisi elämä masennuksen puolelle. Että kyllä tarinoista oppi sen, että kannattaa pitää huolta itsestä ja lähimmäisistään ennen kuin on pohjalla, Katariina Vuori toteaa.

Katariina Vuori & Jonna Pulkkinen:

Kourallinen tabuja Kertomuksia itsemurhasta

Atena Kustannus 0y 2014


Asiantuntija: KATARIINA VUORI, kirjailija ja vapaa toimittaja

Toimittaja: TITTA VILPA

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 16.11.2015