Hyppää pääsisältöön

Dingo – suosion hinta on nimensä veroinen

Elävän arkiston Suomirockin sensuroimaton historia -sarjassa keskitytään tällä kertaa poikkeuksellisesti vain yhteen yhtyeeseen, 1980-luvun puolivälissä muutamaksi vuodeksi huikeaan suosioon nousseeseen Dingoon.

Aloittaessani Kunnian kentät -sarjaa suunnitelmissani oli haastatella Dingosta vain sen pomomies Neumannia sekä yhtyeen manageri Lasse Norresta ja tuottaja Pave Maijasta sekä bändistä soolouralle lähtenyttä, alkuperäistä basistia Eveä.

Näiden haastattelujen jälkeen oli kuitenkin selvää, että Dingon tarina oli niin hurja, että sitä piti tarkastella myös kaikkien muiden Dingon jäsenten kautta. Tarinassa oli kaikki draaman ainekset, noususta tuhoon sekä suosion loiston kova hinta.

Dingolta nimensä lainannut Kunnian kentät oli kuitenkin myyty Ylelle kolmeosaisena, eikä siihen olisi mahtunut erillistä osaa vain yhdestä bändistä. Lähdinkin tuottaja Lasse Wikmanin kanssa sarjan tilanneen, silloisen Ylen viihdetoimituksen esimiehen Helena Kokon puheille ja vakuutimme, että Dingo ansaitsee oman osansa. Sarja kasvoi neljään osaan ja lähdimme Poriin kuvaamaan siellä asuneiden Pete Nuotion, Jontun ja Quupan haastatteluja.

Petessä oli aikamoinen ylipuhuminen, hän oli vetäytynyt Dingon jälkeen täysin julkisuudesta ja ei ollut antanut kuin yhden haastattelun, Seuralle heti bändistä lähtönsä jälkeen. Parin puhelinkeskustelun jälkeen hän kuitenkin suostui. Porissa rakensimme matkastudion Hotelli Jazzin yläkerran saunakabinettiin.

Lopulta erillisestä Dingo-osasta tuli ehjä ja itsenäinen dokumenttielokuva, monella tavalla ehkä paras kaikista ei rock-sarjojeni 14 osasta. Se myös oli aikoinaan Yle TV1:n ehdokas vuoden parhaan tv-ohjelman Venla-gaalassa.

Järjestimme Kunnian kentät -sarjalle ison lehdistötilaisuuden Helsingin Tavastia-klubilla. Sinne paikalle tulivat Neumann ja ainoana entisenä Dingon jäsenenä tuohon aikaan hänen kanssaan puheväleissä ollut Pepe Laaksonen.

Tilaisuudesta tuli aika koskettava Neumannin katsoessa tv:stä entisiä bändikavereitaan, joista osaa ei ollut tavannut muutamaan vuoteen. Hän ei edes tiennyt miltä he silloin näyttivät, ennen kuin näki kaverinsa ruudulla. Niin Nipa kuin Pepekin joutuivat pidättelemään kyyneliään. Jäsenilleen Dingon tarina oli rankka ja repivä, sen kertaamien ei ollut heille helppoa.

Sensuroimattomien kymppikerho -artikkelissa palaamme vielä Dingo-teemaan manageri Lasse Norreksen ja tuottaja Pave Maijasen haastatteluiden kautta.

Teksti: Axa Sorjanen

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto