Hyppää pääsisältöön

Dingo – suosion hinta on nimensä veroinen

Elävän arkiston Suomirockin sensuroimaton historia -sarjassa keskitytään tällä kertaa poikkeuksellisesti vain yhteen yhtyeeseen, 1980-luvun puolivälissä muutamaksi vuodeksi huikeaan suosioon nousseeseen Dingoon.

Aloittaessani Kunnian kentät -sarjaa suunnitelmissani oli haastatella Dingosta vain sen pomomies Neumannia sekä yhtyeen manageri Lasse Norresta ja tuottaja Pave Maijasta sekä bändistä soolouralle lähtenyttä, alkuperäistä basistia Eveä.

Näiden haastattelujen jälkeen oli kuitenkin selvää, että Dingon tarina oli niin hurja, että sitä piti tarkastella myös kaikkien muiden Dingon jäsenten kautta. Tarinassa oli kaikki draaman ainekset, noususta tuhoon sekä suosion loiston kova hinta.

Dingolta nimensä lainannut Kunnian kentät oli kuitenkin myyty Ylelle kolmeosaisena, eikä siihen olisi mahtunut erillistä osaa vain yhdestä bändistä. Lähdinkin tuottaja Lasse Wikmanin kanssa sarjan tilanneen, silloisen Ylen viihdetoimituksen esimiehen Helena Kokon puheille ja vakuutimme, että Dingo ansaitsee oman osansa. Sarja kasvoi neljään osaan ja lähdimme Poriin kuvaamaan siellä asuneiden Pete Nuotion, Jontun ja Quupan haastatteluja.

Petessä oli aikamoinen ylipuhuminen, hän oli vetäytynyt Dingon jälkeen täysin julkisuudesta ja ei ollut antanut kuin yhden haastattelun, Seuralle heti bändistä lähtönsä jälkeen. Parin puhelinkeskustelun jälkeen hän kuitenkin suostui. Porissa rakensimme matkastudion Hotelli Jazzin yläkerran saunakabinettiin.

Lopulta erillisestä Dingo-osasta tuli ehjä ja itsenäinen dokumenttielokuva, monella tavalla ehkä paras kaikista ei rock-sarjojeni 14 osasta. Se myös oli aikoinaan Yle TV1:n ehdokas vuoden parhaan tv-ohjelman Venla-gaalassa.

Järjestimme Kunnian kentät -sarjalle ison lehdistötilaisuuden Helsingin Tavastia-klubilla. Sinne paikalle tulivat Neumann ja ainoana entisenä Dingon jäsenenä tuohon aikaan hänen kanssaan puheväleissä ollut Pepe Laaksonen.

Tilaisuudesta tuli aika koskettava Neumannin katsoessa tv:stä entisiä bändikavereitaan, joista osaa ei ollut tavannut muutamaan vuoteen. Hän ei edes tiennyt miltä he silloin näyttivät, ennen kuin näki kaverinsa ruudulla. Niin Nipa kuin Pepekin joutuivat pidättelemään kyyneliään. Jäsenilleen Dingon tarina oli rankka ja repivä, sen kertaamien ei ollut heille helppoa.

Sensuroimattomien kymppikerho -artikkelissa palaamme vielä Dingo-teemaan manageri Lasse Norreksen ja tuottaja Pave Maijasen haastatteluiden kautta.

Teksti: Axa Sorjanen

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto